Niinhän se on, että syksyn ihana Hobby Hall -kampanja sai jatkoa, ja kodin sisustuksen sijaan mä pääsin nyt pariinkin otteeseen katsastamaan mitäpä muutakaan kuin Hobby Hallin joululahjatarjontaa lapsille.
Mun ensimmäiset lahjavinkit liittyvät teemaan ”ystävä yökylässä”. Ja kun on pienistä tytöistä kyse, samistelu tuli ikään kuin vahinkoteemaksi koko jutulle. Kurkista F:n ja tämän Ellen-ystävän yökylämeininki ja samistelut täältä.
-Karoliina-
P.S. Kohta kannattaa taas katsoa tv-mainoksetkin vähän tarkemmalla silmällä 😉
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
Kommentit (6)
Siitä se samistelu alkaa ja kiihtyy vaan! Meillä taisi isommalla tytöllä olla kovimmillaan kolmannella luokalla, ja nyt vuotta myöhemmin on hiukan jo yksilöllisyyttäkin havaittavissa. 🙂
Voi 🙂
Ilmeisesti Hobbarin puolella ei voi kommentoida. Mutta tänne saa palata jutustelemaan 🙂
Tuossa on varmasti juurikin temperamenttieroja. Ja itse kamppailen monesti kasvattajana saman asian kanssa : Kuinka tuuppia hieman eteenpäin laittamatta lasta silti liian ison haasteen eteen. Vaikeaa!
Huh! Megasamisajat siis vielä edessä 🙂
Niin ja kyllä pojilla (ainakin meillä) pitää olla ihan just samat jutut kuin kaverilla! 😀 Olen yrittänyt selittää, että on vain kivaa kun muilla on vähän erilaisia leluja kuin itsellä, mutta ei ole ollut menestyksekäs argumentti 🙂 Päikyssä yhdellä pojan kaverilla on sama nimi ja ovat aika saman ikäisiäkin. Sattumalta heillä on myös samanlaisia vaatekappaleita, ja he ovat kyllä ottaneet ilon irti tästä!
Onko tuolla Hobby Hallin puolella kommentointimahdollisuutta? En löytänyt äkkiseltään nappia vai pitääkö sitä varten rekisteröityä? No oli miten oli, tuntuu, että meillä ollaan vielä kaukana tuosta yökyläilystä. Tai no, poju varmaan mielellään ottaisi kaverin meille, mutta itse ei kyllä todella menisi pois äidin ja isän luota yöksi. Rakkaat isovanhemmatkin kun saavat kokea ikäväitkua, jos äiti ja isi on yön poissa. Musta muutenkin tuntuu, että tuo meidän esikoinen ei ole mikään kiirehtijä näissä isojen poikien jutuissa. En osaa sitä oikein tähän sanoiksi pukea sillä tavalla kuin tarkoitan, mutta vaikka monessa asiassa onkin tullut isoksi pojaksi ihan tavallisen kehityksen mukaisesti, niin taas monessa asiassa muistuttaa olevansa ihan pieni vasta. Itsenäistyminen on alusta asti pojalla ollut melko rauhallis-tahtista (siis kyllähän tälle pitää olla joku oikea sana, miksen saa sitä päähäni?). Kesti melko pitkään ennen kuin hän alkoi laajentaa elinympäristöään ja vaikka siimaa voi jo antaa, niin säätelee itse aika selkeästi kuinka paljon edes haluaa. En nyt tosiaan osaa tätä kuvailla sanoin, kuvin tai mitenkään muuten. Temperamentissa tietty vivahde-ero johonkin muuhun nähden, mikä kuitenkin äitinä on tosi ihana asia, kun ei lapsi kasva ihan niin nopeasti irti äidistä 😉 Ja toisaalta taas tosi haastavaa siinä mielessä, että mikä on sopivaa ohjausta, milloin menee painostamisen puolelle ja milloin rohkaisee sopivasti.
Tää on nyt ihan pöljää. En tiedä johtuuko siitä, että olin tänään opettamassa ja joutunut siksi kovassti tarkkailemaan mitä päästelen suustani, niin jotenkin nyt tekisi mieli pyyhkiä koko kommentti pois. Tuo lapsen ohjaamisen haastavuus pätee varmasti ainakin jossain vaiheessa kaikkiin lapsiin, mutta tulipahan nyt sitten purettua omia ajatuksia 🙂 Kun jotenkin olen kokenut tämän asian haastavammaksi juuri esikoisen kohdalla kuin tyttären kanssa, jonka ohjaaminen ja kasvattaminen on hieman erilaista. Ei siis siksi, että on tyttö, vaan siksi, että hän on temperamentiltaan erilainen. Siis nyt loppu. Hyvää yötä! 🙂