kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 29.11.2017

Reisillehän se meni - ostolakko!

Teksti
Karoliina Pentikäinen
22 kommenttia

No niin. Nyt oli pakko tulla tekemään tunnustuksia tänne blogin puolelle.

Aloitin ostolakon syyskuun puolivälissä. Homma sujui mielestäni aika mallikkaasti marraskuun puoliväliin (väliaikaraportti lokakuulta täällä), mutta sitten koko touhu ratkesi. Matkattiin Tallinnaan ja ostin sieltä tekonahkahousut ja karvataskuneuleen.

Selitin matkaostokseni itselleni kuitenkin kahdella tavalla: Ensinnäkin ostin vaatteet Bershkasta ja Pull&Bearista, joita ei ole Suomessa. Mietin, että ostokset olivat (melkein) once in a lifetime -juttuja (öh). Toisekseen ostokset olivat kyllä myös aika fiksuja. Nahkapöksyjä olen pitänyt oikeastaan tuosta lähtien varmasti joka toinen päivä ja kuka ei nyt mustaa neuletakkia tarvitsisi.

Homma lähti kuitenkin Tallinnan jälkeen ihan lapasesta. Kun oli antanut pirulle pikkusormen, tietää, miten käy. Ostin itselleni nimittäin reissun jälkeen heti ensin tekoturkin, sitten kulmakynän ja kaiken kukkuraksi vielä myöhemmin neuleen ja housut.

Olenkin miettinyt, kuinka hyvin ostolakko ja sitä seurannut repsahdus kuvaavat minua. Minusta ei vaan kerta kaikkiaan ole mihinkään ehdottomuuksiin pienten marginaaliasioiden – joita esimerkiksi vaatekaapin sisältö minulle edustaa  – suhteen. Jos minua kielletään (tai kiellän itseäni) totaalisesti jossain pikkuasiassa, alkaa ahdistaa. Voin hyvinkin tehdä vaikka mitä päätöksiä, jos saan jättää henkisen takaportin auki. Mutta jos jostain syystä vaikka kiellän itseltäni kahvin, tulee fiilis, että sitä on juotava litratolkulla. Ihan vaan siksi, että kiellot ahdistavat.

Olen miettinyt, johtuuko tämä leväperäisyys pikkuasioiden suhteen minulle siitä, että oikeiden ja isojen asioiden suhteen olen ihan hirmuinen tiukkapipo. Voisi sanoa, että jopa rasittavuuksiin asti ehdoton. Nimittäin jos teen isojen elämän asioideni suhteen jonkin päätöksen tai ”varman mielipiteen”, minun on lähestulkoon mahdoton kääntää enää päätäni. Siihen ei auta  käskyt, kaunopuheet. Ei edes oman itseni pyynnöt hellittää otetta! Siinä sitten junttaillaan hamaan tappiin, koska olen niin päättänyt. Joskus aika raivostuttava, jopa minusta itsestäni. 

Ostolakko, joka sanana kyllä kohdallakin on vähän koominen näiden tapahtumien valossa, on opettanut kuitenkin kauheasti. Lakkoilu tai ”lakkoilu” on nimittäin kirkastanut taas kerran sen, millaisen vaatekaapin haluan. Kun en koko ajan himoitse jotain kertakäyttökamaa, olen alkanut nähdä vaatteet taas enemmän sijoituksina ja pitkäaikaisina ystävinä. Niitä, joiden laatuun, materiaaliin ja ajattomuuteen kannattaa satsata.Olen toki ajatellut näin jo pitkän aikaa muutenkin, mutta nyt olen mielestäni oppinut karsimaan vielä enemmän pois sellaisia juttuja jo himolistavaiheessani, joiden käyttöaika jäisi lyhyeksi.

Ja jos ostolakon alkuperäinen tarkoitus oli löytää taas ostamisen ilo. Ei niin, että alkaisin ostaa enemmän vaan niin, että kun ostaisin, tulisi hyvä mieli (eikä morkkis). Siihen lakko auttoi. Ei viitsi enää ostella mitään sellaista, minkä ilahdutusasteesta ei ole aivan varma. 

Prosessi on saanut minut myös tarkastelemaan omia vaate- ja kenkäkaappieni sisältöä uudella tavalla. Monta kertaa kun se kaupassa ollut himotus onkin osoittautunut joksikin sellaiseksi, jota minulla melkein samanlaisena jo on entuudestaan. Hyvä esimerkki on se, kun kävelin viime viikolla kaupungilla. Katsoin tietä ylittävän naisen takkia ja mietin, kuinka kiva sellainen olisi itsellekin. Kun menin lähemmäs, huomasin, että omistan tismalleen samanlaisen takin. Olin unohtanut sen vain varastoon.

No niin. Nyt tämä on tunnustettu myös teille! Onko muita repsahtaneita tai vaihtoehtoisesti lujahermoisia onnistujia? 

