kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 19.10.2015

Vastine Mutsis on -Emilian postaukseen. Kommentit kuuluvat bloggaamiseen!

Teksti
Karoliina Pentikäinen
55 kommenttia

Mä ja Mutsis on –blogin Emilia ollaan tunnettu jo monta vuotta, koska me blogattiin yhtä aikaa Kaksplussalla hamassa menneisyydessä.

Vaikka en kaikista asioista olekaan Emilian kanssa samaa mieltä, olen aina ihaillut hänen rohkeuttaan kertoa todella kipeistäkin asioista avoimesti. Hän on upealla tavalla muuttanut vastoinkäymiset voimavarakseen ja sinnikkäästi painanut omalla tyylillään ja bloginsa linjalla eteenpäin.

Huomasin kuitenkin viime viikolla harmikseni Emilian facebook-tililtä, että mimmi oli laittanut blogin kommenttiboksin väliaikaisesti kiinni. Ilkeät kommentit olivat saaneet Emilian miettimään bloginsa tulevaisuutta, ja nyt tänään sain lopulta lukea, että hän on siirtänyt bloginsa kommenttien hyväksynnän ulkopuolisen tahon tehtäväksi. Hän kirjoittaa: ” Eli tästä lähtien minä en enää ikinä tule lukemaan yhtäkään kommenttia, joka kommenttiboksiin päätyy ennen kuin se on hyväksytty. Eli hyvästi negatiivisuus! Ilkeät kommentit menevät kuuroille korville, eivätkä päädy ikinä minun silmiini, joten uskon niiden päättyvän tähän. — Vihdoin saan keskittyä ihan vaan siihen tärkeimpään eli bloggaamiseen, eikä tarvitse stressata yhtään kommentteja tai lukea mitään pahaa itsestäni!”

Ymmärrän kyllä todella hyvin Emilian päätöksen. Jos negatiivisuus syö pohjan koko bloggaamiselta ja kommenttien lukeminen käy sietämättömäksi, jopa lamauttavaksi, on tämä varmasti fiksu veto. Silti en usko, että kommenttien moderoinnin siirtäminen ulkopuoliselle taholle todella vapauttaa mistään negatiivisuudesta. Uskon, että pahat puheet eivät poistu, jos niiltä sulkee silmänsä. Ne vaan muuntuvat, siirtyvät toiseen ympäristöön ja voivat satuttaa somessa toimijaa vieläkin enemmän.

Kuten itse olen joskus ehkä kertonutkin, en ole oman blogini historian aikana jättänyt julkaisematta kuin yhden kommentin. Ja tämänkin siitä syystä, että kommentti ei koskenut minua, vaan oli yleisrasistinen kommentti erästä uskontokuntaa kohtaan. Toki eri blogeihin tulee eri määrä vihapuhetta, mutta uskon, että osaltaan se, että OLEN julkaissut kaikki kommentit, jopa vastannut niihin kurjimpiin, on osaltaan pitänyt menon asiallisena.

En silti väitä, että mielelläni kurjia puheita lukisin. En tietenkään! Ja tiedän, että osa negatiivisista kommenteista on tehty vain ja ainoastaan satuttamista varten, eikä niillä ole sen ylevämpää tarkoitusperää. Silti uskon, että myös minun kannaltani negatiivisissa kommenteissa on perää. Jos blogini lukija kertoo vaikka, että blogini taso on mennyt alaspäin, voi se oikeasti olla totta. Tai että mulla on ärsyttävä ääni vloggauksissa. En voi kun todeta: Niin muuten onkin! En usko siihen – kuten niin usein väitetään – että negatiiviset kommentit kumpuavat kateudesta. Voi olla niinkin, mutta ei varmasti aina. Joskus on katsottava peiliin ja todettava, että kun laittanut itsensä nettimaailmaan töihin, voi tulla muitakin kommentteja kuin ”sulla on ihanat hiukset”.

Itse yritän, niin vaikeaa kun se joskus onkin, oppia kaikista – niin hyvistä kuin huonoistakin – kommenteista. Koska jos bloggaaja ei lue koko kommenttiboksin kirjoa, ei hän voi tietää kenelle kirjoittaa. Ja se jos mikä, on aika olennainen osa tätä duunia. Ainakin minun mielestäni.

Koen, että vuorovaikutus on koko tämän bloggaamisen ydin ja tärkein juttu. Se, että lukija saa sanoa mielipiteensä. Ja se, että minä näen ja vastaan. Siksi minusta Emilian kommentti ”Vihdoin saan keskittyä ihan vaan siihen tärkeimpään eli bloggaamiseen, eikä tarvitse stressata yhtään kommentteja” onkin aika erikoinen. Eikös juuri vuorovaikutus ole se tärkein? Eikä itse asiassa se tuotos, mitä postaukseksi kutsutaan.

Täytyy tietysti sanoa, etten itsekään aina ole paras mahdollinen vuorovaikutustyyppi. Mun kommentteihin vastaaminen kestää nykyisin törkeän kauan, mutta siihenkin on osin syynsä. Mä todella haluan lukea, mitä mulle on sanottu (enkä vain läpilukea). Ja vastatakin niin, että mietin, mitä kirjoitan.

Mitä mieltä sinä, oi lukijani ja virtuaalinen keskustelukumppanini, olet asiasta? Pitääkö bloggaajan lukea itse kaikki kommentit, entä julkaista ne?

