I take no shit, eli se, miksi lastenvaatteiden tulee toimia ilman vippaskonsteja

Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret

On kuulkaas sellainen olo, että vuosi vuodelta siedän yhä vähemmän ongelmia sellaisissa tavallisissa asioissa, jotka pitäisi mennä ongelmitta. En jaksa vaikeita ihmisiä ympärilläni. En leivänpäällislevitettä, joka on pahaa. En sähköistyviä paitoja. En vakuutusyhtiöitä, joista ei saa haettua kätevästi korvauksia, enkä asiakaspalvelua, jossa ei ole asiakaspalvelua. 

Tuntuu siltä, että ruuhkavuosielämässä on muutenkin kiemuroita, mutkia ja haasteita, että perusasioiden toivoisi menevän jouhevasti. Yksi asia, jossa siedän todella paljon vähemmän temppuilua kuin pari vuotta sitten, on lastenvaatteet. En vaan kerta kaikkiaan jaksa rättejä, jotka rypistyvät ja kutistuvat pesussa. Ulkotamineita, jotka eivät kestä Suomen talvea ja housun kauluksia, joista vilkkaa peppu. Ei kiinnosta yhtään huonolaatuinen trikoo, lörähtävät resorit, leikinarat materiaalit, kiertävät saumat tai vaatteet, joita ei voi reippaasti ja toistuvasti pestä neljässäkympissä. 

Siksi kai rakkauteni laadukkaisiin lastenvaatemerkkeihin onkin kasvanut taas roimasti. Ja kun Polarn O. Pyret lanseerasi alkuvuodesta uuden koululaismallistonsa ihanin kirsikoin ja sydämin, kiitin, että tämä vaateasia oli tehty näin helpoksi. Laatua, kauneutta ja käyttövarmuutta samassa paketissa. Ei kai sitä muuta lastenvaatteelta edes voi toivoa?

Tai ehkä voi. Sen, että näitä tikkari-ihanuuksia valmistettaisiin myös isommille lapsille. Tai pienille aikuisille? Joohan?

-Karoliina-