kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 06.12.2016

Pari sanasta exäasioista, blogikommentoinnista ja lapsesta blogin keskellä

Teksti
Karoliina Pentikäinen
68 kommenttia

Ensinnäkin. Minun kanssani saa olla eri mieltä. Jos haluaisin, että kommenttiboksini täyttyisi vain neutraaleista ja positiivisista kommenteista, kirjoittelisin pienistä kissanpennuista, jouluglögistä ja vihersmoothiesta. Mutta en tee niin, koska haluan, että täällä blogissa on elämän maku. Haluan välillä tietoisesti ravistella, aiheuttaa keskustelua ja saada aikaan dialogia.

Toiseksi. Se, että myös puolustan mielipidettäni – jopa kommenttiboksissa – ei myöskään ole asia, joka olisi tavatonta. On ihanaa kuulla erilaisia näkemyksiä – monesti ne ovat saaneet minut ajattelemaan ihan uudella tavalla – mutta ei aina. Joskus pitäydyn linjassani hamaan tappiin. Sitä kai kutsutaan linjakkuudeksi. Eikä se silti tarkoita sitä, etten arvostaisi lukijoiden näkemyksiä.

Kolmanneksi. Se, että exäni (jonka nimeä en mainitse täällä siksi, että minusta olisi epäkorrektia puhua ihmisestä ilman hänen lupaansa varsinkin, kun google-haku toisi ihmisiä tänne alustalle) tuodaan kommenteissa keskusteluun kuin keskusteluun mukaan, on hämmentävää. Ja jos suoraan sanotaan, kiusallistakin, koska en koe, että voin hänen puolestaan sanoa yhtään mitään. Minulla ei ole siihen mitään oikeutta. Eikä myöskään halua.

Itse en voi olla vastuussa teksteistä, tunteista ja ajatuksista, joista hän kirjoittaa, vaikka tiedän teidän yhteisten lukijoiden joskus olevan kummissanne kahden hyvin erilaisen kirjoitustavan ja ehkä näkemyserojenkin keskellä. Mutta voin sanoa, että minun elämäni, tunteeni, kirjoitukseni, tekoni ovat omiani ja ne eivät liity exääni. Tekstit eivät ole myöskään syytöksiä, kostoa tai salaviestejä. Ne ovat elämää – OMAA elämääni iloineen ja suruineen. Niitäkin minulla on ollut, ja on edelleen. Uskokaa tai älkää.

Neljänneksi. Tähän samaan teemaan käy hyvin eräs asia – se exäni ja minun ainut ja tärkein YHTEINEN. Nimittäin F. Olen jo pitkään miettinyt F:n roolia blogissa ja vuosien saatossa hänen roolinsa onkin koko ajan pienentynyt. Kuten on jo monta kertaa todettu, ei hänen pottailujaan, henkisiä asioita, luonnetta tai muita yksityisasioita ole koskaan Kolmistaan-blogissa kerrottu, mutta nyt – tämän vuoden tapahtumien valossa ja F:n aloittaessa ensi vuonna koulun – on varmasti aika taas tarkentaa linjaa. Suojella lasta.

Tästä itsenäisyyspäivästä eteenpäin F:n kasvokuvia ei tule enää näkymään minun julkisissa somekanavissani. Ajatus siitä on kytenyt jo kauan mielessäni, mutta nyt aika on kypsä. Ei. En kadu yhtä ainoaa kuvaa, jonka olen viiden ja puolen vuoden aikana hänestä laittanut. Mutta niiden tarpeellisuutta jatkon kannalta en enää näe.Varmasti F vilahtelee teksteissä jollain tavalla, sillä olis teennäistä jättää elämäni tärkein ihminen pois, mutta varmasti nyöriä taas tiukennetaan. Vanhemmuuspohdintaa täältä tietysti kuitenkin vielä löytyy. Se ei ole keneltäkään pois, jos vanhempi pohtii omaa rooliaan ja se on myös asia, mitä varmasti moni teistä haluaakin lukea.

Ehkä tämä selvensi nyt kaikkea taas kerran. Tai sitten ei. Joskus olisi varmasti hyvä vain jäädä myrskyn keskelle. Tekemättä mitään, odottamaan tyyntä. Mutta hitsi kun se on vaan niin vaikeaa. En edes osaa. Silloin tekee mieli riuhtaista purjeet ylös ja suunnistaa vain aaltojen läpi rantaan.

Viimeiseksi. Jokaisella teillä on sananvapaus. Ja minua, tekemisiäni ja mitä tahansa blogissa näkyvää on luvallista arvostella, kommentoida, ravistellakin. Koska jos leikkiin on lähtenyt, on se myös aikuisen ihmisen kestettävä.

Sen kuitenkin pyydän – vaikken ketään voi tietenkään pakottaa – että jätätte exäni kommenteissa rauhaan. Hän ei ole valinnut olla tämän blogin keskustelunaihe. Sellainen kunnioitus olisi upeinta, mitä voisin teiltä blogiini saada.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

-Karoliina- 

Kommentit (68)