Valoa ihanaan lokakuuiltaan! Ja kiitos vielä Emilialle, kun inspiroit pohtimaan bloggaamista taas vähän uudesta näkökulmasta. Olet rohkea nainen!

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (55)

Mielestäni tollanen rakentava negatiivinen palaute, joista annoit esimerkkejä, on ihan eri asia kuin suoranainen haukkuminen ja tahallinen toisen mielen pahoittaminen. Emilian kohdalla on ymmärtääkseni juuri tätä jälkimmäistä: loukkauksia, haukkumista yms. Tiettyyn pisteeseen ja tietyissä rajoissa menevää negatiivista kommenttivyöryä varmasti vielä sietää, mutta piinaava, toistuva haukkuminen on ihan eri juttu! Ja ymmärtääkseni vuorovaikutus on myös Emilialle blogissa tärkeä juttu, ja kommenttien kiertäminen on hätäratkaisu inhottavaksi paisuneeseen tilanteeseen. Mielestäni hieman kaunistelit vastineessasi negatiivisia kommentteja joita Emilia joutuu bloginsa kautta kohtaamaan. Pari rakentavaa negatiivista kommenttia ei varmaan häntäkään haittaisi yhtään enempää kuin suakaan!

Komppaan myös. Emilia on joutunut kousatuksi. Et ole tätä Karoliina selvästikkään ihan ymmärtänyt.

Hyvä, että kommentoit. Kritiikki ja nettikiusaaminen ovat tietysti täysin eri asioita!!

Olet oikeassa: On hienoa, että uusia tapoja keksitään ja kehitetään! Surullista on se, että netissä joku luulee voivansa kiusata toista niin rankasti.

Voi kun nettikäyttäytyminen muuttuisi jatkossa, kun meidän lapsemme saavat asioihin koulutusta koulussa. Minusta tuntuu, että ainakin omat yläkouluikäiset oppilaani ovat näissä asioissa meitä aikuisia valovuoden edellä. Voisimme oppia heiltä niin paljon!

Suoraan kirjoittaminen on minusta ainoa oikea tapa. Aina. Jos olisin jotenkin kierrellen tämän kirjoittanut, siitä olisi voinut tulla pahat vibat. Kiusaamisfiilis, vaikka tarkoitukseni on vain tuoda asiasta eri puoli esille.

Vastinehan ei muuten tarkoita, että on asia/tekstiä/sen kirjoittajaa VASTAAN, kuten ehkä ymmärsit. Vastine on vastateksti, joka voi jopa tukea edellistä tekstiä. Se on vain mielipidekirjoituksen pohjalta kirjoitetun toisen tekstin nimi, ei vastustusteksti (välttämättä, kuten ei tässäkään tapauksessa ollut).

Kuten jo kirjoitinkin ”Ymmärrän kyllä todella hyvin Emilian päätöksen. Jos negatiivisuus syö pohjan koko bloggaamiselta ja kommenttien lukeminen käy sietämättömäksi, jopa lamauttavaksi, on tämä varmasti fiksu veto.”

Minusta on vaan kauheaa, jos nettielämä menee siihen, että meno verkossa muuttuu niin rankaksi, että näin isoihin päätöksiin pitää ryhtyä. Silloin vika ei todella ole bloggaajan, vaan kommenttikulttuurin.

Haluan vielä korostaa, että vastustan todellakin kaikkea kiusaamista. Ihan aina! Mutta jos asioista ei saa fiksusti puhua, tuoda eri näkökulmaa esille ilman, että aletaan puhua kiusaamisesta, on siinäkin jokin vika.

Hyviä pointteja. Ja tärkeimpänä tuo: Nettikiusaamista ei saa hyväksyä!! Toivottavasti uusi sukupolvi, joka saa koulussa myös opetusta nettikäyttäytymiseen, osaa toimia jatkossa fiksummin. Koska karmeaahan on se, että hirveimmät kiusaajat lienee aikuisia 🙁 Tai siis ”aikuisia”!

Voi yritetään pitää! Kommentit on ihania (siis yleensä). Niihin vastaaminen myös, mutta hitsi kun saisi elämään vaikka kaksi lisätuntia/viikko 😀

Mie kyllä komppaan täysin Miinaa.

Totta! Terkuin: Somemummo

Outi <3 Ihana kun aina kommentoit!

Hah:D Tätähän oli kiva lukea!

Voi tuo on juuri nettikirjoittelun ongelma. Kun ei tiedä oikein millä asenteella toinen lukee, ja jos omat sanavalinnatkin on nopeasti näpytettyjä, voi syntyä aikamoinen soppa.

Juuri niin! Voi kun kaikki muistaisivat ne käytöstavat. Myös netissä. Erimieltä saa tietysti olla, mutta on vaan niin kurja, että netissä inhimillisyys unohtuu.

Lulu ja Maire. En siis kaunistellut Emilian kommentteja (koska ne varmasti tietää vain Emilia itse), vaan annoin yleisiä esimerkkejä. Se on todella kurjaa, että karmeimmat kommentit varmaankin ovat sellaisia, joita ei itse kehtaisi edes referoiden kirjoittaa.

Mä veikkaan, ettei Emilia kritiikkiä pelkää, aiheetonta tai aiheellista, vaan todellista ja mittavaa nettikiusaamista, mikä selkeästi vaikuttaa hänen psyykkeeseensä. Henkilökohtaisesti en ehkä enää edes tiedä, miksi hän jatkaa jos on niin rankkaa. Toivottavasti ulkopuolinen moderaattori auttaa asiaa.

