Olin joulukuussa Suomen Tekstiili & Muoti ry:n järjestämässä koulutuksessa. Kiertelimme päivän pitkin kotimaisten tekstiilituottajien ja -suunnittelijoiden päämajoja ja tapasimme lukuisia kotimaisen tekstiili- ja muotiteollisuuden vaikuttajia.
Lähdin koulutukseen ilman sen suurempia odotuksia. Ajattelin, että voisin pitää yhden lomapäivän normitöistä koulutuksen turvin ja samalla ehkä loisin kontakteja. Tai ainakin nyt voisin heittää läpyskää muiden bloggaajien kanssa ja nauttia hyvästä ruuasta.
Lopulta tuo päivä oli kuitenkin niin silmiä avaava ja herättelevä (osin itse koulutusten vuoksi, osin bloggaajien kanssa käytyjen keskustelun osalta), että kun avasin seuraavana aamun silmät, päässäni oli kirkkaana vain yksi ajatus – vuonna 2018 minä hankin ainoasta kotimaisia tekstiilejä ja vaatteita!
Hetken mietittyäni asiaa ja iskettyä realiteetit paperille (siinä välissä piti laittaa siskoille viesti neronleimauksestani), muodostui eteeni jäsentely aiheesta. Koska vaikka aluksi kuvittelin, että tämä olisi kerralla halki poikki pinoon -tyyppinen ratkaisu, tarkemmin ottaen tilanteessa oli monta muuttujaa, jotka piti ottaa huomioon.
Nyt kerron, miksi koko hommaan haluan ryhtyä, mitä termi ”suomalainen tekstiili” minun kielenkäytössäni tarkoittaa ja mitä reunaehtoja tähän projektiin liittyy.
ALKUTILANNE:
Olen rakastanut koko elämäni kaikkea kaunista. Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan ja konmarituksen myötä minua on alkanut myös kuitenkin osin ahdistaa vaateteollisuus ja se, että tekstiiliä menee niin paljon luonnon kuormaksi. Olen tajunnut, ettei ainainen kirppissäkkien täyttö poista ongelmaa ja oikeasti harva tuote menee nykyisin edes kirpparilla kaupaksi.
Minusta ei ole kuitenkaan ihmiseksi, jolla olisi kahdet housut ja kolme paitaa. Rakastan vaatteita ja ne tuottavat minulle iloa. Olenkin jo pidemmän aikaan katsellut vaatekaappiani sillä silmällä, mitkä vaatteet minua LOPULTA eniten ilahduttavat. Jos kaikkea ei voi (eikä halua) saada, mitkä ovat ne kultakimpaleet. Mitkä vaatteet ovat niitä joka tilanteen luottokamppeita, joiden vetäminen ylle tekee hyvän mielen? Ne, joita ei koskaan halua laittaa kirppissäkkiin.
Tulokset ovat olleet lopulta aika yksinkertaiset: Ne vaatteet, joiden ostoa olen harkinnut pisimpään, ovat myös niitä kaikkein rakkaimpia. Ja tiedättekö mitä? Harvoin sitä viiden euron toppia harkitsee, mutta usean kympin tai parin sadan neuleen kanssa on jo eri tilanne. Joskus toki jokin euron kirppislöytö on jäänyt (melkein) loppuelämän rakkaudeksi, mutta useimmiten minun ”kiipperini” ovat olleet niitä vaatteita, joiden suunnittelijan tiedän, jonka osto on vaatinut minulta säästämistä ja jonka huollosta – koska eihän arvokasta vaatetta halua pilata – olen pitänyt tarkkaa huolta.
En ajattele, että hinta tai brändi olisivat AINA merkki laadusta. Itse asiassa minusta tuntuu, että nykypäivänä useinkaan niin ei ole. MUTTA olen oppinut haravoimaan omien ostopaikkojeni, lempimerkkieni ja -brändieni joukosta sellaiset merkit, joiden laatuun voin aina luottaa. Minulla on siis historiassani montakin lempivaatemerkkiä, joista toiset ovat ketjuliikkeissä, toiset harvinaisempaa matskua. Ja täytyy todeta, että poikkeuksetta ne (minun kukkarolleni) arvokkaammat ostokset ovat olleet niitä parhaita.
