kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 28.11.2017

Blogi täynnä mainoksia!

Teksti
Karoliina Pentikäinen
57 kommenttia

Sain viime viikolla parikin kommenttia, jonka mukaan blogini on liian kaupallinen. ”Sinulla on mieletön taito kirjoittaa elämästänne hauskasti ja kiinnostavasti, mutta tänään blogistasi tuli samanlainen olo kuin mainoskatkosta -ärsyttää odottaa oikeaa sisältöä, vaikkakin mainokset sinällään onnistuneita.”

Tiedän, että kaupallisuus on blogeissa ikuisuusaihe ja niihin on moni bloggaaja – jopa minä itse – ottanut jo aikaisemminkin kantaa. Olen esimerkiksi kirjoittanut siitä, kuinka monien kadehtiman bloggaajien ”ilmaiset” lahjat eivät olekaan niin ilmaisia ja kuinka itse asiassa sisältöyhteistyöt ovat monenkin puoli- ja kokoammattibloggaajan elinehto. Toivon, että luette ensin Bloggaamisella saa helposti rahaa ja ilmaisia lahjoja ja palaatte sitten vasta lukemaan tämän postauksen tänne, jotta asiat pysyvät järjestyksessä. Eikä minun ei tarvitse kirjoittaa / teidän tarvitse lukea samoja asioita kahteen kertaan.

No niin. Nyt kun olet palannut toukokuun 2015 tekstistä, on aika jatkaa aiheen tiimoilta vähän lisää. Kerronpa vielä vähän lisää blogien – tai siis oikeasti oman blogini – kaupallisuudesta.

  1. Olen ammattibloggaaja. Pääosa tuloistani tulee blogin kautta. Se tarkoittaa sitä, että jonkun on myös maksettava palkkani.
  2. Se joku, joka palkkani maksaa, on A-lehdet.
  3. A-lehdet saavat puolestaan rahansa mainostajilta. AIVAN KUTEN JOKA IKINEN MUUKIN MEDIA: Tv, radio ja printtilehdet.
  4. Jotta mainostajien rahavirrat suuntautuvat medialle, haluavat he myös vastineen antamalleen korvaukselle. Melko luonnollista, eikä totta? Tuo vastine on lähes poikkeuksetta mainosnäkyvyys: TV-mainos, tuotesijoittelu, printtimainos, bannerimainos, affilinkki tai vaikkapa blogin sisältöyhteistyö. `
  5. Osa bloggaajan palkasta koostuu siis mainostuloista. Aivan, kuten jokaisella muullakin medialla. Ne mainokset siellä lehdessä eivät ole ihan vain sattumaa, vaan niillä maksetaan lehden kulut ja heidän työntekijöidensä palkkaa.
  6. Mutta eipä mainosraha ole vain bloggaajan tai muun mediatyöläisen etu. Se on myös, rakkaat lukijani, teidän etunne! Hyvin pyörivä blogiportaali tai -sivusto kun tarvitsee pyöriäkseen työntekijöitä, joille maksetaan korvaus tehdystä työstä. Jos sivustolla ei olisi kattavaa työntekijäverkkoa, ei sivuja olisi kiva lukea. Ne eivät itse asiassa olisi edes pystyssä. Mielestäni vaikkapa Lily on oiva esimerkki siitä, kuinka oikeat ihmiset tekevät töitä joka ikinen päivä sen eteen, että blogia lukevien ihmisten lukukokemus olisi mahdollisimman hyvä. Sivut ovat kauniit, niiden tekniikka toimii, sisältöjen sijoittelua on harkittu ja lukeminen onnistuu niin koneelta kuin mobiilistakin. Ja oletteko huomanneet, että kun luette tekstiä mobiilissa, jossa tilaa on vähän, Lilyn sivusto tavuttaa sanat automaattisesti jos ne eivät mahdu yhdelle riville? Voisin kuvitella, että monimutkaisessa suomen kielessä tuollaisen tavutusjärjestelmän aukoton systeemi ei ole aivan yksinkertainen tai halpa.
  7. Oletko huomannut muuten myös sen, että telkkarissa, kaduilla ja muuallakin netissä kaupallisuus on lisääntynyt näin joulun alla? Aivan. Nyt on sesonki. Joulusesonki ja se näkyy kaikilla kaupan aloilla. Myös blogeissa. Näillä joulukuussa tehdyillä varoilla kun sitä maksetaan sitten palkat myös silloin hipihiljaisena heinäkuuna, kun kukaan ei halua muuta kuin maata rannalla. Näin se toimii kivijalkaliikkeessä, näin se toimii uudenlaisellakin kaupan alalla. Jos huomasitte, minulla oli esimerkiksi alkusyksystä kuukauden jakso, jolloin en tehnyt yhtä ainoaa kaupallista yhteistyötä. Nyt otetaan takaisin menetettyä ja turvataan tuleva.
  8. Joku mainitsi, että olin tehnyt viime viikolla viisi yhteistyöpostausta. Nyt on varmasti pakko selventää, mikä on yhteistyö, mikä ei: 
  • Tämä, tämä ja tämä olivat kaupallisia yhteistöitä. Niistä maksetaan kirjoituspalkkio ja ne merkitään aina selkeästi esille. Mutta tiedättekö mitä? Rakastin tehdä niistä jokaisen. Aivan, kuten ei-kaupallisiakin postauksia tehdessä olin innokas ja täynnä halua kirjoittaa. En ota yhteistöitä, jotka eivät sovi blogiini ja joiden takana en seiso.
  • Tämä oli postas Ivana Helsingin Studio Sale -myynneistä. Oletan, että se tulkittiin yhteistyöpostakseksi. No. Minä kirjoitin sen tasan tarkkaan ilman minkäänlaista raha- tai edes mekkopalkkaa. Siksi postauksessa ei myöskään ole merkkiä minkäänlaisesta yhteistyöstä! Meillä oli palaveri Ivanan Pirjon kanssa aivan muista aiheista ja hän keksi siinä sivussa olisiko minusta kiva tarjota lukijoilleni mahdollisuuden tulla Ivanalle tuntia aikaisemmin myynteihin kuin muille. Minusta ajatus oli kiva, koska ajattelin, että se ilahduttaisi lukijoitani. Kaikki postaukset, joissa mainitaan jokin brändi, eivät ole siis yhteistyöpostauksia.
  • Tässä postauksessa kerroin puolestaan reissustani Helsinkiin ja yksinolosta hotellissa. Oletan, että se oli lukijani tulinnan mukaan viides viikon yhteistyöpostaus. Kuten postauksen lopussa lukee, sain hotelliyöt ilman korvausta. Se on fakta. Mutta: Postaus ei silti ollut yhteistyöpostaus (siksi tekstissä ei lue esimerkiksi ”hotelliyöt saatu näkyvyyttä vastaan/ postaus toteutettu yhteistyössä hotellin kanssa / kaupallinen yhteistyö” vaan ainoastaan teksti: ”Original Sokos Hotel Vaakuna -yöt saatu”). En luvannut tehdä postausta tai edes mainita aiheesta, mutta koska kuitenkin päätin kirjoitta erikoisesta työviikostani, oli eettisesti oikein kertoa myös se, että yöt oli saatu ilman maksua. 