En voisi koskaan tehdä oman blogini kohdalla tuollaista vetoa, että jättäisin lukematta kommentit kokonaan ennen julkaisua. Ne on minulle henkilökohtaisesti osoitettu, keskustelua, palautetta tai ohimennen heitetty kommentti minun kirjoittamiini juttuihin. Ulkopuolinen moderointi ei siis minun kohdalla olisi ollenkaan mahdollinen. Kukapa negatiivisista kommenteista innostuu, mutta itselläni kommenttien valvonta on päällä vain siksi, että saan lukea kaikki ihan ajatuksella ennenkuin ne ovat muiden silmissä. Yhtäkään kommenttia en kuitenkaan ole jättänyt julkaisematta toistaiseksi, vaikka jotain negatiivistakin olisi.

En silti sano, että Emilia olisi ihan hakoteillä. Kaikkea uuttahan on lupa kokeilla, jos se omaa bloggaamismotivaatiota paremmin ylläpitää.

En osaa asiaan muuta sanoa, mutta mielestäni te Eskon kanssa vastaatte kaikkiin kommentteihin kivasti ja asiallisesti. Siis myös niihin, joissa ollaan eri mieltä.
Ehkä ”metsä todellakin vastaan niin kuin sinne huudetaan”. Jos lukijoille on kommentteihin vastatessaan kovin kärkäs, tai kirjoittaa useamman postauksen siitä, kuinka rasittavia lukijat ovat, saa sen yleisönsäkin pisteliääksi. Ja kierre on valmis.
Niin, että hyvin olette tonttinne hoitaneet!

En oikein tiedä miten tähän postaukseen pitäisi suhtautua.. Vähän menee ohi hakemasi pointti. Kaiken lisäksi kirjoitat suoraan, että tämä on vastine Emilialle. Ymmärtäisin ehkä paremmin, jos olisit kirjoittanut asiasta yleisellä tasolla. Emilian saamat kommentit ovat oikeasti olleet todella törkeitä (siksi hän ei olekaan niitä kaikkia enää julkaissut) ja mielestäni ovat suoranaista kiusaamista. Blogi on kuitenkin Emilian päätyö. Et varmaan haluaisi että sinuakaan haukuttaisiin esimerkiksi koulussa päin naamaa?

Emilia on suoraan blogissaan kertonut, että on ollut henkisesti ja fyysisesti niin poikki (esimerkiksi terveydellisistä syistä) ja saanut silti lisää paskaa niskaansa joka päivä ilkeiden kommenttien muodossa. Eikö se ihan Empun mielenterveydenkin kannalta ole hyväksyttävää, ettei joudu näitä kommentteja näkemään? Toki kukaan ei voi tietää jatkuuko se kirjoittelu ja haukkuminen muualla. Mielestäni fiksu veto ainakin kokeilla tätä tapaa. En usko että niitä kaikkia ”negatiivisia” kommentteja kuitenkaan jätetä julkaisematta. Eiköhän sellainen rakentava kritiikki kuitenkin pääse läpi kommenttiboxiin.

Tuli jotenkin todella pettynyt fiilis tästä postauksesta..

Ristiriitaiset fiilikset sekä sinun että Emilian teksteistä. Olen Emilian postauksia tänä syksynä lukenut ja miettinyt kommentoinnin tasoa. Rakentavaa palautetta on varmasti jokainen bloggaaja valmis ottamaan vastaan, eikä minusta Emilian tilanteessa kyse ole lainkaan siitä. Sinun antamasi esimerkit ovat kevyitä ja niihin on helppo bloggaajan vastata takaisin asiallisesti. Haukkuminen, loukkaaminen ja tahallaan toisen mielen pahoittaminen ovat kuitenkin asia erikseen. Ne ovat nettikiusaamista, eikä sellaista tarvitse kestää. Luen useampia blogeja, ja jokaisella teillä on mielestäni erilaiset lukijakunnat. Joku ei saa lähes koskaan inhottavia kommentteja, toinen saa niitä jatkuvasti. Toinen saa 10 kommenttia, toinen 310. Sinä olet ehkä onnekas, ja blogityyliltäsi sitä kategoriaa, etteivät pahimmat kiusaajat sinulle tule kommenttejansa laukomaan.

Emilialla on taustalla tässä syömishäiriö, joka varmasti tekee tänä syksynä saaduista haukuista entistä herkemmän asian. Sitä ei voi kukaan muu kuin sairauden kokenut ymmärtää. Kun elämässä on muutenkin surua, ei töitä blogin parissa voi keskittyä tekemään negatiivisen ilmapiirin vuoksi. Itse käsitin, että tämä on ratkaisu valloillaan olevaan tilanteeseen. Lisäksi Emilia kertoi asettaneensa rajat ulkopuoliselle moderaattorille, ja olettaisin että rakentava palaute pääsisi edelleen läpi seulasta.

Bloggaaminen on minunkin mielestä vuorovaikutusta, ja olet oikeassa siinä kuinka lukijakunnan hahmottaa vain jos lukee kaikki saadut kommentit. Ei minun mielestäni kuitenkaan negatiiviseen vuorovaikutukseen ole muidenkaan ihmisten pakko suostua työpaikallaan.