MIKSI HALUAN OSTAA KOTIMAISIA TEKSTIILEJÄ?
Kuten sanottu, olen vasta tässä viime aikoina alkanut tajuta vaatteiden jälleenmyyntiarvosta. Ennen ostelin ketjukamaa ja ajattelin, ettei se haittaa, vaikka vaatetta käyttäisi vain kerran. Ehkei se minua ja minun kukkaroani haittaisikaan, mutta luontoa ja meitä isossa mittakaavassa se haittaa. Kun vaate on huonolaatuinen, ei kukaan halua ostaa sitä oman käyttöni jälkeen, ja samalla vaatteesta tulee ongelma.
Suurin syy muutokseeni kohtia kotimaisuutta ja laatua onkin se, että haluan olla varma siitä, että minun käyttöni jälkeen vaate ei päädy ongelmajätteeksi. En oikeasti koskaan pidä vaatteita loppuun, vaan niistä riittäisi kyllä vielä muillekin. Siksi olisi tärkeää, että vaate/tekstiili on sellainen, että sitä haluaa myös joku toinen vielä käyttää.
Huomaatte ehkä, että rinnastan sanat kotimainen ja laatu? Tietenkään kaikki ulkomaiset vaatteet eivät ole laaduttomia, eikä kaikki kotimainen laadukasta. Tietenkään! On ihan hurjan paljon hyviä ja mielenkiintoisia ei-suomalaisia brändejä ja tuottajia. Pyrkimykseni on kuitenkin siis valita kotimaista JA laadukasta. Ja uskon tällä vaatekokemuksella jo aika hyvin tietävän sen, missä brändeissä tämä homma menee yksiin. Kokemusta löytyy ja intoa tutkia lisää on.
Toisekseen haluan suosia kotimaisuutta kotimaisen osaamisen ja työpaikkojen tukemisen vuoksi. Minusta Suomessa tehdään niin paljon hienoa työtä, että haluan olla mukana omalta osaltani tukemassa sitä.
Kolmas syy on puolestaan sama, mikä syksyisessä ostolakkoyritelmässäni: Haluan luopua huono mieltä tuovasta shoppailusta ja liian materian tuomasta morkkiksesta. Jos jotain ostan, haluan olla iloinen ja varma ostoksestani.
MITÄ TERMIT ”KOTIMAINEN VAATE JA TEKSTIILI ” MINULLE TARKOITTAVAT?
Moni ajattelee, että kotimainen tekstiili on vaate, joka ommellaan Suomessa. Todellisuudessa vaate- ja tekstiilibusiness on muutakin kuin sauman ompelua. Ja vaikka tuokin työ on tietysti tuotteen valmistuksen osalta tärkeää, on matkassa myös monta muuta vaihetta, jotka tulee ottaa huomioon. Siksipä olenkin rajannut tämän projektini kotimaisiksi tuotteiksi kaikki seuraavat tekstiilien ja vaatteiden tavat olla suomalainen:
- Tekstiili suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa.
- Tekstiili suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan vastuullisesti muualla maailmassa. Virossa tai vaikkapa Turkissa.
- Yritys on kotimaisessa omistuksessa ja se maksaa veronsa Suomeen. Suunnittelu ja tuotteen valmistus voi tapahtua kuitenkin ulkomailla(kin).
Ja miksi näin? Miksi en laske kotimaiseksi vain täyssuomalaisia tuotteita, joiden prosessi on alusta viimeiseen vaiheeseen asti suoritettu Suomessa.
Siksi, että koen kotimaisuuden olevan hyvä lähtökohta monella tapaa ja monien eri variaatioiden kautta. Haluan samalla myös kunnioittaa kotimaista suunnittelua (käsityöperinteen rinnalla). Minusta kun tuntuu, että monelle tekstiilien suunnittelu, kaupallisten kuvioiden tekeminen ja vaikka markkinointi ovat tekstiiliteollisuuden osa-alue, joka unohdetaan helposti kokonaan. Ja myös sen pitää saada oma näkyvyytensä ja arvostuksensa!
