Onko se tämä 30+ ikä vai jokin muu ajattelutavan muutos, mutta joka joulu toisensa perään lahjojen merkitys käy minulle henkilökohtaisesti vain pienemmäksi. Vaikka rakastankin kauniita asioita ja ennen kaikkea yllätyksiä, olen alkanut kliseisesti ajatella, että lahjat ovat lopulta aika pikkiriikkinen osanen joulun tunnelmasta.
Olemme jo vuosia sitten tehneet päätöksen, että perheen aikuisille ei osteta kuin yksi yhteinen lahja koko sakilta. Aluksi tuo ehdottomani käytäntö saattoi aiheuttaa vähän epäilyä, mutta hirveän nopeasti tapa sai keskuudessamme suuren suosion. Ja nyt se on jo perinne, jota ei kyseenalaisteta.
Nykyisin meillä ostetaankin siis enää yksi lahja aikuista kohti. Mitä nyt tietysti puolisot ostavat toisilleen paketit ja toisaalta äiti ja isä haluavat ostaa aina lapsilleen ja näiden puolisoille yhdet ekstralahjat, mutta silti lahjojen määrä on vähentynyt merkittävästi sitten hulluista vuosista.
Me annoimme A:n kanssa tänä vuonna F:lle vain kaksi lahjaa. Lego Friendsin laskettelukeskuksen* ja minikoriskorin. Ja voin sanoa, että määrä oli todella sopiva. Kun oman osansa lapsen lahjakekoon tekevät niin kummit, tädit, sedät, serkut, isovanhemmat kuin koko extended familykin, on lahjoja silti niin hirveästi, että niiden avaamiseen menee toista tuntia.
Minä ja itse asiassa koko meidän perhe antoi A:lle lahjaksi LUMIn läppärisalkun, kun minä sain puolestani muun muassa Mosh Mosin täydelliset ”verkkarit”, joita olin toivonut ja joiden toisenväristä sisarparia pidin jalassani koko viime syksyn. Niin ja sainhan minä A:lta myös Efva Attlingsin rannekorun, joka kävi täydellisesti viime äitienpäivänä saamaani kaulakoruun. Rakastan siroja hopeakoruja, ja tuosta merkistä on tullut kyllä aivan lempparini.
Yhteisiksi lahjoiksi saimme padan (kaikki pataruoka ja -leipävinkit otetaan vastaan), sekä ihanat Balmuirin pellavalakanat. Mikä olisin ihan loistava lahja, koska karsin liinavaatekaappiamme syksyllä todella roimalla kädellä.
Lahjat on ihania. Ja niiden ostaminen ja antaminen myös. Mutta se, että lahjoista tulisi paine tai niiden ostaminen tuntuisi velvoitteelle, ei ole joulun idea. Siksi minusta onkin ihanaa, että tämä muutaman lahjan politiikka on rantautunut jäädäkseen.
-Karoliina-
*saatu
Kommentit (9)
Meillä lahjojen määrää on vähennetty ”joululahja-arpajaisilla”. Isänpäivänä vanhempani, kaikki sisarukseni ja heidän puolisonsa kirjoittavat lapulle nimensä ja pari lahjatoivetta. Sitten kaikki laput laitetaan kulhoon ja jokainen nostaa kulhosta yhden nimen. Kaikki aikuiset ostavat lahjan vain arvotulle henkilölle. Toki puolisot ostavat keskenään toisilleen jotain ja muistamme sisaruksieni kanssa yleensä vanhenpiani jollain extrapaketilla. Mutta muuten emme ostele keskenämme paketteja. Meitä arvontaa osallistujia kun on yhteensä 10. Lapsille kaikki ostavat sitten paketteja oman tunnon mukaan.
Tavaroiden karsiminen on loputon kierre, jos tilalle ottaa heti uutta. Toki puhki kuluneet lakanat joutaa esim. energiajätteeseen tai lumppukeräykseen. Löytöeläintalot myös välillä keräävät vanhoja liinavaatteita eläinten makuualusiksi. Minulla taitaa olla liinavaatteita, pyyhkeitä ja astioita loppuelämäksi, vaikka olen vasta 30, sillä pyrin siihen, että ostan uutta vain tarpeeseen. 🙂
Minulle riittää joululahjaksi se mitä joulun aikana syödään ja juodaan. Miehen kanssa emme osta myöskään lahjoja vaan käydään yhdessä syömässä, konsertissa, pienellä matkalla tms. Lapsille taas ostetaan yleensä yksi kalliimpi toive ja muita toiveita on sitten kerrottu sukulaisille ja tutuille. Mieluummin lahjojen laatu kuin määrä ja toki lapsille usein paketoidaan useita pieniä paketteja, jos mahdollista niin saavat riittävästi avattavaa. 😉
Juurikin niin 😀 Tuntuu, että ei lapsia edes aina kiinnosta paketin sisältö, mutta rapistelu ja avaaminen on se pääpointti.
Ja ihan oikeassa olet tuon tavaran suhteen!
Moi. Vähän ehkä Off topic, mutta mihin toimitit ylimääräiset liinavaatteet syksyllä joita et enää tarvinnut? Meillä on liinavaatekaappi ääriään myöten täynnä lakanoita ja pyyhkeitä ja osasta olisi pakko päästä eroon, jotta saadaan tilaa. Mietin vain, että tiedätkö, onko jotakin keräystä/paikkaa jonne voisi toimittaa?