Monta mielipidettä, onneksi jokaisella saa olla omansa 🙂

Ihan samoja ajatuksia heräs mulla.

Huomasin myös tuon kommentointieston mainitsemassasi toisessa blogissa ja siinä asiayhteydessä ymmärsin sen ihan täysin. Varmaan aika moni paljon otsikoissa keikkuva julkisuuden henkilökin haluaisi välillä lopettaa lööppien julkaisun. Mutta nyt tämä käänne hämmentää. Aluksi ajattelin, että okei, ehkä tavoitteena suodattaa runsaasta määrästä ne asiattomat, joilla ei ole mitään tekemistä rakentavan kritiikin kanssa, mutta tuo kyllä kuulostaa aika kamalalta. Jopa loukkaavalta. Tulee fiilis, että täytyykö kommenttini olla täynnä ylistyssanoja, että bloggaaja edes huomioi sen? Toivon todella, että tämä mielikuva on väärä ja tarkoitus on suodattaa vain asiattomuudet pois.

Eli todellakin samoilla linjoilla sun kanssa. Ja se, että vastaaminen kestää, on ymmärrettävää mun mielestä. Enkä edes odota vastausta kaikkeen. Kiva, että usein tulee, mutta joka tapauksessa on säilynyt luottamus siihen, että kommentit luetaan. Juuri siksi, että huomioitte niitä usein joko suoraan tai sitten postauksissa. Olen myös kiinnittänyt huomiota negatiivisiinkin kommentteihin vastaamiseen. Se on rohkeaa ja oikeasti tosi huippua!

Pitäkää valitsemanne linja, jos vaan resurssit riittävät!

Kommentteja on monenlaisia ja jos blogin kommenttiboksi täyttyy vain haukuista kannattaa bloggaajan toki katsoa peiliin. Mutta ymmärrän hyvin tuon ulkopuolisen tarkistuksen, vaikken Emilian juttua ole lukenutkaan. Tuskin se tarkoittaa että rakentava kritiikki kitketään, vaan ettei sellaiselle idioottimaiselle nälvimiselle anneta tilaa ja blogissa on epäasiallisiin kommentteihin nollatoleranssi. Jos bloggaaja jatkuvasti pahoittaa mielensä kommenteista, niin voihan se ulkopuolinen hyväksyjä olla hyväkin juttu. Luulen nimittäin, että Emilian kohdalla ne viestit voi olla aika erilaisia mihin me vanhukset ollaan totuttu.

Itselläni on kommenttien valvonta päällä. Olen saanut muutaman ilkeämielisen kommentin koskien uskontoani sekä aviomiestäni, enkä halua, että lapseni näkevät näitä.
Luen kaikki kommentit ja vastaan joka ikiseen niistä. Tykkään siitä vuorovaikutuksesta joka minulla ja lukijoillani on.
En ymmärrä mitä arvosteltavaa, siis sitä negatiivista teidän blogissanne on. Tämähän on sellainen elämän makuinen blogi ♡♡♡

Minusta kommenttien ignooraaminen kertoo siitä, ettei oikeastaan kiinnosta, lukeeko omaa tekstiä kukaan. Jos harrastuksena on blogin kirjoittaminen, niin siihen kuuluu myös vuorovaikutus: kuinka ihmiset reagoivat? Mitä ajatuksia tämä herättää? Ovatko he eri mieltä, voinko oppia jotain? Jos kenenkään vastaus tekstiin ei kiinnosta, miten voi kuvitella, että teksti kiinnostaisi ketään? Jos haluaa vain kirjoittaa ilman kommentteja, miksi edes kirjoittaa julkisesti?

Monet bloggaajat vastaavat VAIN ilkeisiin kommentteihin – napauttaakseen takaisin. Positiivisuus, kehu, kysymys tai esimerkiksi jonkin vaatteen ostopaikka ei herätä bloggaajan mielenkiintoa, joten kivat kommentoijat kuihtuvat vähitellen pois. Itse olen hylännyt monta blogia juuri siksi, että minun näkemykseni bloggaajan näkemyksistä ei kiinnosta bloggaajaa. Olenkin varmasti tullut tutuksi vastausten vaatijana.. 😀 Hatunnosto teille siitä, että aina vastaatte. Meille lukijoille taas vähän kärsivällisyyttä, ainakin itselleni.