Huomioithan Karoliina, että monet meistä seuraavat sekä sinun että exäsi elämää täällä somessa. Olemme varmasti kiinnostuneita teistä molemmista, joten tiestysti se kirvoittaa mielipiteitä. On myös rohkeaa tulla esiin uuden suhteen kanssa kun me seuraamme myös toisen osapuolen selviytymistä. Mietin vain, että tietysti saa olla onnellinen. Ihan kaikki saavat. Mutta onko se tarpeen näyttää koko maailmalle täällä somessa näin pian eron jälkeen? Mitä sillä haetaan? Huomiota,ns voittoa erosta? Ihan normielämässäkin näitä tapaksia näkyy ja pakko sanoa että jos sitä täytyy noin paljon korostaa somessaa, se vaikuttaa oudolta meistä muista. Kuitenkin erositte vuoden alussa, uusi rakas tuli somekuvioihisi jo kesällä.. Tuntuu että etkö ajattele edellistä miestäsi ja hänen tunteitaan? Etkö koe häntä kohtaan yhtään myötätuntoa? Ainakin itse tuntuu että rakkaus ei kuole hetkessä (jos koskaan) jos on oltu yhdessä vuosia. Olen hyvissä väleissä edellisen mieheni kanssa, mutta uuden miehen löytäessäni en ikinä olisi tunkenut asiaa omille somekanavilleni heti ja vain vähän aikaa erosta. Tästä sinun tyylistä paistaa vähän sellainen käytös että edellinen miehesi ei merkkaa sinulle enää mitään, muuta kuin että hänen kanssaan olet lapsen saanut. Luulisi että välittäminen ja arvostus säilyisivät, ehkei se vain aina näy meille tänne asti? Onnellinen voi olla ihan ilman someherutteluaki 🙂 mutta tärkeintä tässä kaikessa on se onnellisuus, eli nauti siitä 🙂 !

Kommentoin edelliseen postaukseen omia mielipiteitäni asiasta, niinkuin pyysitkin lukijoiden tekevän. Muutoin en olisi mitään kommentoinutkaan, kun ei ole positiivista sanottavaa. Tällaisissa asioissa ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. MIELESTÄNI teit hyvän päätöksen jättää lapsi pois blogista. Hänellä on siihen oikeus.
Arvokasta itsenäisyyspäivää!

Niinhän se on. Asioilla on niin monta puolta. Kiva, kun kommentoit 🙂 

Hohhoijaa..! En sitten millään ymmärrä, miten ihmiset jaksavat tulla tänne kritisoimaan jonkun toisen tapaa elää. Tämä blogihan kertoo SUN elämästä, sen pitäisi olla vain (vapaaehtoista) viihdettä meille muille. Elät hyvin erilaista elämää ja toimit monissa tilanteissa päinvastaisesti kuin minä. Mutta mitä sitten?! Ei tulisi mieleenkään tulla paasaamaan sinulle jostain SINUN elämääsi koskevasta asiasta, vain koska MINÄ tekisin omassa elämässäni toisin.

Joulurauhaa!

Samoin sinulle, tonttu 🙂 

”Kuten on jo monta kertaa todettu, ei hänen pottailujaan, henkisiä asioita, luonnetta tai muita yksityisasioita ole koskaan Kolmistaan-blogissa kerrottu, -”

Hyvä päätös jättää F pois. Koska kyllähän täällä on esim. hänen luonteestaan ja muista melko henk.koht. ominaisuuksistaan kerrottu, esim. http://www.lily.fi/blogit/kolmistaan/uhkarohkean-aidin-ujo-lapsi . Tai en ainakaan minä ymmärrä miten ujoudesta kirjoittaminen ei ole luonteesta kirjoittamista?

Taisit kaivella tämän jostain arkistoista, koska olen kirjoittanut myöhemmin suoraan, että tämä on ainoa postaus, jota kadun, vai kuinka? Jäi minullekin mieleen ”mokana”, jonka olen kertonut vaikkapa haastatteluissa ja yliopistohankkeissa tutkimustyötä varten.

Käsi ylös virheen merkiksi! 

En tiedä onko tässä kommentissa päätä tai häntää, mutta halusin kuitenkin jakaa jotain ajatuksiani. Kas näin: Ajattelen, että kommentoinnista päätellen nämä Karoliinan postaukset osuvat monia johonkin arkaan paikkaan. Onko se jokin pelko oman suhteen, ydinperheen tai uusperheen kestävyydestä tai onnellisuudesta, johon toisen vilpitön onni tökkäisee? Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että kun elin huonossa suhteessa ja muutenkin olin onneton, olin kateellinen niille, joilla meni ihanasti. Ja omaa oloani kohentaakseni selittelin itselleni ja muille, että kyllä varmasti huonosti päättyy tuokin ilo. Ja sehän oli ihan typerää, eikä ainakaan parantanut omaakaan oloa. Miksi pitää aina olla niin negatiivinen? Mikä oikeus kellään on sanoa toiselle, että varo vaan, ei tuo sinun onni kauaa kestä? Ei kai kukaan ydinperheeseen kuuluvillekaan niin tule päin naamaa sanomaan? Ja jos nyt olisinkin joku selvännäkijä ja tietäisin, että ei suhde tule kestämään niin onko se silti minun asiani toiselle se kertoa? Ei ole. Jokaisen pitää itse kokea ja tajuta nämä jutut. Ja vaikka pieleen menisikin, niin eihän se poista sitä onnea, joka on tässä ja nyt. Ihmettelen myös sitä, että miksi kaikki rientävät kertomaan omia epäonnistuneita ero- ja uusperhekokemuksiaan. Ei kenenkään toisen tarinalla voi ennustaa sitä miten muille käy. Se ehkä helpottaa kertojan oloa (ks. kohta oman olon kohentamisesta), mutta mielestäni se on täysin turhaa. Suhteissa käy niin kuin käy, ei sitä voi kukaan ennustaa. Huonosti voi käydä aina oli tilanne mikä hyvänsä, sen varmasti kaikki tietää. Yhtä suurella todennäköisyydellä voi käydä erittäin hyvin, joten miksei keskityttäisi siihen ja oltaisi onnellisia toisten puolesta? Minä ainakin olen vilpittömästi onnellinen Karoliinan puolesta, vaikken häntä tunnekaan muuta kuin tämän blogin antaman pintaraapaisun perusteella. Mielestäni Karoliina on kuin puhjennut kukkaan eron jälkeen. Teksteistä ja kuvista tulee se vaikutelma, että nyt on helppo hengittää ja on hyvä olla, ja se välittyy lukijoillekin – ja siksi palaan tähän blogiin viikottain.