No niin. Lopuksi vielä kysymys. Kirjoitin tänne postauksen Saarioisen joululaatikoista, joihin tuunasin kolme erilaista reseptiä. Sain kritiikkiä postauksen kaupallisuudesta. Mietin, (miten muuten kuin sillä, että lukija tietää minun saavan ansaitsemani palkkion tehdystä työstäni) tuo ruokapostaus eroaa sisällöllisesti esimerkiksi tästä tai tästä ruokapostauksesta, jotka eivät ole yhteistyössä tehtyjä? 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Asu: Kuvauslaina By Emkasta 

Kommentit (57)

Tästä syystä harmistun aina, kun joku tosi hyvä, huvikseen vapaa-ajalla blogia kirjoittava alkaa tekemään sitä työkseen. Sen myötä sisältö aina muuttuu, ihan ymmärrettävästi tietenkin, mutta se on tosi harmi.

Kyllä mä laskisin tuon hotellipostauksenkin yhteistyöksi ja mainospostaukseksi. Ehkä mitään sopimuksia ei ole kirjoitettu, mutta kyllähän sä tuolla postauksella varmistat sen, että ilmaisia hotelliöitä on tulossa jatkossakin?

Selventävä kirjoitus kyllä, kiitos siitä.

Ruispuikula esittelykin oli lavastettu mainos ulkopuolisella kuvaajalla, mutta yritetty harhauttaa jollain ”Tosiarkea” otsikoinnilla. Ei kiva.

Jos koko perhe on kuvassa niin eiköhän sen kuvaajan pidä silloin olla joku ulkopuolinen 🙂
Voi tätä ihmisten elämää! Jos Ruispukulapussi herättää enemmän keskustelua kuin joku todella iso juttu, niin kertoohan se aika paljon nimenomaan lukijoista.

Valitettavasti meillä ei asu ketään perheen ulkopuolista kuvajaa, joka voisi salaa napsia kuvia öisin niin, että koko perhe mahtuu niihin 🙂

(Toisaalta ehkä parempi niin, koska se saattaisi olla vähän pelottavaa)

Eikös siinä kyseisen postauksen lopussa lukenut: ”Kuvat: Noora Näppilä”. Lukijana ymmärrän asian siten, että perheen ulkopuolinen hlö ollut kuvaamassa 🙂

Pahoittelut, ymmärsin kommentin väärin 🙂 ignoraa siis kommenttini, en saanut enää poistetuksi!

Mä tykkään yhteistyöpostauksista blogeissa! Usein jos mä haen tietoa jostakin tuotteesta, googlaan ko. tuote+blogi, niin avot johan löytyy käyttökokemuksia! Ja parhaat totuudet löytyy sitten sieltä kommenteista. Mutta ei niitä kommenttejakaan olis jos ei olis yhteistyöpostauksia. Mä oon löytänyt mielettömän hyviä juttuja tällä tavalla blogien avulla. Ja kerron niistä eteenpäin esim. äidilleni, joka ei lue blogeja, jotta sekin voi niistä hyötyä. Okei ehkä se teatterijuttu ja ruisleipähomma ei ollu just mulle, mutta en sitä voi sanoa, etteikö se olis voinu olla just jollekin muulle se juttu, mitä etsi. Eli tämmöinenkin näkökulma tähän asiaan. Mä ihmettelen enemmän sitä, miks näistä jaksetaan valittaa/ valitetaan. Lue, jos kiinnostaa, ja jätä lukematta jos ei! Mä ainakin otan kaiken hyödyn irti niistä!

On pitänyt kommentoida jo aikaisemminkin, että sun blogi on musta erittäin mukavaa luettavaa. Tunnut olevan sellainen ”maalaisjärki päässä” ja lähes kaikessa saa nyökytellä olevansa samaa mieltä. Keep up the good work! <3

Mä toivonkin, että yhteistyöt (kuten kaikki muutkin postaukset) ovat sellaisia, että niistä voi poimia itselle tärkeät ja mielenkiintoiset jutut. Jos kiinnostaa, napataan. Jos ei, skipataan. 

Ja samoin teen minä: Poimin blogeista vinkit itselleni.

