Istuin lauantaina kirkossa. Oli lasten kauneimmat joululaulut. F nökötti yhden penkin edempänä. Halusi olla ystävänsä vieressä. Minä katselin hänen niskaansa, kaunista alttaritaulua ja kolmea loistavaa kynttilää.
Oli ihanan rauhallista ja kaunista. Iski haikeus. Tai ehkä haikeus on väärä sana. Mutta iski jokin sellainen tyhjyys, joka kouraisi vatsanpohjasta. Siinä me olimme, F ja minä. Vain F ja minä.
Jotenkin elo kahdestaan F:n kanssa on tuntunut alusta asti minun näkökulmastani hirmuisen luontevalle. On ollut ihan normaalia olla kahdestaan kotona, elää arkea ja juhlaa vain me tytöt. On vietetty siivouspäivää, syntymäpäivää, lentokonepäivää, arkipäivä, herkkupäivä ja oksennustautipäivää. Kaksin.
Joulun tullen olen kuitenkin alkanut kaivata ympärilleni enemmän elämää. On jopa alkanut mietityttää, voinko tarjota F:lle sen oikean joulun tunnelman – sellaisen tutun minun lapsuudestani – kun olemme kahdestaan. Kun paketoimme lahjat, luemme joulukirjan tai hörppäämme mukilliset glögiä. Ihan vain me kaksi.
Koska minusta ainakin tuntuu, että vaikka F:n riemua onkin ihana katsella, oma joulumieleni kohoaa vasta sitten, kun saan F:n lisäksi ympärilleni muitakin rakkaita. Silloin, kun F, minä ja siskoni laulamme aaton perinteiset joululaulut, istumme vieretysten tyttöjen joulusaunassa tai avaamme koko perheen voimin paketit. Joulun odottelukin tuntui jotenkin enemmän joululle silloin, kun leivoimme Saksan reissulla yhdessä A:n ja F:n kanssa pipareita tai kiertelimme joulumarkkinoilla, vaikka joulukuu oli vasta aluillaan. Siinä oli kuitenkin jotenkin enemmän otetta ja fiilistä. Joulu tuntui enemmän joululle, kun sen sai jakaa useamman tärkeän kanssa.
Miten te koette jouluntunnelman? Saatteko sen aikaiseksi yksin tai kaksin, vai vaatiiko se ympärilleen enemmän ihmisiä?
-Karoliina-
Kommentit (22)
Samanlaiset ajatukset mielessä olen odottanut lähestyvää joulua. En tosin vietä sitä yksin, enkä kaksinkaan vaan kolmistaan ensimmäistä kertaa. Vain minä, mieheni ja pieni poikamme. Harmittelin aiemmin, miltä joulu tuntuu kun kaikki muut ihmiset puuttuu, vaikka onkin ihan oma päätöksemme jäädä jouluksi kotiin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tänä vuonna joulu on juuri sellainen, millaiseksi sen itse teemme. On ollut ihana koristella kotia ja suunnitella joulun ruokia. Odotan jo innolla pyhiä:)
Meillä on 4 henkinen perhe. Isä, äiti(minä), tyttö(4v) ja poika(2v). Monta joulua on suunniteltu vietettävän vain ydinperheenä ja aina lopulta päädytään kiertämään molemmat kolme mummulaa ja siskot ja kaverit. Mulla on kai jokin pakonomainen tarve nähdä kaikki rakkaat. Se tuo joulun.
Niin tuo <3
Minäkin kaipaan ihmisiä ympärille. Ydinperheestämme onnekseni koostuu jo viisihenkinen porukka, mutta ihana saada joukkoon myös isovanhempia. Mutta. Asumme kaukana toisistamme, joten kun päätämme jäädä kotiin, sitten ollaan vain me. Sekin tuntuu hyvältä, sitten kun nuorinkin on vähän isompi. Mieluiten olisinkin kotona, mutta tänä vuonna ihmiset painaa vaakakupissa enemmän. Ehkä myös siksi, että perheessä on sylivauva, siis oikeasti SYLIvauva 😉
Voi toista 🙂 Onneksi se aivan koko ajan tapahtuva sylivaihekin menee jossain vaiheessa ohi (vaikka näin kaihoisasti aika kultaa muistot siitäkin asiasta)!