Kauniisti sanottu. Miten ihanaa, että hyvä olo välittyy. Sehön se blogin tarkoitus on – tuoda hyvää oloa ja ajateltavaa.

On myös totta, ettemme tiedä, mitä tapahtuu. Voi jäädä auton alle huomenna, tipahtaa lumikökkäre päähän tai jotain muuta hirveää. Minusta onnea ei poista se seikka, että se on epävarmaa. Niinhän elämä ja onni aina on! 

Omasta mielestäni elämäni on mennyt omien valintojen ja ratkaisujen pohjalta ihan jees. Mielekkyys omaan elämään on säilynyt ja persoonallisuus on tallella.

Kiva kuulla! Noin pitääkin olla!

Olen kiitollinen siitä, että olet uskaltanut kirjoittaa uudesta onnestasi! Se tosin harmittaa vietävästi, että näköjään saat varsin kurjia kommentteja palautteeksi.
En ole koskaan ennen kommentoinut, mutta nyt tuntuu, että täytyy. Toivon, että päätät jatkaa kirjoittelemista kaikista aiheista, myös uudesta puolisosta, kahden eri maan välissä poukkoilusta, eri maissa sijaitsevien elämien yhdistämisestä. Antaa itsellekin toivoa, että vaikka asiat menisivät pieleen, voi uusi onni löytyä ja elämä jatkua!

Meillä suomalaisilla vain on tapana olla pitämättä siitä, että jollakin toisella on asiat hyvin. Osalla on niin vaikea suvaita sitä, että joku voi olla eron jälkeen taas onnellinen (kaikkienhan pitäisi jatkaa elämäänsä vihaisina ja onnettomina, koska ero), että on mahdollista löytää uusi puoliso (kaikille pitäisi olla vain yksi ”se oikea”, ja jos siitä luopuu niin olkoon sitten yksin), että voi olla onnellinen myös aina kimurantin ja tunteikkaan eron jälkeen (onnellisuus loppuu kun se YKSI TODELLINEN parisuhde loppuu, vaikkei kyseinen suhde olisi ollut onnellinen enää aikoihin, mutta eihän kukaan voi olla onnellinen koskaan sen jälkeen)…… Teet miten tahansa, se näyttää joka tapauksessa toisten silmissä väärältä.

Enkä oleta, että teilläkään elämä olisi vain ruusuilla tanssimista. Kuten itsekin sanoit, ilojen lisäksi on myös suruja, niinhän kaikilla on. Toivon vain, että kaikista näistä kurjista kommenteista huolimatta jatkaisit kirjoittelua myös niistä onnen aiheista ja (uudesta) parisuhteesta! Ei se ole keneltäkään pois, että sinä olet löytänyt uuden ihmisen vierellesi, vaikka kommenteista päätellen se viekin kaikkien muiden onnelta pohjaa… Kiitos rohkeudestasi, ja mukavaa joulunodotusaikaa 🙂

Kiitos kannustavista sanoista. Jos totta puhutaan, negatiivinen ilmapiiri pistää varpailleen, vaikka tietää sisimmässään tehneensä OMISTA lähtökohdista oikein. Positiivisuus taas ruokkii rohkeutta. Joten kiitos <3

Sehän siinä onkin, että me lukijat emme tiedä niitä lähtökohtia näiden blogissa julki tuomiesi asioiden takana. Ei ole sitä kontekstia, johon näitä onnellisuutta huokuvia kuvia ja kaipauksen täyttämiä rivejä asemoisi. Ja sen takia joidenkin on helppo tehdä oletuksia ja ymmärtää väärin, syytellä ja arvostella nimimerkin takaa, kun ei tunne olosuhteita tai ihmisiä niissä.

Kyllä tämäkin myrsky täällä laantuu, toivon vain että kestät sen yli (ja että bloginkirjoittamisinto säilyy sen keskellä)! Vaikka tuntuukin tyhmältä sanoa, niin tsemppiä tähän kaikkeen! <3

Hieno päätös. Siis vähentää lapsen roolia blogissa. Pidän blogistasi, mutta suhtaudun ristiriitaisin tuntein lapsen elämän levittelyyn täällä. Vaikka oletkin aiheita rajannut niin olet mielestäni aika paljon jakanut lapsestasi tietoja, kuvia ym. minun mielestäni henkilökohtaisia asioita.
Lapsethan eivät valitettavasti saa/osaa vielä itse päättää haluavatko olla näkyvästi somessa vai eivät. Aikuisten tehtävä on heitä tältä suojella.
” Mitä isompi lapsi on, sitä vähemmän vanhemmuudessa on ihmeteltävää.” tuo kommentti aiheutti täällä hillitöntä hihitystä 🙂
Toivon kaikkea hyvää ja onnea elämääsi!

Ekoina vuosina en ajatellut F:n roolia, mutta  viimeiset vuodet minullakin on ollut ristiriitainen olo F-asioiden suhteen. Nyt on rauhaisa olo mielessä! 