Sitä paitsi kotimaassa kokonaan tuotettuihin vaatteisiin ja tekstiileihin liittyy joskus niin monta mutkaa, joten realismin nimissä ymmärrän sen, ettei kaikkia vaiheita, kaikissa tuoteryhmissä, aina täällä Suomessa pystytä tekemään.Tärkeintä minulle tällä hetkellä on, että kotimaahan maksetaan veroja, täällä olevaa osaamista hyödynnetään ja ihmiset työllistyvät. Kotimainen tekstiili ei ole minulle siis sama asia, kun kotimaassa ommeltu tikkaus. Siis aina. (Mutta koska tämä aihe on niin mielenkiintoinen ja tiedän herättävän paljon mielipiteitä, uskon, että paneudun aiheeseen vielä monta kertaa vuoden aikana).
MITEN PROJEKTI KÄYTÄNNÖSSÄ TOTEUTETAAN?
Mietin, että realistisin tapa pyrkiä kotimaisuuteen on päättää, että 80% minun hankkimistani tekstiileistä tulee olla kotimaisia. Täysi sataprosenttisuus tuntuu näin keltanokkana vielä vähän liian kovalle harppaukselle, mutta tuolla prosentilla toimintaani tulee kuitenkin todella selvä muutos verrattuna vanhaan.
Sen lisäksi päätin, että lukuun ei lasketa:
- Omia alus- ja yövaatteitani (paitsi jos teillä on varteen otettava vinkki ko.tuotteita tekevistä kotimaisista firmoista. Oma tietämykseni kun on tuo Lindex-Change). Vinkatkaa!
- Urheiluvaatteita (paitsi jos vinkkaatte KIVOJA kotimaisia sellaisia. Miksi kaikissa kotimaisissa on strasseja ja kaikkea sellaista minun silmääni epäsprottista?)
- F:n omia ostoksia vaikka synttärirahoilla + tytön ehdottomia toiveita. En näe mitään järkeä siinä, että joutuisin kieltämään oman tavoitteeni vuoksi häneltä vaikkapa puoli vuotta toiveissa olleet Adidaksen raitaleggarit tai farkkushortsit. Toki kuitenkin keskitän ”äidin valinnat” vielä vahvemmin kotimaiseen ja yritän opettaa oikeita arvoja, kuten muussakin kasvatuksessa vanhemmat tekevät.
MITÄS NYT?
Nyt ei kun tutustumaan kotimaiseen tarjotaan. Ja kävelemään ohi liikkeiden, jotka eivät tässä tilanteessa anna minulle mitään.
Blogissa toki näkyy myös vanhoja ei-kotimaisia vaatteita, koska olisi tietysti tyhmyyttä ja epäekologista hylätä kaikki vanhat ja hyvin palvelleet vaatteet niiden alkuperän vuoksi. Siellä kun kuitenkin on niitä ihania ja laadukkaita lempituotteita myös, sitä ei sovi kieltää. Mutta uudet hankinnat ja vaate- ja tekstiilikamppikset keskittyvät nyt koko vuoden kahdeksankymmenen (80) pronsentin varmuudella vain kotimaisiin brändeihin.
Hauska nähdä, miten tämä projekti vaikuttaa muuhunkin kuluttamiseeni. Kuinka käy kosmetiikka-, ruoka- ja asusteasioiden, jos tekstiileiden ja vaatteiden kanssa on tarkempi kuin aikaisemmin? Vai käykö mitenkään?
Postauksen kuvituksena muuten vuoden 2017 otoksia ja vaatteita, joita on ollut hyvä pitää. Pääasiassa niitä kotimaisia!
Kuka lähtee mukaan projektiin? Kysymyksiä saa ja pitää esittää. Uskon, että tämä on matka, josta en vielä tässä vaiheessa tiedä juuri mitään, ja josta oppii vasta ajan ja kokemuksen kanssa.
-Karoliina-
Kuvat: 1-5, Noora Näppilä // 6. Janita Autio
Asut: Sidoste-sukat // Ivana Helsinki -mekko // Makia-pipo ja -takki // Ivana Helsinki -pipo // Reima-ulkoasu
Kommentit (42)
Itse olen samoilla linjoilla kuin sinä. Ylipäätään kuluttaminen ahdistaa ja kun kiertelee kirppareita niin siellä myynnissä oleva vaatemäärä myös suututtaa.
Kotimaisista urheiluvaatteista voin suositella Nepraa. Aivan älyttömän hyvä laatu mitä olen kuukauden nyt itse käyttänyt aktiivisesti. Mukavat päällä ja kangas miellyttävää.