Jotkut bloggaajat kasvattavat myös paksun kuoren, jonka läpi he näkevät ehkä vähän huonosti kirjoitetun kommentin heti arvosteluna ja haukkuna, ja hyökkäävät nyrkit tanassa päälle. Itse nuorena kommentoin blogitekstiä, ilmeisesti vahingossa arkaa aihetta, ilman tarkoitusta pahoittaa toisen mieltä. Sain sekä bloggaajan että monen muun lukijan haukut. Yritin paikata, pahoitella, ja selittää tilannetta ja hyväntahtoisuuttani, mutta bloggaaja totesi ilkeästi, että ”etkö tajua että näen kuka olet?” ja muistaakseni vielä yhtyi muiden lukijoiden kanssa haukkumaan minua ja samalla kaikki maailman anonyymit. Pahoitin tosi pahasti mieleni enkä ole koskaan ”antanut anteeksi” kys. bloggaajalle. Vastaanotto oli mielestäni kohtuuton, vaikka varmasti hyväntahtoiseksi tarkoitettu kirjoitukseni oli huonosti muotoiltu. Tai sitten bloggaaja oli jo oppinut näkemään kaiken vihalasien läpi. Silloin tällöin olen harkinnut näin vuosien varrella kirjoittavani kyseiselle bloggaajalle, selvittääkseni minulle jääneen olotilan ja antamaan itselleni rauhan asiasta sillä, että bloggaaja saisi ymmärtää mitä oikeasti tarkoitin.
Palaan aina katsomaan, mitä kommenttiini vastataan, ja joskus olen joutunut korjailemaan huonoa argumentointiani. Tätä yhtä lukuunottamatta bloggaajat ovat tämän jälkeen vielä vastanneet, että käsittivät kommenttini väärin. Molemmille jää hyvä mieli.
Huomaako kukaan, miten tuhottoman syvään moinen bloggaaja silloiseen teinityttöön on viiltänyt? Bloggaajat ovat roolimalleja hyvässä ja pahassa. Tietenkään suoraa haukkumista ei tarvitse kuunnella kenenkään, mutta paras ohje nettikettiin voisi olla, että ”pyri aina olemaan asiallisempi kuin toinen osapuoli”. Negastakin voi ottaa oppia, vaikka toki sen tekee mieluummin, kun nega on puhtaan negan sijasta rakentavaa kritiikkiä.

Kommenttiin vastaaminen on lukijan kunnioittamista. Kiitos kun luit tekstiäni, kiitos kun vaivauduit kommentoimaan, kiitos kun pohdit aihetta, kiitos kritiikistä. Joskus aikoinaan bloggasin itsekin lyhyen aikaa, ja muistan tunteneeni itseni voittajaksi, kun ”olet ruma” -kommenttiin vastasin ”kiitos kommentistasi”. Jokaisella sentään oikeus mielipiteeseen.. 😀

Nyt kirjoitin sitten romaanin. Noh, onneksi täällä arvostetaan kommentteja. 🙂

Hyvä kirjoitus! Mä olen pitkälti samaa mieltä siitä, ettei negatiiviset kommentit johdu kateudesta.

Mielestäni negatiivisetkin kommentit pitää kestää, rajansa tietty kaikella, mut ei kaikki kommentit voi olla ihkudaa halipusi-linjaa.
Käytöstavat pitää tietenkin muistaa, enkä itse arvosta lukijaa, joka kommentoi loukkaavasti esim. bloggaajan ulkonäköä. Jos nyt ilmottaa, ettei uudet vaatteet ole kovinkaan kauniit, ni ei siinä mitään, mut jos aletaan mollaamaan esim. isoa nenää tai vinoja hampaita, ni mennään liian pitkälle.

Mä tykkään, jos kaikki kommentit julkastaan. Siitä, miten bloggaaja vastaa viesteihin, saa joskus selville ihan uusia puolia bloggaajasta. Usein kommenttiosiossa käydään hyviä keskusteluja.

Tsemppiä kirjaprojektiin! (jääny muihin postauksiin kommentointi pitkäks aikaa, koska uus työ vieny aikaa.)

Teidän blogi on niin ihana, kun tosiaan jaksatte vastailla. Ja huomaa, että ajatus on mukana. Tulee niin hyvälle mielelle, kun kirjoitetaan aidosti ja asioita pohditaan muustakin kuin omasta näkökulmasta.
Kiitos inhimillisyydestä.

Kiitos, Ninni, kauniisti kommentista!

Hyvät sulle et oot julkassu kaikki kommentit! Pitäiskö emilianki julkaista kaikki missä uhataan tappaa sen lapset ja haukutaan lapsia ja emiliaa niin rankasti, ettei sillasia kehtaa tähän edes kirjoittaa!?

Todella fiksua tekstiä. Olen sitä mieltä, että mitä enemmän kommentoijat näkevät kommenttiensa satuttavan ja mitä isompi haloo siitä tehdään, sitä enemmän niitä satelee. En missään nimessä tarkoita, että ilkeiden kommenttien jättäminen olisi sallittua tai hyväksyttävää, mutta noin se vain menee. Jos julkaisee kaikki kommentit ja osaa vieläpä _asiallisesti_ vastata niihin, jää ilkeämieliset kommentit varmasti vähemmälle. Miksi vaivautua, kun ne eivät saa kuitenkaan aikaan sitä, mitä on yritetty: pahaa mieltä ja bloggaajan provosoitumista, jota kautta ne saavat myös lisänäkyvyyttä, vaikkei niitä edes julkaista.

Ja vielä lisäksi niin kyllä, kommentointi kuuluu blogeihin syvästi, eikä mielestäni ole ulkopuolisen asia lukea bloggaajalle tarkoitettuja kommentteja. Toki ymmärrän, miksi tähänkin joskus (pakon edessä) päädytään. En myöskään jaksa lukea blogeja, joissa bloggaaja ei vastaa kommentteihin. Tulee olo, että bloggaaja pitää lukijoitaan ja kommentteja jotenkin itsestäänselvyytenä tai niin paljon vähempiarvoisena, ettei kannata vaivautua. Vaikkei näin siis todellisuudessa oliskaan, on tunne silti se.

Olen omassa blogissa poistanut anonyymikommentoinnin. Huomasin, että kukaan ei ole halukas kirjoittamaan ikäviä kommentteja omalla nimellään tai blogger-käyttäjänimellään. Koska esittelen blogissani omaa kotiani ja elämääni, odotan kommentoijilta sen verran vastavuoroisuutta, että itsestään voi paljastaa oman nimen tai vakituisen nimimerkin.