Ja hei: Kertokaa, mikä paikka (elänsuojeluyhdistys tai muu sellainen) ottaisi vastaan vanhoja pyyhkeitä ja lakanoita! Tein eilen liinavaatekaapin raivaamisen, ja nyt olisi säkillinen vanhoja lakanoita etsimässä vielä uutta elämää. 

-Karoliina-

Asu: Neule, Ivana Helsinki // merinovillatoppi, Lindex // housut, Vila // sukat, Happy Socks (saatu) // kengät, Dr.Martens

Kuvat: Noora Näppilä 

Kommentit (22)

Finlayson on kerännyt viime aikoina muutamaankin otteeseen käytettyä puuvillaa (lakanat, farkut, ehkä pyyhkeetkin?) ja käyttänyt sen uusien tuotteiden valmistukseen.

Tsekkaapa vaatelainaamo Vaatepuu, toimii myös Tampereella: http://www.jarvenpaanvaatepuu.fi/mikavaatelainaamo/

Itseltäni kesti n. vuosi raahautua paikan päälle ja olin hieman epäileväinen olisiko sittenkään mun juttu. Mutta olin heti myyty ja astelin iloisena jäsenyys takataskussa ulos – pari itselle uutta kotimaista design vaatetta viikossa, voiko parempaa olla. Olin jo pitkään itse painiskellut täydellisen vaatekaapin saavuttamisen ja ostolakkojen kanssa. Harmittaa etten mennyt vaatepuuhun aiemmin.

Mä olen etsinut Vaatepuuta aikaisemminkin, mutta joku sellainen (samantapainen?) lopetti Hesassa ennen kuin ehdin sinne. Kiitos tästä <3 Paljon on kuukausimaksu? 

Oi, vastaukseni hieman kesti. Puolen vuoden jäsenyys on 150€ ja sinä aikana ehtii tutustumaan 52 eri tuotteeseen, jos vaihdot tekee viikottain. Silloin yhden lainan hinnaksi tulee 2,88€. Tuotteita voi lainata myös kertalainaperiaatteella 65€/asukokonaisuus.

Minä kiittelin sua aikaisemmin tästä ideasta ja kiitän edelleen 🙂 Mun ostolakko on sujunut tosi hyvin; olen ostanut itselleni yhdet sukkahousut kummipojan ristiäisiin! Normaalisti olisin ostanut uuden mekonkin, mutta nyt mentiin melkein neljä vuotta sitten ostetulla mekolla, sekä 7 vuotta vanhalla bolerolla. Hyvä minä 😀

Edelleen kaikki vaatteet, kosmetiikkahärpättimet ym on jääneet kauppaan. Aina välillä tekee mieli ostaa jotain, mutta osaan jo ajatella sitä ostomorkkista etukäteen ja jätän sitten ostamatta.

Waude!! Olet selviytynyt upeasti <3

Vanhoja tekstiilejä voi viedä Tampereella Nextiiliin. Huom! Myös rikkinäiset 🙂 Ei tarvitse heittää sekajätteeseen. https://www.nextiili.fi/

Jes!! Kiitti <3

Minä olen jo kolmatta vuotta ostamatta mitään turhaa kosmetiikkaa, vaatteita tai tavaraa ja huomannut, ettei kaikkea kivaa ”tarvitse” saada itselle vaan niitä voi vain ihailla kaupassa, netissä jne. Vaatteita ostan kun on tarve, esim. vanha takki alkoi olla todella kulahtanut tai lenkkareista tuli vesi läpi. Muutaman paidan, hameen, mekon ja alusvaatteita olen ostanut myös, mutta muuten mennään vanhoilla vaatteilla, joita yritän opetella yhdistelemään myös uusilla tavoilla.

Minulla rahansäästö oli yksi kimmoke vähentää ostelua, joten on mennyt ihan helposti ja toki en ole sellaisessa lakossa, etten saa ostaa mitään, koska ei siinä ole järkeä. Pitää vain opetella tunnistamaan mikä on oikea tarve ja mikä ei.

Fiksu tapa sinulle. Tuohon minäkin nyt pyrin. 

Kiitos inspiraatioista 🙂 

Haluaisin antaa vinkin, joka muuttaa vaatteiden kuluttamisen motiivit pois ainoastaan oman itsensä ympäriltä. Suosittelen lämpimästi katsomaan Netflixing The True Cost-dokkarin. Se selittää mukavan maanläheisesti sen, että ketjujen vaatteet ovat juuri niitä sweatshop-tehtaita, joissa vaatteet ompelevat hurjan kurjissa oloissa ihan oikeat ihmiset. Minäkin elin niin pitkään jotenkin siinä uskossa, että vaatteeni ompelivat koneet (?!). Uskon, että monella jäisi Pull&Bear ja Bershkat välistä, kun sitä oikeasti tajuaa, että jokainen halpis-ketjun ostos on kyllä-ääni halpa- ja lapsityövoiman tukemiseksi. Tämä on todella mielenkiintoista myös feministisestä näkökulmasta: naiset ja lapset tässäkin ovat suurimpia kärsijöitä.

