Kolmistaan 09.12.2017

Ystävänikirja: Inari

Teksti

Karoliina Pentikäinen

Miten tutustuitte?

I: Tanssileirillä, Hankasalmella. Ajankohtaa pitäisi ehkä kysyä vanhemmilta, mutta ehkä ala-asteen ekoilla luokilla.
K: Mehän ollaan tunnettu Inarin kanssa ikään kuin aina, koska Inarin vanhemmat ovat Hankasalmelta kotoisin ja vaikka Inari on helsinkiläinen, on hän lomaillut Hanksulla ahkerasti. Ekat meidän yhteiskuvat on ihan pieninä jostain yleisurheilukisoista, mutta tosiaan varsinaisesti me tutustuttiin tanssileirillä alakouluiässä. Inari oli siellä mun judoparini kanssa, joka asui puolestaan Inarin mummolan naapurissa.

Mikä oli ensivaikutelmasi toisesta?

I: Mun piti vihata Karoa, koska sillä oli Anun (samainen judokaveri) kanssa jotain hässäkkää. Että en saanut tykätä, koska piti olla lojaali Anulle. Mulle tulee mieleen aina se, että Karoliia oli polkkatukka ja rillit. Sitä tosin en tosin muista, miten lopulta tanssileirin jälkeen päädyttiin kavereiksi.
K: Inari oli musta aivan järjettömän cool. Lähinnä siksi, että oli HELSINGISTÄ ja asui KERROSTALOSSA. Joku kontakti (ainakin mun pään sisällä, en tiedä, onko totta) liittyi TikTakiin. Lisäksi Inari kertoi aina jotain tosi jänniä juttuja kotibileistä ja minä maalaishiirenä mietin, kuinka siistiä tuolla suuressa maailmassa varmaan olikaan.

Milloin huomasit kaveruuden muuttuneen ystävyydeksi?

I: Onpa hyvä kysymys! En osaa sanoa, koska ei ole kuitenkaan koskaan nähty fyysisesti hirvein usein. Ehkä niinkin myöhään, kun Ruisrockissa pari kesää sitten.
K: Vasta aikuisena. Nyt tämän ”uuden kohtaamisen” aikana. Mutta en osaa sanoa tarkkaa ajankohtaa.

Kun sovitte tapaamisen, kumpi on myöhässä ja kumpi ajoissa?

Mikä teitä yhdistää? Missä olette samanlaisia?

I: Ehkä semmonen suoruus ja helppous, eli ei tarvitse arvailla, mitä toinen tarkoittaa. Luotan siihen, että jos Karo sanoo jotain, se tarkoittaa sitä. Myös se, että ollaan tavallaan käyty samoja elämäntilanteita läpi. Vaikka meillä onkin omat kokemukset, mutta silti. Karo osaa palauttaa myös mut maanpinnalle omista ajatuksistani ja onkia mun kommenteista ne olennaisimmat asiat.
K: Meitä yhdistää minusta ihan ekana Hankasalmi, eli Hanksu. Se on aika merkittävää, että vielä näin aikuisenakin – vaikken ole asunut Hanksulla kohta 14 vuoteen, eikä Inari koskaan – on kytkös myös ihmisten kautta Hanksulle.Me ollaan Inarin kanssa molemmat perusluonteeltamme sellaisia ”hyviä jätkiä”, ja se on yksi todella merkittävä yhteinen piirre. Ennen me ehkä oltiin jopa ylpeitä sellaisesta ominaisuudestamme, mutta kaiken nykykeskustelun, #metoo:n ja muiden keskellä ollaan myös paljon puhuttu siitä, miksi me olemme tämmöisiä ja mitä haittaa sellaisesta voi olla. Inaria on helppo ymmärtää (ja sen myös minua), koska me toimitaan parisuhteessa tosi samalla tyylillä. Ei tarvitse paljon selitellä, että miksi esim. reagoi tai tunsi tietyllä tavalla. On helppo avautua. Toinen ymmärtää.

Missä olette erilaisia?