Kurja, jos sait kirjoituksesta sellaisen kuvan. Pitänee varmasti tarkentaa, mitä tarkoitin.

Ensinnäkin en alleviivannut mielestäni omaa mahtavuuttani missään kohdassa. Olin ASIASTA eri mieltä. Mielestäni se on täysin eri asia.

Toisekseen. En missään, missään nimessä vihjaile, että kommentit ovat kirjoitettu syystä. Miksi edes tekisin niin? Kirjoitin kateudesta siinä kappaleessa, jossa puhuin ITSEENI kohdistuneista puheista. Hommahan meni näin: ”Silti uskon, että myös MINUN kannaltani negatiivisissa kommenteissa on perää. Jos blogini lukija kertoo vaikka, että blogiNI taso on mennyt alaspäin, voi se oikeasti olla totta. Tai että MULLA on ärsyttävä ääni vloggauksissa. En voi kun todeta: Niin muuten onkin! En usko siihen – kuten niin usein väitetään – että negatiiviset kommentit kumpuavat kateudesta.”

Haluan, että netti ja ylipäätääm Suomi säilyy paikkana, jossa saa tuoda mielipiteensä esille. Tuntuu, että moni keskustelu menee nykyisin leireihin asettumiseksi ja kahtiajaoksi, joka ei hyödytä ketään 🙂

Olen monen aiemman kommentoijan kanssa samaa mieltä, että tässä ei ole kyse vain palautteen vastaanottamisesta, vaan ihan puhtaasta vihasta. Emilian tilanne on todella surullinen. Jo nuoruudesta kumpuavat sairaudet ja vaikeudet tuntuvat vain pahentuvan mitä pitemmälle mennään. Omasta mielestäni olisi hänelle kaikinpuolin terveellisempi vaihtoehto lopettaa bloggaaminen ja keskittyä toisenlaiseen elämään. Mutta kuten hän on itse todennut, hän ei voi lopettaa toimeentulon vuoksi. Joskus on kyllä toki ihmisen itsekin ymmärrettävä omaa parastaan, koska aina on mahdollista selvitä erilaisia kanavia hyväksi käyttäen.

Täysin samaa mieltä kahden edellisen kommentoijan kanssa!! Tuntuu, että tämän postauksen tarkoitus oli alleviivata omaa mahtavuuttasi ja jopa vihjailla, että kauheat kommentit voivat olla kirjoitettu ihan syystäkin (kun viittasit, että eivät johdu kateudesta). Mielestäni netissäkään ei tarvitse kestää itseensä kohdistuvaa alistamista, vaikka kuinka blogia kirjoittaa. Ja kommunikointi lukijoiden kanssa tuskin kärsii, vaikka haistattelukommentit jättääkin lukematta…! Yritän olla olematta liian äkkipikainen päätelmissäni, mutta täytyy sanoa, että tämän postauksen myötä näyttäydyt jokseenkin uudessa valossa. Mutta siitä huolimatta mukavaa syksyn jatkoa!

Mietin ihan samaa, siksikin tuntui että Karoliina on nyt tässä keississä aikamoisen hakoteillä. Mun mielestä tämän aiheen olisi ehdottomasti pitänyt Karoliinalta lähteä siitä, että kuinka paljon pahaa nettikiusaaminen(kin) tekee uhrilleen, kun tällaiseen kommenttien seulomiseen joudutaan menemään. Ja että kuitenkin HIENOA, kun Emilia ei siltikään alistu menemään siihen pisteeseen, että lopettaisi koko blogin, vaan keksi ratkaisun joka toivottavasti on hyvä! Itsekin jotenkin toivoisin opettaja-ihmisen tarkastelevan näitä asioita erityisen monelta kantilta, ja varsinkin jos aiheesta postaakin.

Tuli jotenkin vähän outo olo mielipiteestäsi tämän asian suhteen. Olisin jotenkin olettanut, että kun tiedät ammattisi puolesta millaista ja miten rajua nuorten kiusaaminen on, ja kuinka se vaikuttaa eri tavoin eri persooniin, olisit ollut enemmän tukeva tätä asiaa kohtaan. Emiliallakin on selkeesti todella nuoria lukijoita ja nämä kommentit jotka johtivat tähän päätökseen, eivät ole tyyliä ”hirvee takki sulla” vaan enemmänkin ”näytät ihmisoksennukselta kun oot lihonut ja ansaitset kuolla”. Ja varmasti ymmärrät mitä tuon tyypiset kommentit tekevät syömishäiriöisen mielelle kun niitä tulee jatkuvasti. Toivottavasti Emilia ottaa kuitenkin tämän kirjoituksen vähennän negatiivisesti kuin me osa lukijoistasi ja ymmärtää asioiden todellisen laidan 🙂

Toivon myös, että Emilia tosiaan ymmärsi, että olin yksittäisestä asiasta hänen kanssaan eri mieltä. Eikä tarkoitukseni ollut loukata, missään nimessä.

Mielestäni (netti)keskustelussa eriävät mielipiteet kyllä saa ilmaista. Retoriikan pitää kuitenkin olla asiallista. Harmi jos koit, että tässä tavoitteessani epäonnistuin!

Minä kyllä pidän edelleen hänen tavastaan kirjoittaa 🙂 Tämä vaan oli vain yksittäinen asia, josta olin eri kannalla. Ymmärrän silti pointtisi!