Tampereella on myös Kotimai Design -niminen liike (Sammonkadulla, https://www.kotimai.fi/). Kävin siellä joululomalla ekaa kertaa ja tykkäsin kovasti! Seuraavaksi haluaisin tutustua Nokian Neulomon tuotantoon.
Kuulostaa hyvältä päätökseltä, itse olen vasta asteella jossa vältän hennesiä ja muita hikipaja-ketjuja 😉 Mites muuten farkut, löytyykö kotimaisia tekijöitä?
Erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä juttu. Juurikin tuo pointti, mikä luetaan suomalaiseksi. Mikäli haluamme suomalaisten merkkien myös valloittavan maailmaa todella tiukassa kilpailutilanteessa, on hyvä tajuta, että tuotteiden loppuun saakka valmistaminen ei maan rajojen sisäpuolella välttämättä ole mahdollista. Meidän tulisi arvostaa myös sitä pitkäjänteistä työtä mitä kotimaisissa tekstiili- ja vaateteollisuuden yrityksissä tehdään. Meillähän on valtavan hienoja suunnittelijoita, osaamista ylipäänsä.
Ja hei, tänä vuonna varmasti yhden merkittävimmän muodin tapahtuman Pitti Uomon teemamaa on Suomi! Toivottavasti suomalaiset merkit kerää paljon mainetta ja kunniaa siellä Firenzessä, kovassa seurassa…
Tampereella on myös nonamen liike, joka ymmärtääkseni menee sun kriteereihin. Niillä on kivoja juoksukamoja.
Todella hyvä päätös! Taidan itsekin lisätä tämän kohdan uudenvuodenlupauksiini. Kotimaisten vaatteiden ostaminen on pyörinyt mielessä jo pitkään, mutta se ei ole koskaan päätynyt toteutusasteelle. Ehkä nyt aika olisi sille sopiva!
Jes! Jaetaan sitten vertaistukea ja vinkkejä täällä 🙂
Hyvä päätös! Itsekin päätin viime vuonna alkaa suosia kotimaisia vaatteita ja harkita tarkemmin ostopäätöksiäni. Oli silmiä avaavaa yrittää myydä halpisketjujen hyväkuntoisia vaatteita kirpputorilla – eivät olleet myyntimenestys.
Toivottavasti tuot jatkossa täällä esiin hyviä ja myös huonoja hankintojasi. Myös eri merkkien tuotanto ja vastuullisuus kiinnostaa. Tästä aiheesta syntyy toivottavasti hyvää keskustelua tänne kommenttiosioon.
Samaa toivon. Tuntuu ihanalle aloittaa tämmöinen tutkimusmatka!
Olipa kivoja vinkkejä lukijoilta meille kaikille. Kiitos!
Totta 🙂 !!
Oletko tutustunut tamperelaiseen Mia-Tuotteeseen? Sieltä löytyy liikunta- ja urheiluvaatteita moneen makuun, myös ei niin blingiä
En ole kuullutkaan. Joten kiitos paljon vinkistä 🙂 Täytyy mennä tsekkaamaan !
Huippu hyvä päätös, jota tulet varmasti katumaan (kun ostat 45€ !!! maksavaa valkoista t-paitaa), mutta ehdottomasti kaiken sen arvoinen. (Onneksi tiedän, että maksamalla 45€ paidasta, myös sen tekijöille on toivomani mukaan siitä osuutensa annettu.)
Tein itse aika tasan 2 vuotta sitten päätöksen ostaa viimeiseen asti vain euroopassa valmistettuja tuotteita. Minulla toistaiseksi siis tuotantomaa on ollut vaakakupissa kaikista eniten (inhimillisistä syistä, hikipajat U know), mutta perustelusi kuulostaa hyvälle ja saatan myös hieman laajentaa reviiriäni. On myös valitettavaa nimittäin, että pelkkä made in EU ei aina riitä takuudeksi laadulle saati vastuullisille työoloille. Kahden vuoden aikana olen omien laskujen mukaan ostanut alle 10 vaatekappaletta, jotka ovat tehty muualla kuin euroopassa – lähinnä urheilu ja alusvaatteita. Tämä on myös aiheuttanut sen, että vaatteita ostan TODELLA harvoin. Samoilla paidoilla mennään siis läpi juhlasta ja arjesta ties kuinka monetta vuotta peräkkäin 🙂
Jään siis ilolla seuraamaan tämän projektin etenemistä!