Täällä on ainakin yks joka palaa halusta lukea kaikkia siirappisia tarinoita ”uudesta rakkaudesta”. Et todellakaan ala suodattamaan mitään tekstiä sen vuoksi, että siitä saattaa joku mielensä pahoittaa. Mä ainakin haluan lukee rakkaudesta, ja niistä muistakin tunteista.
Rakkaus on ihana asia, aina. ❤

Niin on <3

Tämä on selvästi aihe joka koskettaa, blogiasi lukeneena en ole aikaisemmin huomannut samankaltaista kommenttiryöppyä missään postauksessa. En aivan sinisilmäisesti allekirjoita tuota kateus-aspektia, uskon että ihmisillä voi olla ihan aitoa empatiaa ja huolta, olen ehkä naivi mutta tahdon uskoa että enemmistö tarkoittaa kuitenkin vain hyvää. Toki mielikuva Karoliinasta ja hänen perheestään on luotu tämän blogin perusteella, koska en usko että kukaan kommentoijista tuntee sinua oikeasti. Olen samaa mieltä että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, ja osa kommenteista osallistuukin ihan asiallisesti keskusteluun, mutta henkilökohtaisuuksiin menoa en hyväksy ja siinä mennään mielestäni liian pitkälle. Vaikka kirjoittaa julkista blogia, ei tämän blogin kommenttikentän kuulu olla mikään tikkataulu. Mietinkin, kuinka moni _meistä kommentoijista_ kestäisi itse samanlaisen arvostelun ja tuomitsemisen äitenä, eronneina tai uusperheen ensimetreillä ystäviltään, anopilta saati aivan tuntemattomilta ihmisiltä? Veikkaan ettei kovin moni. Empatiaa kommentointiin.

Jokainen vanhempi (tasapainoisessa ja hyvinvoivassa perheessä) on varmasti oman lapsensa paras asiantuntija ja minusta se, miten erossa lapsen asiat hoidetaan ei kuulu meille lukijoille, etenkin, kun on linjattu ettei näistä asioista haluta kertoa. Mielestäni sitä asiaa pitää kunnioittaa samoin, kuin ajattelisit asian omalle kohdallesi, miten tuntemattomat utelisivat oman lapsesi asioita. Vanhemmuus on niin arka ja henkilökohtainen asia. Tietysti kaikilla on oma ja (aina se omasta mielestään paras) näkökulma ja ohjenuora miten asiat hoidetaan, mutta ennenkuin sen räväyttää ääneen, kannattaa ehkä miettiä onko kaikki tarpeellista ja siinä muodossa jossa tahtoisi itse samankaltaisen asian kuulla?

Kukaan ei voi ottaa koko maailmaa harteilleen. Ja täytyy muistaa, että ei koskaan pidä kadehtia niiden iloja joiden suruja et tunne!

Kypsästi, viisaasti ja kauniisti kirjoitettu. 

Ja tuo viimeinen lause. Olen joskus kuullut sen, mutta nyt sen viisaus kolahti. Kiitos <3

En ota kantaa tähän keskusteluun, en koe sitä tarpeelliseksi. Mutta tuo Minttin viimeinen lause <3 Kaunis, kaunis..

Luulen, että jotkut lukijat seuraavat tätä ja sitä exän blogia vähän kuin jotain Kauniita ja Rohkeita ja samalla tavalla symppaavat jotain hahmoa ja tuntevat hirveitä antipatioita toista kohtaan. Paitsi, että nämä ihmiset ovat ihan oikeita, ja saippuaooppera on näiden lukijoiden kuvitelmaa. Tuntuu, että jotkut kommentoijat eivät ole kauheasti prosessoineet omia kielteisiä tunteitaan ennen kuin vuodattavat niitä täällä. Karoliinan pointti Google-osumista oli muuten tosi paikallaan. Hassua, että juuri nämä lasta ja exää puolustavat kommentoijat laittavat tänne niitä nimiä, kun muutenhan tänne ei mitenkään vahingossa eksy heistä lukemaan. Karoliina on ollut mielestäni kiitettävän tarkka siinä, että kertoo vain omista asioistaan, omasta elämästään.

Kiitos! Olen tietoisesti yrittänytkin pysyä aiheen suhteen tarkkana 🙂 

Voi pyhä jysäys, näitä negatiivisia kommentteja ja ohjeita kuinka asiat pitäisi hoitaa.

Jos jollakin on yksiselitteinen ohjekirja kuinka tätä elämää pitäisi elää , et sen tekee oikein, niin kertokaa minullekin. Aina en ole itsekään ihan varma kaikista tekemisistäni, et kuinka oikein tai väärin se oikein loppujen lopuksi meni muiden mielestä ja mulla on huomattavasti enemmän ikää kuin Karoliinalla

Karoliinalle tsemppiä ja yritä olla välittämättä muiden negatiivisuudesta.

Sinun elämäsi on sinun ja
sinä päätät mitä sillä tehdään.

<3 Ihanaa elämää!

Olen kaiken sanottavani tämän kaiken tiimoilta jo sanonut.

Kiitos, nautin 🙂

Vierailija; lukaisepa edellinen postaus, siinähän avataan tätä sinua kiinnostavaa teemaa.

Hieno ja tärkeä päätös jättää lapsi pois sometteluista. Kiitos kun teet sen!

Kiitos, että ymmärrätte 🙂

Mielestäni on tässä myrskyisässä tilanteessa (kuten itsekin asian ilmaisit) oikein jättää F:n kuvat pois somekanavista. Tuleeko blogisi muuttumaan enemmän perheblogista toiseen suuntaan? Tuleeko jatkossa vielä enemmän kynsi- ja hiuspostauksia ym.?