Kiitos ja ihanaa vuoden loppua 🙂 

Olenko ainoa, jonka mielestä tämän postauksen sävy oli jotenkin vähän ikävä? Näkyy, että olet tuohtunut asiasta, ja se on tietysti ihan ymmärrettävääkin. Tottahan toki harmittaa, kun lukijat eivät ymmärrä bloggaajaelämän perusrealiteetteja, vaan kaikki pitää uudelleen ja uudelleen selittää kädestä pitäen. 😉 Mutta kaikista eniten häiritsi, että postausta lukiessa tuntui kuin yrittäisit jotenkin näpäyttää meitä lukijoita. Siitä piirteestä en voi väittää erityisesti pitäväni.

Samaa itsekkin huomasin, ja valitettavasti tuntunut viimeaikoina aikaiseminkin tältä. Postauksesta tuli olo, että ettekö te tyhmät lukijat tajua mainostuksen päälle yhtään mitään. Kyllä, ymmärrämme, siksi annammekin palautetta.

Just tuo, näpäytys! Tämä teksti oli niin puolusteleva että se oli jo hyökkäävä ja niin itseäänkorottava että se oli lukijoita alentava. Nämä viimeaikaiset ”sain kommentista aiheen postaukseen”-tekstit ovat kaikki edustaneet vähän samaa sarjaa. Tietenkään kukaan ei ansaitse ilkeää kommentointia blogiinsa ja olet saanut sitä aivan liikaa. Se on kiusaamista. Kuitenkin, kun tämän blogin kommenttiketjuja lukee, niistäkin saa sellaisen kuvan että oma arvostuksesi lukijoita kohtaan on aika heikko. Tärkeistäkin asioista syntyvä keskustelu tyrehtyy, kun vastauksesi ystävällisesti esitettyihin kritiikkeihinkin ovat usein passiivisaggressiivisia ja menevät ohi aiheen. Siitä tulee helposti ikävä vastakkainasettelu. Kun tämä kerran on ammatti ja palkallinen työ, olettaisin, että näinkin vuolaita kritiikkejä kannattaisi kuunnella. Joko sinun tai työnantajasi.

Kahteen edellisen kommenttiin:

Olen ennenkin huomannut sen, että jos bloggaaja perustelee mielipiteensä, kertoo oman näkökulmansa ja ehkä mainitsee olevansa eri mieltä lukijoiden kanssa, se koetaan hyökkääväksi. 

Minusta olisi kuitenkin teennäistä nyökytellä näin ”oikeassa olette”, jos faktoina puhutaan asioita, jotka eivät niitä ole. 

Haluan kuitenkin sanoa, että suuttumuksen tulinta on väärä 🙂 Tämä on näitä tekstin välityksellä tehtyjen viestien ongelma – asiat tulkitaan (siellä ja täällä) monesti väärällä sävyllä! 

Haluan että seuraava asia tulee täysin selväksi: minä en ainakaan kokenut enkä koe hyökkääväksi sitä, että olet eri mieltä lukijoiden kanssa, tai sitä, että perustelet mielipiteesi ja kerrot oman näkökulmasi. Koen hyökkääväksi tavan jolla sen teet: valintasi esimerkiksi tekstin tyyliin ja sävyyn liittyvien seikkojen (jotka toki ovat väistämättä kaikissa teksteissä aina tulkinnanvaraisia, mutta eivät sentään täysin sattumanvaraisesti tulkittavissa olevia) sekä ylipäänsä tekstin rakenteen suhteen. Esimerkiksi vaikkapa aivan tekstin viimeinen kappale on mielestäni erittäin mielenkiintoinen valinta tekstin päätökseksi; sen ainoa funktio vaikuttaa olevan nimenomaan näpäyttää lukijoita.

Ammatikseen kirjoittavan henkilön oletan ymmärtävän, että kaikki edellä mainitut seikat ovat riippuvaisia tietoisista valinnoista. Minua lukijana myös hieman loukkaa, että oletat välittömästi, että olen niin yksinkertainen, että en hyväksy sitä että olet eri mieltä kanssani. Kyse ei todellakaan ole siitä. Samatkin asiat vaan voi sanoa niin monilla tavoilla, ihan kielelliset valinnat vaikuttavat hyvin paljon.

Mielenkiintoinen postaus. Luin myös aikaisemman postauksen ja pidin aikaisemmasta oikeastaan enemmän. Siinä mainostamisen taustoja selvennettiin rakentavasti ja fiksusti, uusin postaus oli suorastaan hyökkäävä lukijoita kohtaan mikä ei varmaan ollut tarkoituksesi. Taustalla kuitenkin näkee selvästi oman tuohtumuksesi kommentoijia kohtaan (en tiedä onko se todellinen tunteesi, mutta tekstistä turhautuminen paistaa läpi). Vaikka montaa raha toki motivoi vielä paremman sisällöntuottamiseen niin sen ei pitäisi olla itseisarvo ja blogin sisällön arvo laskee kun lehmän häntä jos suurin osa kirjoituksista on mainospostausta. Valitettavaa, mutta totta.

Mielestäni lukijoilla on oikeus kritisoida (rakentavasti) blogin sisältöä, sillä, me olemme niitä joita varten kirjoitat. Tai niitä, jonka ansiosta saat rahaa. Kuten itse sanoit, tämä on sinun työsi. Myös omassa työssäni saan leipäni siitä, että pidän asiakkaani tyytyväisenä. Ja kyllä sitä palautetta tulee myös päin naamaa, huolimatta siitä onko se ansaittua vai ei.