PS. Tamperelainen PURA, eli Putiikki Rannalla liikkeen oma vaatemerkki on ihana ja sisältää parhaat neuleet!
Moni tamperelainen on sanonut, että minun pitäisi mennä käymään PURAssa! Ehkä nyt tästä rohkaistuneena teenkin sen 🙂
Ja hei 😀 Voin tässä vaiheessa vaan kuvitella tuon t-paidanostotilanteen. Toisaalta. Kun järjellä miettii, voisi ajatella, että 45 euron paidan tuotannossa on tehty moni asia enemmän oikein kuin vitosen paidassa.
Jos inhimilliset syyt painavat vaakakupissa eniten, kannattaa suosia vaateostoksilla vastuullisuudestaan kunnolla huolehtivia yrityksiä. Vaatteessa ilmoitettu tuotantomaa kun ei kerro tuotteen pitkästä valmistusketjusta muuta kuin viimeisimmän tuotantomaan, eikä siitä pysty päättelemään esimerkiksi sitä mistä tuotteen raaka-aineet ovat tulleet. Inhimillisesti ajatellen olisi myös hyvä tukea kehitysmaiden ihmisten elinkeinoa, ja tiettyjen maiden boikotointi voikin aiheuttaa vahinkoa työpaikkojen vähentyessä. Hyödyllisempää olisi vaatia yrityksiltä vastuullisempaa toimintaa ja tukea yrityksiä jotka takaavat työntekijöilleen (ja alihankkijoidensa työntekijöille) hyvät ja turvalliset työolot. Parasta olisikin tutustua yritysten vastuullisuuteen, esim. mahdollisiin sertifikaatteihin ja käyttää vain sellaisten yritysten tuotteita, joiden alkuperään voit luottaa. Lisälukemista löytyy esim osoitteista finnwatch.fi ja eetti.fi 🙂
Karoliinallekin vinkiksi, että myös suomalaisten laadukkaiksi miellettyjen yritysten toiminnassa voi olla kyseenalaistamista, esimerkiksi alihankintaketjujen osalta. Tosi hienoa, että olet nostanut tämän aiheen esille, varmasti mielennkiintoinen vuosi edessä 🙂
Todella hyviä pointteja, joita itse myös tullut pohdottua. Välillä tuntuu, että tämä vaateteollisuus on pohjaton suo. Ymmärrän myös pointin tuotantoketjuista ja niitä olenkin pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan seuraamaan ja kannattamaan yrityksiä, jotka tämän tuo selvästi esille. Yrityksethän kuitenkin loppuviimein ovat vastuussa, kiinnostaako eettisyys ja ympäristö heitä, vaiko ei!
Minäkin suosittelen Nepraa urheiluvaatteiden saralta!
Kiitos <3
Mä olen kanssa pohtinut samoja asioita kun sinä ja siirtynyt pikkuhiljaa enemmän ja enemmän kotimaisten vaatteiden käyttäjäksi. Olen ollut erittäin tyytyväinen Suomalaiseen laatuun, niin tyttäreni kuin omienkin vaatteiden kohdalla!
Muutamaa yksittäistä floppituotetta (ei edes kokonaista merkkiä) lukuunottamatta niin minäkin 🙂
Ainakin Tamsilk valmistaa kotimaassa alusvaatteita, ei tosin rintaliivejä, mut muita.
Hieno päätös! Mun mummo perusti vaatekaupan 70-luvun ihan alussa, ja liiketoiminta loppui vasta muutama vuosi sitten. Mummon periaatteena oli myydä lähes pelkästään Suomessa tuotettuja vaatteita. Ennen 2000-lukua oli vielä tosi paljon suomalaisia vaatetehtaita, mutta nyt tuntuu, että kaikki tuotanto on siirretty pois Suomesta. Onneksi mummo säilytti paljon vanhoja vaatteita ja piti niistä huolta, joten mulla ja mun siskoilla on ollut oma ”vintage-putiikki” mummolan vaatehuoneessa. Ja täytyy kyllä sanoa, että se laatu on ihan erilaista, mitä nykyään kauppojen rekeillä näkyy. Mulla on ollut muutaman vuoden käytössä lähes 50 vuotta vanha villakangastakki (aivan superlämmin), ja tänä talvena siitä irtosi ensimmäisen kerran nappi.