En usko, että tämä muuttaa tapaani kirjoittaa mitenkään. Toki mitä isompi lapsi on, sitä vähemmän vanhemmuudessa on ihmeteltävää ja (blogi)tilaa jää myös omalle hömpälle 🙂

En voi olla ihmettelemättä joitain blogin lukijoita ja kommentoijia :DD Mun mielest rakkaus on hieno asia ja siitä saa kuuluttaa vaikka koko maailmalle. Positiivisuushan on resepti onnellisuuteen. Karoliina, oot rohkee, että kirjoitat just miten/mistä haluat, koska sehän kirjottamisen tarkotuskin on. Ei kaikkia lukijoita voi miellyttää eikä todellakaan tarviikaan! Tykkään sun blogistas älyttömästi ja ihailen kirjoitustaitojasi 🙂

Kiitos ihanista sanoistasi <3 Valoa!!

Vihdoin ymmärsit. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Rauhoitu.
Pidä piiiitkäääää tauko blogista.o

No tämä kommentoija ei kyllä ymmärtänyt tekstiäsi. Hoh hoh. Pidä siis sinäkin lukija piiiiitkä tauko.

Vierailija x2. 

Juu. En ajatellut lopettaa 😀 Mutta lukemisen toki saa lopettaa, jos se herättää huonoja fiiliksiä!

Vastaava tapahtui joskus aikoinaan erään postauksen jälkeen. Kommentit ei olleet mieleisiä, joten teit uuden postauksen liittyen kommentteihin ja jätit tämän jälkeen ison osan kommenteista huomiotta. Tämä ei anna kuvaa, jota tässä postauksessa kerrot noudattavasi kommenttien jne. suhteen. Tietenkään kaikkea kommentointia ei tarvitse hyväksyä, mutta hieman ihmettelen linjaasi. Keskustelua herättäneen postauksen kommentit olivat suurelta osin asiallisia, joten siksi ihmetyttää. Jälleen lukijalle saattaa tulla mieleen, että vain ihailevat ja kannustavat viestit ovat niitä hyviä ja huomioitavia. Kyseiseen postaukseen en itse kommentoinut, mutta luin mielenkiinnolla kommentteja. Osassa vastauksistasi oli selkeää piikittelyä osalle lukijoista.

Nyt täytyy kyllä kysyä, että onko edellinen kommentoija (pyörre) lukenut tekstiä vai onko luetun ymmärtämisessä vikaa. Ei siellä kielletty kommentoimasta, juurihan siellä sanottiin että saa ja pitää kommentoida mutta kaikesta ei bloggaaja voi olla samaa mieltä ja kertoo sen kyllä. Minusta linjakasta toimintaa, muutakin kuin ”kiitos mielipiteestäsi” tai ”kivaa päivää sullekin”. Kaikkiin kommentteihin ei kuulukaan vastata sillä eikös täällä pidä käydä keskustelua myös lukijoiden kesken. Se että hän pyysi olemaan kirjoittamatta eksästään on minusta hienoa ja osoittaa suurta kunnioitusta entistä kumppania kohtaan, joka kyllä täysin lukijoiden toimesta on vedetty keskustelun yhdeksi aiheeksi. Karoliinan teksteistä ei löydy hänestä muuta kuin joskus maininta, että kirjoittaja oli yksin kun lapsi oli isällään. Ei liene suuri salaisuus että lapsi joskus on, eikä ole kyllä ainakaan eksän arvostelua.

Hyvä yritys olla nokkela. Tosin siellä päässä taitaa olla vikaa. Jos luet viestini ajatuksella, niin ehkäpä pointtini aukeaa. Jos ei, niin sillehän minä en voi mitään.

Pointti nyt kuitenkin oli postauksen ja kommenttikentän ristiriidoista.

Pyörre x 2 ja Vierailija.

Pyörre. Olet täysin oikeassa siinä, että joskus jätän johonkin kommenttihaipostaukseen lopulta kokonaan vastaamatta ja teen sitten aiheesta jatkopostauksen. Teen näin siksi, että minusta tuntuisi hullulle vastata 30-70 kommenttiin jokaiseen melkein samalla tavalla, kun yhtä hyvin voin tehdä rakenteellisesti paljon mukavamman ja sisällöltään kattavamman tekstin kaikkien luettavaksi kerralla. Ikään kuin yksi iso koontivastaus. 

Minusta on joskus hassua, että kommentoida saa kriittisesti, jopa ilkeästi, mutta toisinaan taas mielipiteensä puolustamista, myös kauniisti sellaista tehtyä, pidetään taas huonona asiana. Nyt en puhu vain itsestäni, vaan myös siitä dialogista, mitä lukijat käyvät keskenään. 

Valoa ja iloa ja mukavasti kirjotettuja sanoja (olivat ne sitten eri tai samaa mieltä)! 

No jo nyt on!
Kuka meistä on arvostelemaan ja arvottamaan toisen elämää ja valintoja?
Hyvät ihmiset, vaikka kuinka luette Karoliinan tai exsänsä blogeja, kuvittelettko oikeasti tuntevanne näitä ihmisiä, varsinkaan heidän eronsa vaiheita tai dynamiikkaa?

Entä sitten sitä uutta elämää ja siihen mahdollisesti liittyvää onnea? Edelleenkö oikeasti istutte ruutujenne takana ja uskotte yhteen, omaan näkemykseenne ja kokemukseenne teille (osalle ainakin) täysin vieraiden ihmisten elämästä?

Karoliina kertoo teille täällä sen osan jonka kokee itselleen tärkeäksi ja oleelliseksi.
Oli se hiuksia, kynsiä, aamupuuroja, työkiireitä tai rakkautta.
Mutta jättää myös paljon kertomatta, koska niin nämä blogit toimivat.