Monet kokevat mainostuksen win-win tilanteeksi. Sitä se on, jos postaukset on oikeasti mielenkiintoisia. Jonkun ruispalapussin esittely on kovin kaukana kiinnostavasta, aivan kun kukaan ei olisi tietoinen kyseisestä brändistä. Ja kuten joskus aikaisemminkin on tätä kaupallisuutta vatvottu moneen kertaan ja monessa blogissa, niin on se silti yhtä ärsyttävää lukea samoja mainoksia monessa blogissa. Vaikka itse sanot että et saanut hotelliyötä näkyvyyttä vastaan, uskon kuitenkin, että hyödyke vaikutti haluusi kirjoittaa asiasta.

Tämä oli tosi fiksu ja lukijan näkökulmaa avartava postaus. Kiitos!

Se on pakko kuitenkin sanoa (kuten siellä aikaisemmassa tekstissä sanoin), minua hämmentää sanaparit ”suurin osa” ja ”pelkkää kaupallista sisältöä”, jota eivät kuitenkaan faktojen valossa pidä paikkaansa. Jos kamppisten suhteet kuukauden muusta sisällöstä on 0/30, 3/30 ja 7/30, jää aika paljon asiaa myös muulle.

Uskon, että tuossa samojen kamppisten tulossa useisiin blogeihin voisi kehittyä 🙂 Ymmärrän tuskan! 

 

Tietenkin mainoksia on joka paikassa ja bloggaajan ammatti edellyttää mainostamista. Minua ei esim. häiritse Lilyyn tulleet mainokset postausten välissä, koska tiedän, että niitä tarvitaan.
Lukijan kannalta on kuitenkin yhdentekevää oliko tuo hotellipostaus yhteistyö vai ei, mainos se oli joka tapauksessa kuten Ivana postauskin.

Ehkä tämä onkin monen mielestätulkinta-asia, vaikka faktojen perusteella ei. Ivana siis ei ollut minkään tason yhteistyö, mutta lukijat kokivat sen niin. Joten asialle ei kai voi sitten tehdä juuri mitään.  

Ei yhteistyö välttämättä, mutta mainos. Kuten edellinen kommentoijakin mainitsee.

Kohta 6. Luen monia harrastelija bloggaajien blogeja, mitkä eivät ole osa isoa blogiportaalia. En näe luettavuudessa tai tekniikassa mitään eroa eikä blogiportaali tuo tällekään blogille mitään lisäarvoa. Ainoastaan noita harmillisia mainoksia.

Tää on ihan totta! Jos aihe ja sisältö on mielenkiintoista, sen tekstin ympäristö ym. on ihan samantekevää.

Ja samaten sekään ei mua haittaa, vaikka postauksia tulisi vain yksi per viikko. Monesti se onkin niin, että ammattibloggaajan seitsemästä postauksesta yksi on mielenkiintoinen ja loput mainoksia ym. täytettä, ”koska pitää postata joka päivä”. Näin kärjistetysti. Enkä nyt puhu (pelkästään) tästä blogista.

Eikä tässä olla ketään haukkumassa, vaan keskustelemassa 🙂

Kahteen edelliseen vastaus:

Sivuston visuaalisuus on asia, joka tietysti on makukysymys. Mulle se on tärkeä, mutta jollekin toiselle ei – ihan olette oikeassa sen suhteen. Tosin portaaleissa ulkoasu on kaikille sama, eli portaalin sisään tulleista rahavirroista nauttii/kärsii kaikki, olipa ollut itse hankkimassa portaalille tuloja tai sitten ei. 

Mä uskon, että postaustahti ei ole lukijoiden päätettävissä. Se on aivan sama kuin sanottaisiin työpaikalla, että jos tulisit vaan kerran viikossa duuniin, niin olisit parempi työssäsi seitsemän päivän työviikolla. 

Itse ymmärsin tuon kommentin niin, ettei useimmat lukijat välitä, vaikka postausta ei tulisi joka päivä; monet harrastelijabloggaajatkin saattavat tuntea stressiä postaustahdista. Ammattibloggaaja tietenkin bloggaa niin usein kun sopimus tai oma elanto vaatii, eiköhän kaikki tämän ymmärrä. 🙂

Mitä tarkoitat viimeisellä kappaleella, en ymmärrä?

Eihän se, että saa palkkion tai palkan ole pelkästään kaupallisuutta. Kyllähän saatujen ja pyydettyjen etuuksien esittely on samalla tavalla kaupallista, vaikka siitä postauksesta ei olisi virallisesti sovittu. Ainakin mä koen itsestäänselvänä että hotelli haluaa näkyvyyttä jos yövyn heillä ilmaiseksi. Miksi he muuten mua majoittaisi 🙂 Ja senhän sä ja mä ja kaikki muutkin niille annetaan, vaikka postauksessa ei lukisi kaupallinen yhteistyö vaan saatu. Näkyvyys on se korvaus palveluista, joka tekee postauksesta kaupallisen. Ehkä termi on ”ansaittu media” mut sekin kääntyy vähän huonoksi jos palvelu on vaikuttajan itsensä pyytämä. Kuten vaikka mun viimeisimmän Lappi postauksen majoitus.

En kritisoi nyt siis kaupallisuutta. Vain sen käsitettä tämän postauksen yhteydessä.

Elsa. Mä olen sun kanssa eri mieltä. Monikin yritys antaa tuotteita/palveluita, vaikkei ne siinä hetkessä saisi bloggaajalta yhtään mitään. Sillä tavalla pidetään yllä suhteita ja EHKÄ joskus saadaan jotain. Ja joo: Toki joskus näkyvyyttä tulee, muttei aina. Musta se on nimenomaa asia, jonka bloggaaja päättää (ja samoin yritys tietäen, että näkyvyys ei ole taattu).