Olet oikeassa :Kiusaamisen ja muun negatiivisen kommentoinnin ero on iso.

Kiitos 🙂

Olet oikeassa. Tuo on kyllä blogien suosion suurin syy. Kukaan ulkopuolinen taho ei brändää (ainakaan Suomessa) tekstejä/blogeja/bloggaajia, vaan jokainen saa pitää sellaista blogia, jonka näkee omakseen.

Kiitos tsempeistä 😀

Emilian kommenttiboksissa on kyllä tosiaan ollut ihan uskomattomia psykopaatteja, ei mitään millään tavalla kehittävää vaan ala-astetasolle taantuneita mänttejä. Toivottavasti tuo ulkopuolinen moderointi ei sulje niitä kehittäviäkin kritiikkejä pois, niistä kun voi olla hyötyäkin.

Sitten vähemmän kehittäviin ja ei-niin-kriittisiin aiheisiin: musta F on ennen ollut ihan sellainen peruslapsen näköinen, mutta nykyään hän näyttää noissa hymyilykuvissa sellaselta onnelliselta pingviinin- tai kananpoikaselta! 😀 Eikä se siis mitenkään ole paha asia vaan sairaan söpöä, mikä pikku paijattava pingviinilapsi. <3

Hän on jo iso pieni neiti. Aina kummastuttaa, kuinka nopeasti ne kasvaakaan. Klisee, mutta niin totta!

Todella hyvä pointti tuosta, että jo ei kasvokkain voi sanoa, on kommentti jo liian ilkeä. Itse joskus mietin, että muunkin käytöksen kanssa on samoin. Jos omaa elämää kuvattaisiin ilman filtteriä, ja silti voisi seisoa juttujensa ja tekojensa takana, on mennyt hyvin.

Itseltä ainakin katosi kiinnostus Emilian blogiin tämän kommentti-episodin jälkeen. minusta olisi opettavampaa lukea pahat kommentit ja olla välittämättä haukuista. Itsetuntoa kasvattavampaa olisi lukea haukut, kuin ns. luovuttaa.

Minäkin olen ymmärtänyt, että Emilian tapauksessa ei ole enää kyse normaalista bloggaajan ja lukijoiden kanssakäymisestä ja kritiikistä, vaan systemaattisesta ja rajusta nettikiusaamisesta, jollaista en ole havainnut teidän blogin kommentoinnissa. Mielestäni on hyvä, että Emilia on päätynyt tuohon ratkaisuun ja vetänyt näin ollen terveet rajat siihen mitä hänen blogin kirjoittajana tulee kestää.

Onnea sinulle kirjaprojektiin, hienoa että pääset toteuttamaan unelmaasi! 🙂

Täysin Mutsis on-blogia tai Emilian tilannetta tuntematta täytyy kyllä todeta, että on niin monta erilaista bloggaamistyyliä ja syytä blogata kuin niiden kirjoittajiakin. Toiset ajattelee enemmän pitävänsä julkista päiväkirjaa lähinnä itselleen, johon ei halua välttämättä kommentteja tai sitten juuri erityisesti niitä kaipaa, toiset kirjoittaa yleisemmin ja haluaa laajempaa keskustelua eri aiheista.

Toki useimmiten blogi eroaa perinteisistä medioista tai vaikka paperisen päiväkirjan pitämisestä juuri kirjoittajan ja lukijoiden vuorovaikutuksen osalta. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että blogien hienous on juuri se, että ne saavat olla kirjoittajansa näköisiä. Varsinkin jos siihen ei erityisesti liity vakituista työsuhdetta. Jos kirjoittaja itse kokee haluavansa pitää taukoa, ei lukijoiden siitä pitäisi suuttua. Jos Emilia itse kokee blogissaan kommentoinnin ahdistavaksi, tehköön kuten parhaaksi näkee.

Tämä ei ollut tarkoitus olla vastaväite sun postaukselle, koska ymmärrän teille meidän lukijoiden olevan selvästikin juuri se tärkein syy kirjoittaa. Molemmat näkökulmat on mun mielestä yhtä lailla perusteltuja ja oikeita.

ps. Ihanaa, kun näkee, miten F alkaa kasvaa enemmän ja enemmän itsensä näköiseksi! Tulee esiin vielä enemmän persoonallisuuden piirteitä myös ulkonäössä. 🙂 Ainakin postausten perusteella. 😀

pps. Postaus sun kirjan kirjottamisprojektista oli tosi inspiroiva! Enkä edes usein käytä tuota sanaa! Muistin taas omien unelmien tavoittelun tärkeyden. 🙂

Silmääni osui, Emilian blogia lukiessani, blogin sivussa näkyvät Emilian omat twitter vietit. Nappasin kopion niistä yhdestä: ”Mielenkiintoinen ohjelma tää Narsistiset tavikset. Eiku, siis #hottikset”
Siis samalla, kun bloggaaja kaipaa asiallisia ja kunnioittavia kommentteja nettiin itsestään, viljelee hän vähemmän asiallisia toisista. Ehkä vähän ristiriitaista tämäkin?