Kyllä ne ihmiset sen tuovat, mutta toisaalta kerran vain kaksistaan mieheni kanssa vietetystä joulustakin jäi hyvät muistot. Sai tehdä just sellasen joulun kuin halusi 🙂
Oi. Tuo kuulostaa romanttiselle!
Kiitos ihanasta blogistasi! Olen lukenut sitä pitkään, mutta nyt erityisen ahkerasti, koska olen itse samassa elämäntilanteessa kuin sinä, eronnut 6-vuotiaan eskarilaisen pojan äiti. Vietämme tämän ensimmäisen eron jälkeisen joulun (erosta vasta muutamia kuukausia aikaa) yhdessä pojan isän ja tämän veljen kanssa. Siitä tulee erilaista. Aiempiin jouluihin on kuulunut paljon sukulaisia, joita kyllä nyt myös tapaamme, mutta emme aattona, kuten aiemmin. Tämä tilanne vähän kieltämättä jännittää.
Itselläni on myös uusi suhde, kuten sinullakin. Tähän jouluun sisältyy myös haikeus siitä, että emme voi viettää nyt tätä joulua yhdessä. Hän viettää joulua omien lapsiensa ja sukulaistensa kanssa. Uudenlainen elämäntilanne, uudenlaiset ratkaisut. Niin se kai menee.
Hyvää joulua sinulle ja F:lle 🙂
Kiitos <3 Minustakin on aina ihana kuulla teista vertaistuki-ihmisistä!
Ihanaa joulua teille! Ja tiedän tunteen. Erossahan mekin olemme A:n kanssa tällä kertaa joulun. Ehkä ensi vuonna jo toisin 🙂
Tykkään että jouluna on mukana väkeä, niinpä olen kutsunut koko lähipiirin meille aattona. Olen eronnut ja mukana joulun vietossa on myös lasteni isä, joka tuntui ilahtuvan kutsusta. En itsekään haluisi olla erossa lapsistani jouluna, joten tällainen isomman puoleinen kokoontuminen yhteen tuntuu mukavalta. 🙂
Voi miten ihanalle tuo kuulostaa. Kivaa joulua koko sakille!
Ensin alkuun haluan sanoa, että pidän blogistasi, todella paljon, eli kiitos siitä! 🙂
Olen kanssasi samoilla linjoilla. Itselläni on tavallaan monta perhettä ja vaikeaksi sen tekeekin se, missä ja milloin jouluna tulee vietettyä aikaa ja mihin kaikkialle sitä ehtii. On oma rakas ja hänen perheensä, joka on myös minun perheeni. On veljeni, on minun äitini, hänen rakkaansa ja on isäni on hänen rakkansa ja on muut sukulaiset. Näin eronneesta perheestä lähtöisin koen, että haluaisin olla osa näitä kaikkia jouluja. Tämä ollaan kuitenkin ratkaistu niin, että joulua juhlistetaan jo ennen joulua monena viikonloppuna 😀
Kiitos kauniista sanoista.
Ja voi että : Tuo on varmasti haastavaa, kun rakkaita on ripoteltu niin moneen paikkaan.
Ihanaa joulua!
Laitan oman lapuusmuistoni eli hieman lapsen näkökulmaa. Oma isäni kuoli, kun olin juuri täyttämässä viisi. Jäimme äidin kanssa kahden. Vietimme jouluja yleensä serkkujeni kanssa, joten porukkaa oli enemmän ja todellakin nautin näistä ison joukon jouluista. Yhdessä serkkujen kanssa joulupukin odottamisesta nenä kiinni ikkunassa, joulupukille laulettavan laulun treenaamisesta, joululahjojen etsimisestä vaatehuoneesta salaa etukäteen jne.