Mä saan ainakin viikottain tuotteita, joista en kirjoita mitään tai laita yhtään kuvaa someen. Ja jos muistan, sä olet myös puhunut sen puolesta, ettei bloggaajien edes pitäisi antaa näkyvyyttä tuollaisille tuotteille – Jos me annetaan ilmaista mainosta jotain yhtä hotelliyötä/suihkusaippuaa vastaan, se syö meidän kaikkien todellista palkkaa. Vaikka ihmisiä joskus sapettaakin bloggaajien ”ilmaiset” lahjat, harva niillä kynsilakoilla asuntolainaa maksaa.

 

Kaupallisuus (sekä yhteistyöt että muu kaupallisuus, lukija ei hirveesti näitä erottele toisistaan, ei ole merkitystä lukijalle) on haaste. Molemmat puolet tosi ymmärrettäviä. Mielestäni oiva esimerkki kaupallisuuden handlaamisesta on Stella Harasekin tapa. Hänellä on ilman muuta kaupallista sisältöä ja saa siitä joskus palautetta. Mikä on yksinkertaista, mutta nerokasta on se, että hän reilusti toteaa, että nyt on ollut viime aikoina paljon kaupallisuutta, kattellaanpa tilannetta jatkossa toisellakin tavalla ja kysyy vielä lukijoiltaan, että millainen kaupallinen sisältö lukijoita kiinnostaa. Eli huomioi lukijoiden joskus kipakankin palautteen ja samalla mahdollistaa sen kaupallisuuden jatkossakin ja voi mahdollisesti saada täsmätietoa, että millaiseen kaupalliseen yhteistyöhön kantsii lähteä, mikä kiinnostelee. En usko, että vänkääminen puolesta ja vastaan johtaa mihinkään. Hyvä esimerkki on myös WTD-blogi.

Ihana idea: Tuota pitää kysyä itsekin lukijoilta! Kiitos <3

Mua ei haittaa yhteistyöpostaukset, mutta se haittaa että niitä on suurin osa. Ei sanomalehdestäkään yli puolet ole mainoksia. Olisi kiva välillä lukea siitä teidän normaalista elämästä, ilman että taustalla on joku väkisin väänetty mainosleipäpussi. Ymmärrän kyllä että rahaa tästä blogista haluat ja tarvitset, mutta olisi mahtavaa jos koko sisältö ei juoksisi sen perässä.

Juu samaa mieltä. En esimerkiksi lue lehtiä jotka on täynnä mainos aiheisia juttuja esim. joku sport lehti on puolet vaate mainos juttuja. Mutta tämä kolmistaan blogi ei ole pahimmasta päästä kuitenkaan 🙂 On jotain blogeja josta saa fiiliksen että todella ahneus on iskenyt. Koen monet blogissa tehdyt mainosjutut teennäisinä, tosin en usko paljon muidenkaan blogikirjoitusten olevan 100% aitoja. Ammattibloggaaja ammatti on outo, mutta me lukijat se mahdollisestaan.

Kahteen edelliseen kommenttiin:

Ensinnäkin. Minusta on superhyvä, ettei tekstejä luekaan 100%:sti ja sinisilmäiseste. Se on fiksua medialukutaitoa!

Hassua kuitenkin, miten näemme asiat niin eri tavalla. ”Olisi kiva välillä lukea siitä teidän normaalista elämästä, ilman että taustalla on joku väkisin väänetty mainosleipäpussi.” Minä en katsokaas näe näiden asioiden kanssa mitään ristiriitaa. Vaikka postauksessa olisi jokin tuotteen tuoma leima, ei se muu teksti ole ”keksittyä mainosta”. Ehkä olen onnistunut työssäni sitten huonosti, mutta minusta sisältöyhteistyö voi kulkea sujuvasti käsi kädessä sen ”oikean” arjen kanssa. 

Olen samaa mieltä edellisten kanssa, että kyllä täällä mollataan bloggaajia ihan turhan takia. Media mainostaa aina, toki siis blogikin, se kuuluu pelin henkeen. Tällä formaatissa vain tätä arvostelua on helppo kohdistaa suoraan kirjoittajaan joka esiintyy omalla naamallaan. Ihan suotta bloggaajista on tehty ahneita oman edun tavoittelijoita. Jos näin olisi, silloinhan työstään palkkaa vaativakin olisi ahne. Sitä paitsi uskon, että monikaan meistä ei olisi niin hurskas, että kieltäytyisi edullisemmasta vaihtoehdosta, varsinkin jos sitä pyytämättä tarjotaan 🙂 Uskon, että yhteistyöhön tarjotaan myös paljon sellaista, minkä bloggaaja oikopäätä hylkää.

Jos joku ei halua jostain tuotteesta tai palvelusta lukea, niin ohittakoon postauksen sillä kertaa. Näitä tulee 7 per viikko, joten kovin ainutkertaisesta kokemuksesta siinä mielessä ei ole kysymys.

Sinulla on ihana, elämänmakuinen blogi 🙂 Jatka samaan malliin!

Olet oikeassa: Viikottain, joskus päivittäin, tulee yhteistöitä, josta ainakin itse kieltäydyn. Samoin kotiin tulee monia tuotteita minulta kysymättä, josta en koskaan kirjoita mitään tai laita kuvaa nettiin. 

Kiitos <3 Ihanaa joulunaikaa! 

