Duunii, duunii
Mulla on kaksi työtä, opetustyö ja tämä blogi. Ja nyt on aika vastata kysymyksiin, joita te kyselitte minulta noiden aiheiden tiimoilta.
Miten aloitit blogaamisen? Käykö osa- tai päivätyöstä?
Aloitin bloggaamisen keväällä 2011, kun olin kirjoittanut muutaman kuukauden samannimistä kolumnia Kaksplus-lehteen. Blogi oli Kaksplussan ensimmäinen blogi ja melkeinpä pakotin päätoimittajan ottamaan blogin Kaksplussan nettiin. Pian minun jälkeeni toisena bloggaajana aloitti Nordinin Maria ja sen jälkeen Kaksplussan blogimaailma kasvoikin hurjaa vauhtia. Aluksi luulin, että blogi olisi vain kolumnin kevyt pikkusisko. Lopulta kolumni lakkautettiin vuonna 2013 ja siitä se todellinen blogiura sitten vasta alkoihin.
Bloggaaminen kävisi nykyisin jo päivätyökseni, mutta turvallisuushakuisena haluan pitää päivätyöni myös opettajana. Osa-aikatyönä homma menee, mutta täytyyhän se tietysti myöntää, että jos minulla olisi enemmän aikaa kirjoittaa, vaikuttaisi se varmasti blogiin positiivisesti.
Mikä on opettajien vakiopuheenaihe silloin kun oppilaat eivät ole kuulemassa?
Ei ole varsinaista vakiopuheenaihetta. Vaitiolovelvollisuus sitoo meitä todella paljon työ- ja oppilasasioissa. Usein puhutaan myös aivan muusta kuin töistä.
Haluaisitko olla ns. kokopäiväinen kirjailija niin, että kirjoittaminen olisi päätyösi?
Jokunen vuosi olisi ihanaa olla kokopäiväinen kirjoittaja, ei ehkä vain ja ainoastaan kirjailija. Nautin kuitenkin molemmista ammateistani, joten en ehkä ikuisesti haluaisi olla ilman selkeää päivärytmiä ja työkavereita. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa.
Jos et olisi opettaja, mitä tekisit työksesi?
Olisin varmaankin toimittaja. Tai pappi.
Millainen oli ensimmäinen vuotesi opettajana?
Olen kuullut, että se voisi olla kamalaa, mutta mulla oli vain sellainen olo, että olen oikealla alalla. Tämän mahdollisti koko Vantaan ihanin työyhteistö ja sen ihmiset. Aina sai kysyä neuvoa ja olla untuvikko.
Minkä koet työssäsi opettajana hankalimmaksi ja palkitsevimmaksi asiaksi?
Hankalinta on, ettei kaikkiin asioihin ja ongelmiin ole keinoja puuttua. Palkitsevinta se, että huomaa luokan olevan täpinöissään ja toimivan ryhmänä. Tai jos saa olla mukana innostamassa oppilasta niin paljon äikän maailmaan, että se vaikuttaa hänen jatkokoulutus- tai ammattivalintoihinsa. Arkiset keskustelut ja syvälliset pohdinnat ryhmässä tai yksittäisten oppilaiden kanssa ovat koko työn ydin ja se, miksi minä nautin niin paljon koko touhusta. Äikkä on siinä mielessä mahtava aine, että sen alle käy asia kuin asia.
Haluaisin tietää, miksi päädyit juuri tuohon ammattiin? Osin vahingon kautta. Olin kyllä kiinnostunut äikästä, mutta hain lukemaan kirjallisuutta silkkaa laiskuuttani – sinä vuonna kirjallisuudessa kun ei ollut pääsykoekirjoja ollenkaan. Onnekas vahinko!
Miten suhtaudut työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen?
Mulle vapaa-aika ja perhe ovat elämässä tärkeintä, vasta sen jälkeen tulee työ. Mutta toki työn pitää olla mielekästä ja sellaista, jonne (ainakin melkein) joka aamu on kiva mennä. Bloggaaminen ujuttautuu toki kotialueelle, mutta se on tämän työn luonne. Bloggaaminen työnä on elämäntapa ja niinpä sen kulkeminen vapaa-ajan kanssa vieretysten ei haittaa ja stressaa. Joskus vaan toivoisin, että tunteja olisi vuorokaudessa vaikkapa kolme lisää! Silloin olisi helpompi sovittaa vapaa-aika ja työt yhteen elämään.
Kirjoittaminen vai valokuvaus?
Kirjoittaminen. Olettehan te nähneet mun kuvat 😉
Mikä on opettajaurasi huippuhetki?
Kaikista huipuimmat ovat tietysti ne hetket, joista ei voi julkisesti vaitiolovelvollisuuden vuoksi kertoa. Ne ovat kuitenkin kaikki olleet sellaisia kohtaamisia, jotka saavat vielä vuosienkin jälkeen hymyn tai kyyneleet, joskus molemmat, silmiin.
-Karoliina-
kuva, Janita Autio // mekko, Ivana Helsingiltä lainassa
Jaa oma kokemuksesi