Olen potenut vuoden verran hirveää maailmantuskaa (saattaa olla kyllä kolmenkympinkriisikin), ja tarkastellut omia kulutustottumuksiani kriittisesti . Etenkin se mietityttää, että kuinka paljon tuotan jätettä omilla kulutusvalinnoillani. Mun vuoden 2018 projektina on vähentää jätettä huomattavasti. En aio pelkästään kierrättää paremmin, vaan pyrkimys on, että tuotan myös kierrättevää tavaraa vähämmän. Joten luonnollisestikin joudun peilaamaan tätä myös vaatehankinnoissa. Ylihuomenna torstaina Tampereen Luottovaate -vaatelainaamo järjestää uusille kiinnostuneille asiakkaille tutustumisillan. En ole itse koskaan käyttänyt vaatelainaamoja, mutta valikoimassa näytti olevan pääosin suomalaisia vaatteita.
Oletko tutustunut Ehta -vaatteisiin?
Olen itse miettinyt samaa ja saatan lähteä mukaan tähän. Juuri päätin, että seuraava uusi laukkuni on suomalainen ja että haluan suosia suomalaista. Itse en kuitenkaan tiedä yhtään suomalaista yritystä, joka valmistaisi hyviä farkkuja ja niitä vailla olen tällä hetkellä. Osaako kukaan auttaa?
Tosi hieno päätös. 🙂 Mulla on ollu aina aika hillitty suhde kuluttamiseen, ostan mielelläni käytettyä ja kirppistavaraa, pyrin hankkimaan luonnonkosmetiikkaa ja ruoassa kotimaisuus kiinnostaa.
Viikolla kuitenki Cittarissa tapahtu joku aivopieru: ostin muka kotimaisen Karhun treenipaidan. Kotona aloin kattoon pesuohjeita ja ei perkele – paita on tehty Kiinassa. Jee, tulipa dorka olo.
Tsekkaa kotimaiset neulomot Kaino ja Hurmås 🙂
Tärkeä aihe ja mielelläni seuraan projektin etenemistä. Suosittelen sinulle Store of Hopea, erityisesti heidän huivejaan!
Tsemppiä kokeiluun. Toivon rehellistä raporttia hankkimistasi tuotteista. Itselläni on ainakin huono kokemus kotimaisista sukista, jotka kestivät käytössä huonommim kuin halpissukat ja maksoivat tuplasti. Ei innostanut kotimaisuuden kannattamiseen.
Moikka! Kannattaa tutustua Varustelekan Särmä-mallistoon. Kaikki on suunniteltu suomessa ja tehty suomessa niin pitkälle kuin mahdollista. Osa valmistetaan virossa, mikäli suomessa ei ole esim tehdasta. Sukkia, hanskoja, ulkovaatteita, hamekansan farkut ja naisillekin ihania merinovillahipstereita ja antibakteerisia merinovillaurheilurintsikoita. https://www.varusteleka.fi/fi/product/sarma-merinourheiluliivit-mustat/5…
Ja saman ketjun Jämä-mallisto ommellaan kokonaan käsityönä Konalassa Helsingissä sellaisesta ylijäämämateriaalista, joka ei muuten mene kaupaksi, esim hankalien kokojen vuoksi. Muutenkin vihreät arvot voimissaan. Ja firma 100% suomalainen, yhden henkilön omistama.
Aivan mahtava idea! Olen niin iloinen, että saadaan blogimaailmaan tällaistakin sisältöä ainaisen kulutusjuhlan sijaan. Ja toisaalta kuten sanoitkin; jos tykkää kauniista vaatteista ja asusteista, ei niitä tietenkään tarvitse itseltään kokonaan kieltää, mutta voi miettiä sitä, mistä ja millaiselta valmistajalta ne ostaa. Jää mielenkiinnolla seuraamaan projektiasi ja ehkäpä poimin jotain ideoita itsellenikin 🙂
Minäkin olen päättänyt hankkia enenevässä määrin kotimaista. Oma perusteeni asialle on työllistäminen. Ja suomalaisen ruoan on sanottu olevan puhtaampaa kuin eurooppalainen luomuruoka, siksi siis 99 %:sti kotimaista ruokaa. Pyrin asioimaan pienissä yksityisissä kaupoissa, puodeissa, kahviloissa ja huoltoasemilla. Vinkki pienten lasten vanhemmille: lastenvaatemerkki Hilla. Hyvälaatuisia, värikkäitä, hyvintehtyjä vaatteita – myös keskosille <3
Kaikki vinkit kotimaisista tuotteista ovat tervetulleita!
