Koti on siellä, missä tavarat on

Kaikki karsimioppaat kehottavat luopumaan tavarasta. Että onni tulee, kun koti tyhjenee.

Ja olenhan minäkin tuolla ajatusmallilla paljosta luopunut. Ja arkionnellisuus on lisääntynyt, kun kaapista ei pursua kama ja tietää, missä rahapussi, kengät tai hiuslakka on. Silloin, kun niillä on se oikea paikka ja tavaraa on tarpeeksi vähän per hylly.

Mutta. Samalla, kun olen purkanut tavaroita muuttolaatikoista uuteen kotiin, on onnellisuus myös lisääntynyt tavaran määrästä. Nimittäin kun saan ympärilleni omat kirjat, ne kirppikseltä löydetyt kahvikupit, F:n askarteleman koristeröllin, joka kodissa mukanani kulkeneen hymytyttöpatsaan, siskon 6-vuotiaana tekemän Tiffany-lasipeilin ja vaihtopaitoja enemmän kuin kolme, tulee fiilis, että asunto alkaa tuntua vähän enemmän kodille.

Ei ole kuulkaas helppoa muuttaa toisen kotiin. Ja tehdä siitä omaa, yhteistä. Silloin se, että saa laskea illalla silmälasit mummolta peritylle vuonna 1939 Jyväskylästä ostetulle puupenkille merkitsee enemmän, kuin osasi edes kuvitella. 

-Karoliina-