Hyvä postaus, jossa tuli myös uutta infoa. 🙂
Minua ei häiritse yhteistyöpostaukset. Valitsemasi yhteistyöt sopivat tänne blogiin ja niistä myös ilmoitetaan avoimesti. Kyllähän muissakin ammateissa, esimerkiksi työntekijät kahviloissa, ravintoloissa ja kaupoissa, mainostetaan myytäviä tuotteita. Ja saavat siitä palkkaa, johon ovat täysin oikeutettuja.
Ja miksi lukijoita haittaa se, että erilaiset yhteistyötä kanssasi tekevät firmat maksavat sinulle palkan? Asian voi myös nähdä niin, että k.o. firmat tavallaan pitävät huolen siitä, että voit panostaa blogiisi täysillä, eikä sinun tarvitse elääksesi tehdä muita töitä(, joka näkemykseni mukaan vähentäisi blogiin uhrattua aikaa).
Hyvää loppuvuotta ja kiitos muutenkin blogistasi, olen lukenut muutaman vuoden.

Ihana ajatus – ja niin totta! Yhteistyökumppanit auttavat koko sivustoa ja bloggaajaa tuottamaan oman sisältönsä lisäksi myös muuta luettavaa. 

Kiitos tästä postauksesta! Luin myös sen aikaisemman ja ne yhdessä oli mulle paljon infoa antavia. Mä oon tosi ummikko blogimaailmojen suhteen, joten sillä oon joskus miettinytkin ihan yleisellä tasolla monien muidenkin blogien kohdalla, että miten nää systeemit toimii. Nyt siis tiedän – kiitosta vaan!

Mä koen ne yhteistyöpostaukset win-win-jutuiksi. Me lukijat saadaan hyviä vinkkejä arjen juttuihin tänne sohvalle suklaata vaan mussutellen lukiessa, yrittäjät saa menekkiä tuotteillensa/palveluillensa (ja sen myötä leipää omaan pöytäänsä) ja Karoliina saa sen myötä töitä ja leipää omaan pöytäänsä. Kaikki ovat siis plussan puolella! Mun vinkkelistä nää yhteistyötahot on ihan sellaisia tavallisia arkeen liittyviä, ja siksi siis toimivia. Tuotteiden/palveluiden kirjo on nykyään niin valtava, että monesti helpottaa, kun on kuullut edes jotain käyttäjäkokemuksia. Eli jatka samaan malliin vaan! Me kiitämme!
T. Jankkuliini

Kiva, jos koet asian noin. Noin – ainakin minun mielestä – sen olisi tarkoituskin olla. Jos itse etsin jotain tuotetta, etsin aina arvostelut eka blogeista! 

Uskoisin, että bloggaajat saavat valitusta mainoksista sen takia, että blogeissa yksinkertaisesti on kommentointimahdollisuus ja bloggaajat jopa vastaavat kommentteihin. Kyllä mainokset ärsyttävät TV:ssäkin saati YouTube-videoiden yhteydessä, mutta tällöin ei ole selkeää kanavaa, mihin valittaa aiheesta.

Hyvä pointti! Ehkä asia onkin juuri noin! 

Mieti niin päin, että jos jokin brändi mainitaan, olisko se sitten mainos aika useinkin? Esimerkin kautta: kuinka paljon mekkoja oli myyty sillä sample salen ensimmäisellä tunnilla (ja myöhemminkin)? Mitä jos et olisi maininnut juuri Ivanaa, vaan jonkun toisen vaatemerkin? Olisiko sillä ollut vaikutusta jomman kumman tunnettuuteen/myyntiin/kilpailuasemaan? Sama pätee hotelliin.

Ammattibloggaaja ei voi enää olla pelkästään lukijan ”ystävä”, joka vinkkaa esim mekkoalesta. Sillä mekkojen valmistajahan siitä todellisuudessa hyötyy rahallisesti. Kenen kassaan menee rahat? Jos sinä et ”yhteistyön” muodossa ota juuri silloin rahapalkkaa, sehän ei ole lukijan asia.

Musta on outoa, miksi pitää takertua sanaan yhteistyö ja tehdä listauksia, kuinka monta yhteistyöpostausta on kuukaudessa tehnyt. Lukija ei erottele yhteistöitä, kampanjoita, mainontaa ja piilomainontaa toisistaan, vaan ne kaikki merkitsevät kaupallisuutta. Kun lähes jokainen postaus kuvitetaan lukuisilla omilla kuvilla, ja tekstin lopussa on tieto vaatteiden merkistä ja vaatetta myyvästä firmasta, kyse on tuotesijoittelusta tai piilomainonnasta. Kun tämän yrittää kieltää, syntyy vaikutelma, että bloggaaja käyttää asemaansa väärin. Tämä pätee myös hotellipostaukseen, kuten myös Ivanaan. Esim. ostolakosta kertovan postauksen kuvituksessa on Ivanalta saatu mekko, joten on ontuvaa väittää, että uusimmassa Ivana-postauksessa ei olisi kyse minkäänlaisesta yhteistyöstä. Eihän siinä herranjestas ole mitään omituista, että mainostuloilla elävä bloggaaja tekee yhteistyötä brändien kanssa, päinvastoin! Mutta kun kritiikistä vielä suuttuu, se vahvistaa tunnetta aseman väärinkäytöstä. Mä lukisin tätä blogia mielelläni aktiivisemmin, jos Karoliina pääsisit sinuiksi noiden kaupallisuuden eri muotojen kanssa. Yhteistyöpostaukset eivät varmasti moniakaan blogimaailman tuntevia häiritse, mutta piilomainonta ja sen kaupallisuuden kieltäminen häiritsee. Lukijoita ei kannata aliarvioida vaan pitää heistä kiinni.