Heippa, ootko kuullut sitoumus2050.fi tietokannasta, johon kuka tahansa voi tehdä jonkun mitattavan, omaa (tai organisaation) toimintaa kestävämmäksi muuttavan teon jota sitten raportoidaan tietokantaan.
Homma on valtioneuvoston kanslian toimintaa ja se kaipaisi lisää yksityishenkilöitä ja varsinkin kaltaisiasi näkyviä vaikuttajia. Tämä ois ihan malliesimerkki hyvästä sitoumuksesta.
(disclamer. Olen aiemmin tehnyt töitä lafkalle mutta en enää, kunhan olen edelleen tämän aloitteen vakaa kannattaja ja tämä postaus toi sitoumuksen mieleeni. Mut vähä random kommenttihan tää oli 😀 Jos kiinnostuit niin lisätietoja löytyy sekä kestavakehitys.fi ja sitoumus2050.fi osoitteista)
Ihan mahtavaa! Erittäin hieno asiana, ja vieläpä hyvin kirjoitettu ja jäsennelty teksti. Nostan tälle kaikki mahdolliset peukut pystyyn. On tärkeää, että pikamuodin ongelmia nostetaan esille. Huonon laadun ja ympäristövaikutuksen lisäksi ne yleensä valitettavasti valmistetaan vielä täysin epäinhimillisissä olosuhteissa (suosittelen Netflixistä dokumenttia The True Cost, joka syväluotaa vaateteollisuuden ongelmiin).
Mielenkiintoinen, ja siis todella hyvä, päätös. Odotan uteliaana millaisiin ostopäätöksiin päädyt ja minkälaisia tuotankoketjuja vaatteiden takaa löytyy. Yritin itse ostolakkoilla viime vuoden ja se meni ihan reisille, tilitin juuri myös blogin puolelle siitä että kehitystyötä riittää ja totaalikielto ei oikein toiminut….
Tällaiset postaukset on mielestäni hyvää luettavaa ja virkistävää ainaseen ”ostaosta-mainos” postauksien sijaan. (en tarkoita, että sinulla olisi vain sellaista mutta hieman yleistäen blogimaailmaan) Kiitos tästä!
Havaitsin juuri, että olen tajuamattani tehnyt samaa, kun omat ja lasten vaatteet ovat Noshilta, Aarrekidiltä, Nokian Neulomolta, Paapiilta ja Papulta. Mutta hei, mites lasten ulkovaatteet, onko siihen vinkkejä kenelläkään? Reimaa ja Kuomaa tähän asti.
Ainakin Gugguulla on jotain ulkovaatteita (järkyn kalliita tosin).
Mahtavaa! Saman ajatuksen äärellä olen itsekin viettänyt yhä enemmän aikaa. Viime syksynä asian äärellä painittuani satuin törmäämään loistavaan sivustoon, jossa on listattu Suomessa valmistettuja tuotteita. Selkeiden listojen avulla löysin jouluksi ihanat lämpimät villaviltit Lapuan Kankureilta ja joululahjamekot lapsille Punaisen Norsun mallistosta. Jo vain tuli kerrankin monella tavalla hyvä mieli ostosten jälkeen! 🙂 https://kohtisuurtaunelmaa.blogspot.fi/search/label/valmistettu%20Suomessa
Toihan näyttää hyvälle 🙂 Kiitos vinkistä! Ihan uusi merkkituttavuus!
népra on ihana ja laadukas merkki, ei kuitenkaan ihan kotimainen. Nepra suunnitellaan Suomessa, mutta valmistus on Virossa, kankaat tulevat Italiasta. Täysin kotimaisia Suomessa valmistettuja superkivoja merkkejä ovat mm. Piruetti, Biancaneve ja Mia-tuote Oy.