Ja toinen ehdotus vielä: On ihan helppoa paikantaa ne ”pahat” firmat. Googleen voi kirjoittaa esim ”what companies use sweatshops” ja heti löytyy monta listaa.

Toivon, että kommenttini vaikuttaisi siihen, että tässäkin blogissa näkyisi enemmän niitä kotimaisia ja ennenkaikkea reilusti tuotettujen vaatefirmoja 🙂

Mukavaa alkavaa joulukuuta!

Kiitos tästä vinkistä!!

Jotenkin ennen ajatteli, että vaatten hinta kertoo, onko se tuotettu hyvin vai huonosti. Mutta sitten kuulee tarinoita, että ”merkkituotteet” tehdään halpisten vieressä samassa tehtaassa ja on tullut tunne, että mikä järki tässä on, kun ei voi riistoa millään normikeinolla vältellä. 

Ihanaa joulunaikaa sullekin <3

Kyllä riistoa voi ”normikeinoilla” vältellä, jos vaan on tahtoa ja hyvyyttä siihen 😉 Sitä vaan ei moni raaski tehdä sillä joutuisi luopumaan yhyy niin ihanista Bershkan muovisista tekoturkiksista, kuka nyt sellaisen uhrauksen on valmis tekemään!?!?!
Mutta helposti saa omantunnonpistoksen vaimennettua kun vierittää vastuun harteiltaan pois ja toteaa että ”joo tää on siis niin aivan mahdoton tehtävä, halua olis mutta on vaan siis niin vaikeeta yhyy etten mitenkään kykene”
Olisi hienoa jos ihmiset edes myöntäisivät rehellisesti että en halua luopua hikipajamuovivaatteistani koska eivätkä keksisi tekosyitä mikseivät niistä muka PYSTY MITENKÄÄN luopumaan

Riistoa voi vältellä ostamalla pienten kotimaisten tuottajien vaatteita. Miksei virolaistenkin, jos Virossa on shoppailemassa. 🙂
Hinta ei tosiaan nykyään kerro vielä mitään, edes laadusta.

Oletko kenties horoskoopiltasi härkä, Karoliina? 😀

Apua 😀 Noinko selvää? Ei härkä, vaan itsepäinen oinas. Sarvet kolisee…

Vitsit täällä kans ostollakko ollut käynnissä elokuusta alkaen. Aloitin, kun olin ostanut vähän ajan sisällä niin monia vaatteita, etten ehkä ikinä. Kaikki kuitenkin tullut ihan aktiiviseen käyttöön!
Päätin vaan huviks että jouluun asti en osta paitsi tarvittavia joulu- ja synttärilahjoja. Ei ihan oo alkuperäinen lupaus pitäny, mutta mielettömän hyviä ostoksia oon tänä aikana tehny! 10€ luistimet käytettynä, gore tex kengät alennuksesta ja nyt pysyy sukat kuivina sadekelilläkin (sydänsilmähymiöitääää). Muutama muukin juttu tullut ostettua mutta ihan mielettömän ihania asioita oon ostanut, enkä hetkeäkään katunut. Toimii hyvin, kun kaiken vähänkään turhan kohdalla mietin että ei niitä vaan oikeesti tarvii.

Pieni termin korjaus. ”Sijoitus” on jotakin, mihin rahaa sijoitetaan tavoitteena saada se ennen pitkää tuottamaan lisää rahaa. Osakkeita, rahastoja, asunto, antiikkia, arvotaulu. Vaate tai käsilaukku harvemmin on sijoitus, yleensä niissä vain häviää rahaa. Ihmiset kyllä puhuvat niistä sijoituksina yrittäessään perustella kalliit ostoksensa itselleen ja muille.

Kannatan kyllä sitä, että ostaa harvoin laadukkaita ja kestäviä vaatteita, eikä koko ajan jotain höttöä. Mutta ei please puhuta vaatteista sijoituksina, ellei olla vaatekauppiaita.

No joo, ehkä tuollainen puhekielinen käyttötapa on sallittua blogikirjoituksessa? Yhtä sallittua kuin sanan ”please” käyttö keskellä suomenkielistä lausetta (huumorivaroitus!!) 😀

 

On se sallittua, mutta oon kyllä nähnyt niin monta ”sijoitin X-merkin käsilaukkuun” postausta blogimaailmassa, että siitä on huumori kaukana 😀

Olen kiinnittänyt huomiota samaan asiaan. Valitettavasti ainakin merkkilaukkujen kohdalla joillain ihmisillä ihan oikeasti on sellainen käsitys että laukun arvo tulee nousemaan ja kyseessä olisi täten sijoitus. Todellisuudessahan näin käy aniharvoin.

Okei. Kiitos tästä 🙂 

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X