I: Mä olen ehkä sellainen ”Huoleton Hulda”, mua ei kiinnosta ulkonäkä. Karoliina on sen sijaa esteettinen ihminen. Myös tavaroiden ja kaiken sellaisen suhteen. Jännä, miten mä myös ajattelen, että Karon on aina helppo mennä uusiin tilanteisiin niin, ettei se jännitä. Mä itse nimittäin ensin aika kauan tarkkailen, ennen kuin avaan suuni.
K: Hassua, että Inari ajattelee noin. Mä nimittäin kyllä kanssa jännitän uusia ihmisiä ja tilanteita. En oikein pidä small talkista. Ja musta Inari puolestaan on juuri se tyyppi, jonka voi laittaa minne tahansa ja tietää, että siellä se porskuttaa ja selviää mallikelpoisesti. Mutta siis lisää noista eroista: Inarihan on liikkanainen ja mä tunnetusti inhoan liikuntaa. Inarissa ei vaan ole yhtään sillä tavalla stereotyyppinen sporttipimu, eikä se tuputa liikuntaa ikinä mulle. Meillä on myös aika erilaiset arkikiinnostuksen kohteet. En voisi kuvitella, että mä osaisin esim. sijoittaa tai käydä jossain rahastoluennoilla. Yhden loistavan rahavinkin Inu on tosin mulle antanut: Nordean e-possu!

Pahin riitanne? Ja miten se selvitettiin?

I: Ollaanko me riidelty? Ei olla. Mikä olisi potentiaalinen riita? Häistä. Hah.
K: Astmapiippuepisodi siellä tanssileirillä seitsemänvuotiaina. Ehkä mä suutun Inarille vielä jostain todella källistä polttarijutusta. Koska tiedän, että Inari on juuri se tyyppi, joka keksi jotain ihan sekopäistä ja noloa.

Mikä ystävässäsi ärsyttää?

I: Ehkä se, että mä en ymmärrä, miksi Karkki on joistain jutuista itsessään epävarma. Kun mä en näe niitä asioita ja välillä tekisi mieli läväyttää sitä naamalle.
K: Pakko sanoa, ettei mikään. Se johtuu ehkä siitä, ettei tule koskaan patoumia mistään, kun Inarille saa sanoa asiat tasan sillä tyylillä kuin ajatteleekin. (Joidenkin ihmisten kanssa pitää varoa suoran retoriikan kanssa, että loukkaa, ja silloin mulle jää helposti patoumia ja alkaa ärsyttää ihan suottakin).

Lempinimi:

Miksi ihailet ystävääsi?

I: Karoliina on tehnyt elämässään asioita, joita haluaa tehdä. Tiedän, että se on kyllä välittänyt muiden mielipiteistä, mutta olet silti osannut mennä oman päämääränsä mukaan ja taistellut vähän jopa pahojen sanojen läpi. Ja vaikka on ollut aikamoisia paskamyrskyjä, Karo ei ole vellonut negatiivisuudessa.
K: Inarin suoruus on ihana piirre. Jos se sanoo jonkun jutun, ei tarvitse arvailla, tarkoittikohan se nyt sitä oikeasti. Jos Inu sanoo vaikka, että se voi hakea autolla Ikeasta mulle jotain kamoja, ei siinä tarvitse enää pohtia ”onkohan se kuitenkin Inarille liian raskasta, ottaakohan sitä päähän”. Jos joku juttu ei käy, Inari myös sanoo sen. Arvostan selkärankaisuutta ja sitä, että tarkoitetaan, mitä sanotaan. Rakastan sellaista suoruutta. Inari on ihminen, jonka seurassa on hirmuisen helppo olla.

Kuvaile ystävääsi kolmella sanalla.

I: Vahva, suora ja oman arvonsa tunteva.
K: Suora ja sellainen, jonka seurassa on hyvä olla. Skarppi niin, että tajuaa sarkasmin ja on aina jotenkin tilanteessa läsnä.

Miten ja kuinka usein pidätte yhteyttä.

I: WhatsAppilla ääniviestejä. Meidän jutut on aina niin pitkiä, ettei niitä jaksa näpytellä tekstiin. Me ei jaeta arkea juurikaan, mutta sellaiset isommat asiat kyllä. Meidän suhdetta kuvaa se, että voisin hyvin kuvitella meidät (jos perheitä ei olisi) kämppiksiksi. Voisi kuvitella, että meiltä sujuisi sellainen yhdessäolo, eikä menisi hermot.
K: Inari on ihan oikeassa. Me sanottaisiin suoraan, jos vaikka tiskit ärsyttäisi. Ja varmasti sovitut siivouspäivät ja yhteiset ”kämppissopimukset” pitäisi. Inarin kanssa on sama, kun mun siskojen kanssa: Joskus voidaan puhua 12h putkeen tai sitten ei tarvitse sanoa mitään, ja sekin on ok.

Paras yhteinen muistonne.

I:Ruisrock. Siitä riittää tarinaa jälkipolville.
K: Ruisrock. Siitä riittää tarinaa jo nyt! Karmein yhteinen kokemus liittyi tapaturmaan, jossa oltiin molemmat paikalla. Näen, että se hirveydestään huolimatta yhdisti meitä ja meidän perheitä.

-Karoliina-