Tämän blogin lukijat ja toki muidenkin, tuomitkaa vähemmän. Nauttikaa Karoliinan teksteistä tai olkaa nauttimatta. Iloitkaa hänen onnestaan tai olkaa iloitsematta.
Tuntekaa mitä tunnette, se on toki oikeutenne lukijoina mutta älkää tuomitko sen vähän perusteella mitä kuvitteltte tietävänne.

Kysykää jos joku asia on epäselvä tai kaipaatte aiheeseen josta Karoliina kirjoittaa lisävalaistusta. Pyrkikää dialogiin kirjoittajan kanssa sen sijaan, että päätätte kokemuksenne ja mutunne perusteella täyttää aukot tietämyksessänne.
Ja aina, aivan aina kunnioittakaa kirjoittajaa. Kuten kirjoittaja kunnioittaa teitä. Sen voi varmuudella sanoa ihmistä tekstin takana henkilökohtaisesti tuntemattakaan!

Viisasta sanottavaa. Sellaista joulun ja ihmisyyden henkeä <3

Karoliina, teet varmasti viisaasti vähentäessäsi F:n näkyvyytä blogissa. Olen itse ikionnellinen, ettei minun lapsuuteni aikaan ollut vielä blogeja, joissa vanhempani olisivat minusta voineet kirjoitella. Lapsellakin tulisi olla itsemääräämisoikeus siihen, mitä hänestä voidaan missään mediassa julkaista. Työskentelen luokanopettajana ja voin sanoa, että kiusaamista saadaan aikaiseksi vaikka ja mistä. En ihmettele, vaikka tietynlainen some-julkisuus voisi myös koitua kiusaamisen syyksi. Ei siis missään nimessä juuri teidän tapauksessanne, mutta yleisellä tasolla. Itse en tule koskaan kirjoittamaan lapsistani mitään.

Mukavaa joulukuun jatkoa sinulle! <3

Ihanaa joulua sinullekin <3

<3 Musta on ihanaa, että kirjoitat uusperheestäsikin. Siihen liittyy niin paljon ihmisiä, tunteita, tunnustelua ja ennen kaikkea elämän makua! On hullua, että joku niin luonnollinen asia on niin vaikea sulattaa. Ei kukaan ehtisi elää, jos kokoajan miettisi, ettei kukaan nyt vaan loukkaannu. Sun elämä, sun tunteet, ilot, surut ja ennenkaikkea sun blogi! <3 

<3 Se on todella hassua. Kertonee tietysti siitä, ettei 2016 ole ehkä sittenkään niin 2016 kuin kuvitellaan 😉 

Moi, varmasti hyvä päätös tuo uusi linjaus liittyen tyttäreesi, arvostan! Jotenkin tämän postauksen yhteyteen sopii mainita, että mielestäni kolmistaan blogia on ollut kivointa lukea niinä aikoina, kun olet kirjoittanut sitä yksin. Enkä ole/ollut mikään iholla -fani myöskään… 🙂 go karoliina!

Kiitos, Mama88 🙂 Tästä eteenpäin – aina yksin ! 

Kukaan ei varmasti ole Karoliinalta viemässä hänen onneaan. Niistä asioista pitää nauttia elämässä, mitkä lisäävät hyvää mieltä.

Ehkä lukijat olisivat kaivanneet tietynlaista tahdikkuutta ja kunnioitusta kaikkia tilanteen osapuolia kohtaan. Kaikki me pitkästä suhteesta eronneet tiedämme, että eroasiat ja entinen kumppani eivät unohdu muutamassa kuukaudessa. Ihmismieli tarvitsee aikaa sopeutumiseen.

Vaikka me ihmiset ja ajattelu noudatetaan tiettyjä lainalaisuuksia, emme kuitenkaan kaikki ole ehdottoman samanlaisia ja jokainen tilanne on ainutlaatuinen, myönnän sen.

Niinhän se on : Jokainen ihminen,suhde ja ero. 

Kivaa joulua 🙂 

Erittäin hyvä ratkaisu jättää lapsesi pois kaikista blogikanavista, kiitos siitä! Mielestäni myös tämän tyyliset postaukset kannattaa poistaa blogista kokonaan lapsesi suojelemiseksi:
http://www.lily.fi/blogit/kolmistaan/huoltajuuskuvioita-ja-kahden-kodin-…. Aika henkilökohtaiselle tasolle mennään. Blogi on ihan autenttinen ja elämänmakuinen ilman noin yksityiskohtaisia postauksia.

Oma työni liittyy paljon myös koulumaailmaan ja lapset osaavat olla toisilleen valitettavasti julmia. Kaikenlaisesta somejulkisuudesta voidaan repiä vaikka mitä, niin ikävältä ja sydäntä raastavalta kuin se tuntuukin.

Kaikkea hyvää teille ja viisaita ratkaisuja myös jatkossa!

Heippa. Oma päivätyönikin on opettanut nuorten ja lasten maailmasta, joten tämä ”F ja some” on ollut oman mielen päällä todella kauan. Toivon ja uskon, että olen tehnyt tähän asti oikeat päätökset. Aikaisemmin ja nytkin. Niin se onneksi vaan on, että harvoja lapsia kiinnostaa tämä meidän aikuisten tylsä jauhanta, jos ei nyt tuoda esille jotain kiusallisia asioita/kuvia lapsesta.

Se, että kerroin faktaa asumusjärjestelyistä ei oman tulkintani mukaan mene alueelle, jossa lapsi vahingoittuisi. Minusta olisi itse asiassa aika kummallista, että sen voi sanoa, että lapsen äidillä ja isällä on sama koti, mutta se taas olisi salailun aihe, miten erolapsi asuu. Yhtä luonnollisia näille lapsille molemmat tilanteet. 