En ymmärrä miksi pitää väkisin lukea jotain sellaista mistä ei pidä tai mikä ei kiinnosta. Jos joku kokee yhteistyöpoustaukset ärsyttävinä ja sisällöttöminä, niin eikö voi vaan jättää lukematta? Mahdollisesti palata blogin pariin sitten kun kokeen sen hetkisen kirjoituksen mielenkiintoiseksi. Itselläni ainakin on välillä pitkiäkin taukoja, ettei vaan ole mielenkiintoisia kirjoituksia blogeissa, saatan vai selata nopeasti kuvat tai otsikot läpi ja jättää lukematta, jos ei kiinnosta. Paremminkin blogien sisältöä huonontaa tää yleinen lukijoiden tyytymättömyys ja valitus joka aiheesta. Kyllähän se nyt on ihan selvää, että jos koko ajan täytyy puolustella ja selitellä tekemisiään, niin eipä siinä pitkään kiinnostusta ja paloa tekemiseen riitä. Negatiivisuus kun tuppaa tarttumaan tehokkaammin kuin positiivisuus.

Itseasiassa on paljonkin blogeja ilman mainoksia tai huomattavasti vähemmillä mainoksilla. Olen samaa mieltä, että on mennyt täysin överiksi mainokset ja mainostaminen muuten hyvissä blogeissa ja esim. Umpun tekstit on välillä niin epämääräisiä kokemuksia joistain tuotteista ettei mitää rajaa. Kuvat erittäin käsiteltyjä ja aiheet toistaa itseään.
Sääli, mitä itse olen seurannut blogeja, niin mitä enemmän mainontaa alkaa tulla, sitä vähemmän luen. Tännekin eksyin sattumalta ja oli viimeinen kerta. Tekstit siis hyviä, mutta mainonta ärsyttää.

Toinen asia mikä arsyttää, on bloggaajien selfietulva niin instassa kuin blogeissakin.Miksi? Miksi pitää joka päivä ottaa selfie, vaikka se ei liityisi mainontaan? Kasvot kuluvat todella nopeasti. Onko kyse enemmänkin selfiekoukusta ja tykkäyksien tärkeydestä itselle. Nolottaa toisten puolesta, kun julkisessa instassa tuhansia kuvia ja niistä 90% on sitä samaa, omaa naamaa.

Mielenkiintoista keskustelua! Musta tuntuu, että ongelma ei ole siinä, etteivätkö blogien lukijat ymmärtäisi mainonnan olevan bloggaajien elinehto. Sehän nyt on ihan peruskauraa, ellei ole ihan ummikko. Runsas kritiikki juontaa varmaan siitä, että postausten kuvitus on toisinaan ristiriidassa tekstin kanssa ja lopussa mainitaan, että kuvan vaatteet on saatu. Siitä tulee fiilis, että kuvitus on valittu vain sen perusteella, mitä tuotetta on luvannut esitellä. Se on ehkä myös ristiriidassa ostolakkosi kanssa. Itseasiassa tästä olisi tosi kiintoisaa lukea postaus! Miten koet yhteistyötuotteiden sopivan ostolakkoiluun? Onko lakon takana rahan säästäminen vai turhan kulutuksen ja tavaran haalimisen vähentäminen?
Kun blogin kuvissa esitellään saatuja tuotteita, kyseessä on mainos, eikä siinä ole mitään pahaa, mutta läpinäkyvyys on se juttu, jota kannattaa vaalia. Jotkut bloggaajat esimerkiksi kirjoittavat suoraan lähestyneensä jotain brändiä saadakseen vaikka lastenvaatteen postausta vastaan, eikä kommenteissa näy kritiikkiä. Tähän liittyen olisi kiinnostavaa kuulla, pyysitkö hotelliyötä vai tarjottiinko sitä? Tottakai jokainen ottaa ilmaisen hotelliyön vastaan, muun väittäminen olisi tekopyhää, mutta blogissa se näyttäytyy mainontana, enkä ihan ymmärrä, miksi se pitää niin hanakasti kieltää.
Munkin mielestä lähestymistapasi oli vähän alentuva ja hyökkäävällä tavalla puolusteleva, mistä tulee fiilis, että ehkä koet itsekin mainonnan suhteen ristiriitaisia fiiliksiä. Kommenteissa kuitenkin otat myös kivalla tavalla vinkeistä vaarin. Joka tapauksessa, yhteistyökuvioiden avaaminen on aina mielenkiintoista luettavaa. Todella ymmärrän mainonnan tärkeyden,
mutta vannon aina läpinäkyvyyden nimeen!

Moikka,
Sun kirjoitukset on edelleen mielenkiintoisia eikä yhteistyöpostauksissa sinällään ole mielestäni mitään vikaa. Niissä kuitenkin helposti häiritsee, jos kuvia on tosi paljon (esim. Puikulat). Määritteleekö yhteistyökumppanut kuvien määrän? Voisiko niiden kanssa yrittää neuvotella pienemmistä kuvamääristä, sillä liika kuvien määrä tekee helposti postauksesta turhan mainosmaisen.

Joo, blogi tarvitsee mainostajia. Mutta mainostajia ei kiinnosta blogisi, jos sillä ei ole lukijoita. Lukijat taas kaikkoavat, jos kokevat mainonnan liialliseksi – varsinkin, jos et halua ottaa edes lukijoiden palautetta vastaan ja käyttäydyt ylimielisesti heitä kohtaan.

Lisäksi koen häiritsevänä, että esim. leipäpussipostauksessa olet laittanut lapsesi esittelemään leipää kuvassa. Eikö ole olemassa jokin lakikin, joka kieltää lasten tarpeettoman käytön mainonnassa?

No voi herranen aika! Jo on riistoa:)! Eiköhän noita lapsia ole aika paljon mainoksissa. Nyt alkaa kyllä kommentoinnin taso naurattaa… tuntuu kyllä näin tätä keskustelua seuranneena että tarkoitus on kyllä ihan muu joillakin pyhillä kommentoijilla kuin kommentoida kirjoituksen sisältöä. Asiallinen kritiikki on asia erikseen.