Moi, käyttökelpoiset tekstiilit (ehjät, tahrattomat) kannattaa viedä Fidaan, kierrätyskeskukseen tms.
Ainakin KappAhl, Lindex ja H&M ottaa vastaan loppuun käytettyjä vaatteita ja kodintekstiilejä (rikkinäisiä, joissa on tahroja jotka ei lähde pesemällä jne.). Pakkaat muovipussiin, näytät kassalla ja viet myymälän keräyslaatikkoon. Yleensä kassalta saa vielä alennuskupongin kiitokseksi.
Tuntuu että tosi harva tietää ettei vaatteita tarvitse heittää roskiin eli sekajätteeseen, vaan ne saa oikeasti hyötykäyttöön.
Lisätietoja voi googlata vaikka hakusanalla ’tekstiilikeräys’.
Vietiin Fidaan!
Meillä ei anneta lahjoja muille aikuisille kuin omalle puolisolle. Lapsille ostetaan lahjoja, mutta maltillisesti heillekin. Hyvä niin, koska kyllähän lapsilta kaikenlaista jo löytyy ja huoneet pursuaa tavaraa… Itsellenikään en kaipaa enempää lahjoja.
Jäin miettimään edellistä kirjoitustasi. Jos joulun valmistelu on sinulle tärkeää niin etkö voisi tehdä esim. leivonnaisia omassa kodissasi tai sitten vaihtoehtoisesti mennä vanhempiesi luo aikaisemmin joulua valmistelemaan? Kävisit sitten hakemassa lapsesi mukaan joulunviettoon eri reissulla: eihän Lahteen niin pitkä matka ole. Jotenkin tuosta edellisestä kirjoituksesta tuli mieleen, että onko tässä ”kun mikään ei enää riitä”- ongelma kyseessä. Niin monella (kuten ei meilläkään) ei ole mitään mahdollisuutta viettää lapsuudenkodissa tunnelmallista joulua omien vanhempien ja muun perheen kanssa. Eikö olekaan ihanaa, että saat siellä lapsesi ja uuden rakkaasi kanssa joulua viettää? Moni eronnut ei sitä paitsi löydä uutta rakasta, ja joutuu vieläpä tahtomattaan viettämään joulun erossa lapsestaan kun on ex-puolison vuoro viettää joulua lapsen kanssa. Onhan se niin paljon parempi kuitenkin, että saat aatosta alkaen kuitenkin (ilmeisesti aina?) lapsen luoksesi! Voiko juuri paremmin ollakaan, jos on eronnut, ja lapsi viettää aikaa myös toisella vanhemmallaan. En siis mitenkään halua ilkeillä vaan muistuttaa niistä hyvistä asioista joita elämässäsi on. Ihan täydellistä tilannetta tai joulua tuskin on kenelläkään ja kannattaa keskittyä niihin asioihin jotka on hyvin. Ihanaa joululomaa & uutta vuotta!
Tuo huoneen täyttyminen tavaralla on joulun (ja joulukuun synttäreiden jälkeen) aikamoinen ongelma. Luulen, että pian on taas karsinnan aika.
Toki joulua voi valmistella etukäteenkin, mutta ei se ole kyllä sama kuin vaikka siskojen kanssa Hanksulla. Mutta onneksi oman kodin perinteet – kuusen haku, pipareiden leipominen F:n kanssayms – on tullut taas näiden tilalle.
Mulla meni tänä vuonna 7h lapsen vientiin ja hakuun kahden vuorokauden sisällä joulun vuoksi, joten siinä välissä Keski-Suomessa käynti ei houkuttele. MUTTA: Hyvä, että otit tuon positiivisuuksiin huomion kiinnittämisen puheeksi. Itsehän mun edellinen postaus kertoi jouluperinteistä ja niiden muokkaamisesta. En valittanut mistään järjestelyistä, matkoista yms, koska koen, ettei valittamisen aihetta yksinkertaisesti edes ole. Tiedän itsekin, että olen ihan pirun onnekas ja olen kiitollinen tästä elämäntilanteesta, jossa on rakkautta ja läheisiä ihmisiä, joka päivä. Koin kuitenkin tarpeelliseksi oikaista nuo kommenttiboksin puheet siitä, etten olisi tehnyt kompromisseja asioiden suhteen. Ehkä ihmiset juuri siksi saavat kuvan, että teen kaiken oman tahtoni mukaan ja juuri niin kuin haluan, kun en jaksa käyttää blogiani puutteiden kertomiseen tai valittamiseen. Niitäkin varmasti elämässä(ni) on, mutta yritän keskittyä hyviin asioihin. Kompromisseja joutuu (perhe)elämässä tekemään ja jos niistä jäisi valittamaan, voisi loppuelämän pyhittää vain valitukselle.
Mä itse kyllä koen, että pääsääntoisesti keskittynytkin juuri niihin hyviin seikkoihin. Harmi, että negatiivisuus on kuitenkin kehä, joka niin usein täällä netissä varsinkin saa siivet.
Ihanaa alkavaa vuotta <3
Tuo on siis hyvin samantapainen kaava kuin meilläkin. Minusta todella toimiva 🙂