Spot on, Karoliina. Arvostan. <3

<3

Hyvä päätös jättää lapsi blogin ulkopuolelle, mutta pakostakin tulee mieleen sanonta ”too little too late”
Aika paljon vahinkoa saa aikaiseksi sillä määrällä mitä tietoa ja kuvia hänestä on vuosien mittaan julkaistu.
Jos siis ajatellaan siltä kannalta, että koulukaverit etsisivät tietoa hänestä netistä.
Nimeä ei mainita vaikka se on levitelty telkkarissa ja viime viikolla instagramin kuvassa kakun päällä. Ei muka puhuta hänen tunteistaan, mutta eikö teidän eropostauksessa ollut suoria lainauksia hänen puheistaan.
Vaikka tämä on hyvä päätös tehdä nyt niin aika tekopyhältä tuntuu eikä mitenkään poista sitä vahinkoa joka on jo aiheutettu.

Vastailin jo vähän samantyylisen kommenttiin yllä. Mutta tiivistys. Olen pohtinut lasta ja somea koko bloggaamiseni ajan. Paljon. Toivon, että olen tehnyt oikeat päätökset oikeaan aikaan ja huoli on turhaa. 

Ymmärrän, myös, että pyydät jättämään exäsi (mies ilman nimeä nykyisin) blogisi ulkopuolelle, mutta valitettavasti et anna ollenkaan kuvaa, että pyydät sitä hänen takiaan. Kaikki puheesi korostavat sitä kuinka haluat pyyhkiä hänet kokonaan elämästäsi pois, varmasti uusi rakkaus vielä lisää tätä.
Olet itse tuonut hänet blogiisi, erittäin aktiivisesti tuonut itseäsi esille hänestä kertovassa televisio-ohjelmassa ja nyt toivot, että kaikki lähtevät mukaan tähän pelleilyyn jossa hän on F:n isä tai sinun ex jossain sivulauseessa.
Totta on, että kukaan ei tiedä mikä teidän avioliittonne rikkoi ja varmasti syytä oli molemmissa, mutta tehokkaasti annat tätä nykyä itsestäsi lähes vastenmielisen itsekästä kuvaa ihmisestä, jonka tärkein johtotähti on oma onni ja sitä tavoitellaan ja esitellään täysin piittaamatta muista ihmisistä.

”nyt toivot, että kaikki lähtevät mukaan tähän pelleilyyn jossa hän on F:n isä”. Hmm. Olenko tehnyt niin?

Muuten en kommentoi enää tätä kyseistä aihetta. Jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä eroasioiden suhteen. 

Kamelin pointti oli mielestäni hyvä. Ei ole minun mielestäni – eikä ymmärtääkseni monen muunkaan – kyse siitä, saako olla onnellinen tai saako (uusperhe- tai muusta) onnesta puhua. Minun vastaukseni on, saa ja saa. Kuka niitä kieltämään. Onni on hieno asia, eikä toisen onni ole keltään pois. Ei sitäkään kukaan voi kieltää, kuinka sen puhumisen tekee. ”Suuresti – vai pienesti ja kauniisti”, kuten toisaalla kauniisti ilmaistiin. Valinta nyt vaan on sen, kuka kulloinkin ilmaisee.

Sen sijaan kyse on toisen ihmisen, vaikka kuinka entisen läheisen, kunnioituksesta. Peruskäytöstavoista. Onnellinen voi olla myös – ja etenkin – muita kunnioittaen ja muitakin huomioon ottaen. Sekään ei ole itseltäni pois.

Itse olen eronnut. Vuosia sitten. Ja minulla on ”uusi onni”. En silti julkaise kuvia hänestä lasteni kanssa läheisissä väleissä. Kukaan ei sitä ole kieltänyt, mutta en halua. En muutenkaan, mutta siksikään kun tiedän ettei se toisesta hyvältäkään tunnu. Se etten julkaise tai muutenkaan esittele kuvia, ei vähennä vaihtelevaa ”onneani” millään tavalla.

Jos exälläni olisi joku, toivoisin ihmisen ja suhteen olevan lapsilleni iloa ja turvaa tuottava asia, ja lapset saisivat kertoa tai näyttää sen itse haluamallaan tavoin. Mutta jos exäni julkaisisi tai muuten esittelisi kuvia lapsistani hyvin läheisissä väleissä ”äitipuolen” kaulassa, valehtelisin jos väittäisin sen tuntuvan pelkästään hyvältä. Luulenpa että lapsenikin kokisivat sen kiusallisena. Kuvat ja niiden näyttäminen ovat kuitenkin aina valinta, jonka kuvaaja/julkaisija tekee. Kyse ei siis ole edes ex-puolisoiden suhteesta, vaan nimenomaan lapsesta ja hänen vanhemmuudestaan. Uusia aikuisia saa ja on hyväkin olla sekä aikuisten että lasten elämässä. Mutta vanhemmuus on herkkä ja kipuilua tuottava asia useimmille meistä, ja jonkun toisen näkeminen ”omalla paikalla” vaan tuottaa helposti täysin tarpeetonta tuskaa.
Hyvä päätös siis, Karoliina!
Onnellisuutta sinulle ja kaikille!

Ehkä me myös suhtaudumme kuviin eri tavalla. Kuvat elämästäni on ollut työtäni usean vuoden ajan, päivittäinen harrastus taas jo vuodesta 2011. Se, mitä minä ajattelen kuvien kertovan, on varmasti eri, mitä lukijani ajattelevat.

Tarkoitukseni ei ole ”esitellä” asiaa sen enempää kuin yhtään muutakaan asiaa  – hajuvettä, ruokaa, juhla-asua, ystäviäni – blogissani. Blogi kertoo elämästäni ja silloin sinne kuuluu myös ihmiset elämästäni. 