Pidin myös aikaisemmin tästä blogista hyvin paljon ja edelleenkin pidän, mutta nyt se ei oikeastaan sytytä ollenkaan kuten ennen. Se on sääli sillä karoliina on hyvä kirjoittaja. Nyt tekstit ovat tuntuneet lähinnä pakkosuorittamiselta. 🙁

Niin asiaa! Ihmetyttää ihmisten ajatusmaailma. Mikään yritys ei pyörisi ilman mainontaa ja markkinointia, joilla maksetaan ihmisten palkat. Jos mainonta nyt niin ärsyttää niin voi itse lähettää rahaa bloggaajan palkaksi tai olla lukematta 😀

”Se minua kummastuttaa, kuinka voisi sitten kirjoittaa palveluista ja brändeistä, jos jokainen lasketaan yhteistyöksi”

Yksinkertaista, silloin kun tuote on saatu ilmaiseksi tai huomattavalla alennuksella, se on mainos. Hotelliasiassa esim. palkka on saatu siitä työstä, että paikalla on käyty. Paljon tehdään viestinnässä duunia, jota ei koskaan edes julkaista.

Samaa mieltä. Siksi hämmästyttää se, miksi niin moni piti – kertomukseni jälkeen – Ivana-postausta edelleen yhteistyönä. 

Nyt on pakko kommentoida vierailijalle (kommentti nro 2). En ole samaa mieltä, etteikö löytyisi paljonkin bloggaajia, jotka bloggaavat täysin ilman palkkaa, ihan vain tekemisen ilosta, luovuuden palosta, rakkaudesta lajiin. Olen itse pitänyt nykyistä blogiani 4 vuotta, sitä ennen jo muitakin blogeja. Koskaan ei ole saanut senttiäkään rahaa, enkä ole tehnyt yhden yhtä yhteistyöpostausta tähän mennessä. En silti ole koskaan ajatellut, että lopettaisin, enkä ole ajatellut, että välttämättä koskaan tulen saamaankaan mitään korvausta. Alunalkaenhan blogit olivat nimenaomaan harrastustoimintaa, eikä kukaan siitä saanut rahaa. Nykyään osa saa, mutta iso osa myös ei saa. Ja se iso osa aikoo kyllä kirjoittaa silti, koska monelle bloggaajalle motivaattori ei ole raha, vaan sisäinen palo.

Tästä olen samaa mieltä. Kyllä kaikki postaukset, joissa mainitaan tietty tuote ja siitä on kuvia, ovat mainosta ko. tuotteen valmistajalle. Vaikka eivät olisikaan ”yhteistyöpostauksia”.
Sinua kritisoitiin blogin kaupallistumisesta ja se koskee kaikkea sitä mainontaa, jota blogissasi teet, ei ainoastaan sopimuksella syntyneitä ”yhteistyöpostauksia”.
Varsin räikeää minustakin on manonnan määrän lisääntyminen ollut. Ainakin viime aikoina.

Minusta tämän blogin sisältö ei ole ainakaan huonompaan suuntaan muuttunut ammattimaisuuden myötä! Kukaan ei jaksa blogata lähes joka päivä ((saatikka 7 pv/vk) vuosia ilmaiseksi se on fakta. Ei kevyistä eikä raskaista aiheista. Lähes jokainen työssäkäyvä saa työnsä kylkiäisenä jotain hyvää. Joku voi saada hotelliyön pari kertaa vuodessa, joku sen ilmaisen työterveyshuollon (työnantajan maksaman) jonka yrittäjä puolestaan maksaa itse. Tämä näin esimerkkinä. Sitä paitsi eikös bloggaaja maksa saamistaan tavaroista ja palveluista veroa?

Sohaisen nyt ehkä hieman ampiaispesää, mutta miten se on lukijalta pois jos bloggaaja saa postauksen myötä lisää ilmaisia hotelliöitä? Tai mekon. Tai auton. Tai ilmaa pullossa. Miten se huonontaa blogin lukijan elämänlaatua tai itse blogia? 

 

Ei huononna omaa elämänlaatuani mitenkään. Sen sijaan blogia monesti huonontaa, jos postaukset on mainosta toisen perään. Jos bloggaaja saa hyvästä postauksestaan palkaksi asian x, niin ei se yleensä lukijankaan silmissä tee siitä postauksesta huonompaa. Mutta jos bloggaaja kirjoittaa postauksen vain sen vuoksi, että on saanut asian x tai haluaa jatkossakin saada asian x, niin usein sellainen postaus on lukijan silmissä vaan yksinkertaisesti huono.

 

Ei kyse varmasti ollut vain tästä Ivana-postauksesta. Kerroit myös monista muista postauksista, joiden korostit olleen ei-yhteistyönä toteutettuja. Mutta silti ne olivat mainosta tuotteelle, jota postauksissa mainostit ja jotka olit ilmaiseksi saanut. Lukijan näkökulmasta on siis aivan yhdentekevää, onko niissä taustalla sopimusta vai ei. Ymmärrät varmasti sen itsekin.

Kolmeen yllä olevaan kommenttiin:

Uskon, että tässä ymmärryksessä ja väärinymmärryksessä voi olla se kuilu, että blogin sisältä ja ulkopuolelta tilanne näyttää erilaiselle. Se, missä itsestä menee jotkin rajat, ei olekaan sama kohta, joissa lukijoiden mielestä se menee. 

Se minua kummastuttaa, kuinka voisi sitten kirjoittaa palveluista ja brändeistä, jos jokainen lasketaan yhteistyöksi. Silloinhan oikeastaan mistään ei voisi mainita enää spesifisti, jos kaikki laskettaisiin yhteistyöksi. 

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X