No joo, en minä ajatellut, että sinä olisit tarkoituksella kaunistellut Emilian saamia kommentteja. Ennemminkin ajattelin, että sinun antamasi esimerkit eivät millään lailla liity niihin tiettyihin Emilian saamiin kommentteihin. Ja noin yleisestikin sinun pointtisi siitä, että lukijoiden kommentit ovat tärkeä osa bloggausta, ei mielestäni liity Emilian tapaukseen mitenkään. Emilia on joutunut systemaattisen kiusaamisen kohteeksi. Mielestäni on pelkästään järkevää, että tekee jotain, jotta saa kiusaamisen loppumaan.

Minunkin melestäni on kohteliasta ja kunnioittavaa vastata kommentteihin. Tulee tunne, että meistä lukijoista välitetään. Teillä on kiva blogi, kun selkeästi olette omia itsejänne, ettekä esitä mitään.

Ymmärrän kuitenkin sen, että vihapuheeseen/loukkauksiin/haukkumiseen ei kannata vastailla, se usein vain ruokkii kiusaajaa enemmän. Kritiikki taas on eri asia, koska siitä voi tosiaan olla hyötyäkin.

Pitänytkin onnitella Karoliinaa hienosta päätöksestä! Tsemppiä kirjoituspuuhiin! Ja ihana tuo pingviinivertaus. F tosiaan on kasvanut hirmuisesti ja on jo ihan ”ison” pikkuneidin näköinen ja oloinen. Leivät tuli muuten testattua, miehen toiveesta laitoimme myös pekonia 😉

Paljon hyviä pointteja tullut! Itse en koskaan kirjoita mitään mitä en voisi myös kasvotusten sanoa, luetut sanat loukkaavat ihan yhtä pahasti. Täälläkin on näkynyt muutamia no.. keskenkasvuisia kommentteja, mutta te osaatte näpäyttää hyvin takaisin ja toivotatte hyvää päivänjatkoa. Paljon paremmin ei tuollaiseen voi reagoida, juuri toi että ei nouse puolustuskannalle vaan näyttää että viesti on luettu, mutta ei onnistunut provosoimaan, se kitkee aika hyvin sellaiset turhanpäiväiset kiusausyritykset. Jatkakaa samaan malliin 🙂 Ihanaa ja iloista viikon jatkoa teidän koko perheelle!

Hyviä pointteja! Tuo lukijoiden ikärakenne on varmasti yksi seikka, ja eniten juuri se, että jos on rohkeasti kertonut itsestään kipeitä asioita, ovat ne myös – niin karmeaa kun se onkin – voimakas lyömäase. Mikä on aivan sairasta, koska juuri vahvimpia ihmisiä ovet ne, jotka uskaltavat kertoa myös heikkoutensa.

Voi ei. Pieni onnellinen pingviini <3

Munkin pitää nyt kommata, että et tosiaan taida olla ihan ymmärtänyt minkälaisesta paskan lietsonnasta on Emilian blogin kommenteissa ollut kyse. Mä ymmärrän Emiliaa täysin, vaikken itse edes bloggaaja olekaan. Miksipä hänen tarvitsisi lopettaa bloggaamista jos siitä nauttii kaikinpuolin muuten, paitsi sen kiusaamisen osalta. Varmasti sitä paskaa tulee juuri siksi kun E on niin avoin, ja myös varmaan nuoremman ikänsä vuoksi myös niitä vielä nuorempia lukijoita. Eli mun mielestä vähän huono vertauskuva nyt tässä kohtaa tuo Emilia tähän sun pointtiin, koska esim tämä teidän blogi on kyllä aivan eri tyylinen (paljon pintapuolisempi, ja sen myötä tuskin kauheaan kiusaamiseen provosoivaa). Ja uskoisin myös, ettei sieltä normaalia asiallista kritiikkiäkään aleta poistaa (joka tuskin ko. bloggaajaa paljoakaan hetkauta tässä vaiheessa), vaan vain ne mielipuoliset jutut.. Uskon myös, että kyllä se varmasti saattaa sitä paskamyrskyä edes lieventää, kun tajutaan ettei haukun kohde niitä kuitenkaan näe.

Ymmärrän kyllä että asioista pitää puhua suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Niinhän itsekin toimin.

Teksti oli mitä mainioin vastine/mielipidekirjoitus rakenteellisesti… Mutta jäi sellainen tunne, ettet ollut ottanut asioiden todellisista syistä selvää. Se pahoitti mieleni ja toivon todella ettei Emilialle tullut/tule tästä kirjoituksestasi samaa tunnetta.

Emilia on kärsinyt törkeistä kommenteista pitkään ja luulen, että vähän liiankin pitkään jo. Kommentit ovat olleet suoria hyökkäyksiä ja mielestäni blogiin liittymättömiä (henkilökohtaisia). Onneksi uskalsi tehdä näinkin radikaalin päätöksen, jotta voi työtään jatkaa levollisemmalla mielellä.

Saat olla onnellinen, että olet voinut kaikki kommentit (sitä yhtä lukuunottamatta) julkaista blogissa. Sinun sijassasi olisin jättänyt tämän kirjoituksen kirjoittamatta kokonaan. Toisenlaisessa tilanteessa se olisi voinut olla ihan nappisuoritus!

Mä olen varmasti itse joskus sortunut samaan (tosin en ehkä somessa), eli pilkannut jotain ”julkkista”. Jotenkin sitä kuvittelee helposti, että jos naama on telkussaa/lehdessä/netissä, ihminen ei ole oikea, tunteva ihminen. Onneksi vuodet ovat opettaneet tässäKIN asiassa minua 🙂

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X