Mutta muistan myös yhden joulun, olin ala-asteen ensimmäisillä luokilla, kun jostain syystä vietimme joulun äidin kanssa kahden. Teimme perinteemme, kun aina: joulupuuro, joululaulut, piparit ja kävelylenkit. Kävelylenkille lähdössä äiti oli unohtanut samalla reissulla roskapussin sisään, jonka hän kävi hakemassa, minun odottaessa pihalla. Joulupukki oli käynyt sillä aikaa, kun olimme ulkona. Silti muistan tästä joulusta hyvän joulutunnelman. Ja pienen harmituksen siitä, että joulupukki oli jo ehtinyt käydä. Mutta joulu oli ihana, vaikka olimme ihan vain kaksin.
Oi miten ihana tuo äidin ja sinun yhteinen joulu. Minulle piirtyi tarinastasi heti jonkinlainen kirjan kohtaus mieleen <3
Käyn jouluna perheen kanssa syömässä, jonka jälkeen palaan kotiin ja vietän aattoillan yksin. En usko sen sisältävän minkäänlaista joulun tunnelmaa, vaan ilta tuntunee aivan samalta kuin mikä tahansa arki-ilta – tai no, ehkä vielä vähän kurjemmalta.
Mutta miksi niin? Miksi ette ole yhdessä koko iltaa?
Voi varmasti saada, mutta mua jotenkin ärsyttää etten saa olla osana sitä perhejoulua. Mua jo valmiiksi ahdistaa, että sitten kun on lapsia niin joutuu aina päättämään, että kumman vanhemmille vai ydinperheen kanssa. Elättelen toiveita kyl että oltaisiin aina aattona mun vanhempien kanssa, koska miehen sisarukset yleensä kokoontuu vasta joulupäivänä. Ja itelle se aatto on just tärkein, että saa olla niinkuin haluaa yökkärissä, syödä hyvin ja ulkoilla. Joulupäivänä tai tapsana käydään vähän sukuloimassa. 🙂
Joulut ja niiden viettopaikat taitavat olla tosiaan monessa parisuhteessa se kädenväännön paikka. Ihanaa joulua sinulle, älä murehdi etukäteen!
Uskoisin, että koska olet varttunut siskojen kanssa, niin luonnollisesti kaipaat jouluna vipinää ympärille. Kuten itsekin sanoit parhaat muistot on omista lapsuuden jouluista, ja moni haluaa sellaista aikuisenakin toteuttaa. Oma perheeni oli aina vain äitini ja minä – täydellinen paketti <3 Joulu vietettiin isovanhempien kanssa. Rakastin sitä, mutta paras joulumuisto on kuitenkin se, kun oltiin äidin kanssa molemmat kipeitä, ja ei voitu matkustaa isovanhempien luokse. Oli aivan mahtava joulu kaksin!
Nyt ollaankin sitten maailmanympärimatkalla, ja täällä Kambodzassa ei olla päästy oikein joulufiilikseen. Ystäviä kamala ikävä, mutta tietenkin ihanaa puolison kanssa jakaa tämä joulu. Siirrytään jouluksi Laosiin, ja tämä on itse asiassa ensimmäinen joulu, jonka vietämme kahdestaan. Yleensä ollaan oltu jommankumman vanhempien luona (ei vielä omia lapsia). Saa nähdä mitä viidakkojoulu tuo tullessaan 😀 Ihanaa joulua sinne Suomeen!
Otsikkoon vastaten: toivottavasti! Koska itse vietin lapsena kaikki joulut yksin aikuisten kanssa -lähinnä kolmisin vanhempieni kanssa ja joskus isovanhempia olo mukana. Lapsuuden traumana muisten kaihoisasti toivetta isosta joulusta ja isosta perheestä! 🙂
Ihanaa joulua teille kolmisin!