Ihanaa joulua teille <3

On se kumma, kuinka monelle omissa kuvitelmissaan ero ei tarkoitakkaan eroa. Sitä päätöstä harvoin missään parisuhteessa tehdään päähänpistoksena, vaan silloin ollaan asioita mietitty, kaikkensa yritetty ja lopuksi tultu siihen tulokseen että ei enää kannata. Sen päätöksen pitäisi tarkoittaa sitä, että kumpikin lähtee omalle polulleen etsimään onnea uudella tavalla. Tutustumaan itseensä uudelleen ja katsomaan mitä elämä tuo tullessaan. Mutta nyt ei sitten olisikaan näin? Kun ootte alkuvuodesta eronneet, niin vielä on liian aikaista? Mitä kettua saaneen kysyä? 😀 Samanaikaisesti jengi kirjottaa sun exän blogiin että lakkaa itkemästä perään ja ryhdistäyttyy, ja sulle taas että et saisi vielä olla vapaa, vaan pitäis olla kahlittuna sinne entiseen parisuhteeseen. Jota ei enää ole olemassa. Mikään ei siis ole oikein, mutta hyvä että aina löytyy neuvojia 😉
Ihanaa Joulua teidän perheelle Karo! <3
Oon tosi iloinen sun puolesta että löysit vierelles uuden rakkaan ihmisen jonka kanssa jaat elämäsi. Rakkaus ei kysy aikaa eikä paikkaa, eikä sille saisi kääntää selkää – koska elämä harvoin tarjoaa aitoa rakkautta ku ehkä parin-kolmen ihmisen verran. Lukuisat sinkut sen todistaa, että onnellista parisuhdetta ei löydy jokaisen nurkan takaa.

Oi miten viisaasti kirjoitettu, Korinna! Se on juuri noin. Jokainen sana.

Kiitos ja samoin teidän perheelle <3 Iloa ja valoa! 

Miksihän instagramiisi ei pääse/sitä ei löydy?

Vaihdoin nimimerkkiä. Mutta nyt taas löytyy 🙂 

Pakko kantaa korteni tähänkin kekoon. Ehkä johtuu siitä että olen nuori ja naiivi, ehkä mielipiteeni ovat erilaiset kun vanhemmalla sukupolvella. Mutta onko teille kritisoijille tullut mieleen että ehkä teidän käsityksenne rakkaudesta, onnellisuudesta, erosta eivät ole niitä ainoita oikeita? Ihmiset on erilaisia, ihmiset toimii eri tavalla eron jälkeen. Jotkut suree vuoden, toisilla leimahtaa rakkaus seuraavalla viikoolla. Mistä lähtee tämä järkyttävä tarve arvostella tuntemattomien ihmisten elämää?

Eikö tässä kommentissa jankuteta nyt just sitä samaa asiaa mitä edellisesnkin postauksen kommenteissa! Bloggaaja on toiveensa ja pointtinsa esittänyt ja on varmasti ihan järkevä ihminen etenemään suhteessaan juuri sitä vauhtia kuin haluaa. Itse muutin mieheni kanssa yhteen kuukauden tuntemisen jälkeen, nyt on lapsia kolme ja yhteista eloa takana 10 vuotta. Ja hyvin menee. Suhteissa käy niin kuin käy, joskus onnistuu ja joskus ei. Rohkeutta on yrittää.
Ja itsehän bloggaajan eksä kirjoitti taannoin lyöneensä kättä uuden miehen kanssa, joten eiköhän homma ole tällä osin taputeltu. Ja onhan hän itsekin kirjoittanut blogissaan treffeistään.
Nyt menin tekemään juuri sitä, mitä kommentoijan ei toivottu tekevän. Anteeksi, tämä oli nyt viimeinen kerta (taisi muuten olla ensimmäinenkin kun hänet mainitsin…)

Mua hämmentää juuri tämä mantra siitä, että ihmisen oppii tuntemaan vuosien yhdessäolon jälkeen ja kun on asuttu vuosikymmen yhdessä. Samaan hengenvetoon lisätään, että ei kannata mennä liian lujaa eteenpäin koska entä jos suhde kosahtaa? Entäpä jos ei kosahda? Entäpä jos jonkun voi todellaki tuntea läpikotaisin puolen vuoden jälkeen?

Itseäni ahdistaisi himmailla vaan sen pelon takia että entä jos tuleekin ero. Ihan yhtälailla ero voi tulla kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen yhdessäolovuoden jälkeen. Suhteen kestävyys ja sen laatu voi todellakin olla luja vaikka yhdessä ei olisi ollut kauan. Ymmärrän huolen lukijoilla F:stä mutta eiköhän nämä asiat ole uudessa suhteessa jo mietitty niin, ettei lapselle tule harmia.

Itseäni hieman ärsyttää paasaus siitä että pitäisi olla miljoona vuotta yhdessä ennenkuin suhteessa voi edetä, mennä naimisiin, kutsua suhdetta kestäväksi tai hehkuttaa sitä.

Karoliina, oot <3

Et tainnut ymmärtää pointtia.

Tässä ei puhuta niinkään rakkaudesta (rakastumisesta), vaan kunnioituksesta ja kohteliaasta käytöksestä. Ehkä myös realismista. Ja siitä, että mitä nopeammaksi etenemisnopeus kasvaa, sitä kovempi törmäys tulee, jos on tullakseen – ja kyydissä on lapsi. Rauhallisemmassa vauhdissa vahingot ovat pienemmät. Ihmisen oppii oikeasti tuntemaan vasta vuosien seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X