Muistatte varmasti, että kerroin viime vuoden lopulla siitä, että minulla on haaveena rakentaa meidän makuuhuoneesta pikkuhiljaa hotellimainen. Sellainen, jossa uni maistuisi, jonka lakanat kutsuisivat ja jonka ulkonäkö miellyttäisi silmää.
Maton ja ihanien petivaatteiden lisäksi tein yhden lisäaskeleen kohti unelmamakuuhuonettani joulukuussa, kun valitsin kotimaisen pienen sisustusliikkeen, Delfinon, valikoimasta meille päiväpeiton*. Delfino on erikoistunut laadukkaisiin vuodevaatteisiin, mutta valikoimasta löytyy myös piensisustustuotteita. On vähän tällaisen arkeen luksusta haluavan henkilön paratiisi.
Vaikka tuolloin joulukuun puolella en vielä ollutkaan tehnytkään päätöstäni keskittyä 80-prosenttisesti kotimaisiin tekstiileihin – eikä tuolloin peiton valintaa rajoittaneet mitkään tämmöiset tekijät – uskon, että Himlan Delia-peitto olisi mennyt ostoskoriin jopa tämänkin vuoden puolella. Kotimaista, laadukasta silkkipäiväpeittoa kun ei ole ollut missään tarjolla ja toisaalta Delia, jota on valmistettu tismalleen samasta silkkilaadusta käsin jo 15 vuoden ajan, tuntui lopulta aika järkevälle hankinnalle.
Himlan Delia-peittoon niin ihastuneena mietinkin, että ehkä juuri tällaisten ulkomaisten tuotteiden vuoksi tuossa omassa ostolinjauksessani kuuluukin olla se 20 prosentin joustovara Suomen rajojen ulkopuolelle. Tuntui nimittäin ekologisemmalle valita tällä kertaa luonnonmateriaalista valmistettu – aikaa, käyttöä ja katseita kestävä – peite, kuin jokin tekokuituinen sinnepäintuote. Vaikka olenkin rakastanut silkkipaitoja jo tätä ennen, täytyy kyllä myöntää, että ihana ulkomuotonsa lisäksi Delia on yllättänyt käytettävyydelläänkin. Peiton pinta on ihanan vilpoinen ja sileä, ja silti se kestää jopa F:n puolivolttiharjoitukset nukkaantumatta. Aikamoinen yhtälö!
Vaikkei päiväpeitto tällä kertaa vielä kasvattanutkaan vuoden 2018 tekstiiliostoslistaani, koska peite rantautui jo ennen ”tekstiilivalaistumistani”, mietin, että tästä keissistä voisin ottaa mallia jatkossakin. Vaikka päälähtökohtani onkin keskittyä kotimaisiin tekstiileihin – ja tästä tavoitteesta aion pitää kiinni – yrittäisin tehdä hyviä ratkaisuja myös ulkomaisten tekstiilien osalta. Mitä jos ostaisin ulkomaiset tekstiilit edes kotimaisten pienyrittäjien kautta? Kyllä minusta on nimittäin ihana tietää, että Delfinon takana on Virpi, eikä mikään iso monikansallinen koneisto tai nimettömät työntekijät.
Nyt seuraava etappi meidän makuuhuoneessa on sängynpäädyn osto (iso, pullea, hotellisängynpääty vai itämaishenkinen tilanjakaja) sekä verhojen hankinta. Tai itse asiassa meillä on ihanat valkeat samettiverhot jo valmiina, mutta koska ne eivät ole tehty tähän tilaan, tulisi niitä hieman pidentää jollain hyvällä kankaalla. Ajattelin nakittaa minun äitini tähän puuhaan (että tiedoksi vaan).
Koodilla KOLMISTAAN saat -15% alennusta Delfinon päiväpeitoista tammikuun 2018 loppuun asti.
-Karoliina-
P.S. Olen pohtinut tässä projektini alussa, onko ulkomaisten second hand -tuotteiden hankinta sallittua vai ei? Olen pohtinut, mikä oma kantani on tänä vuonna kirppisostosten suhteen, eli saako sieltä ostaa ulkomaista (koska tuote on kuitenkin jo kerran ostettu) vai miten tulisi toimia.
*saatu
Kommentit (39)
Itse ainakin ostelen juurikin kirppiksiltä niitä kesän tai yksien bileiden huitulatoppeja, vaikka muuten panostankin juuri kotimaisiin ja luonnonmateriaaleista valmistettuihin vaatteisiin. Juurikin se, että tuote on jo kerran ostettu ja todennäköisesti päätyy jätteeksi, jos sitä ei joku osta vaikuttaa näihin päätöksiin. Lisäksi tämmöiset yksien bileiden hutiostot voi lahjoittaa eteenpäin ystäville tai sitten ihan keräykseen hyvillä mielin 🙂 ja kyllä sieltä kirppiksiltä saattaa löytyä myös niitä vuosia kestäviä lemppareita olivatpa ne kotimaisia tai eivät!
Onkos ne vetskaripäiväpeitot muuten edelleen hyviä? Muistaakseni sellainen loppuelämän peitto -ostossuositus on joskus tässä blogissa ollut?
On aivan loistavia! Yksi meni mummolaan lainaan, kun tänne oli liian pieni. (140cm peite ja 180cm sänky erikoispituudella). Toinen odottaa varastossa sänkyä, jos sitä kokoa vielä joskus meille rantautuu.
F:n huoneessa itse asiassa on uusi vetoketjupeitto, koska hänenkin sängynkoko muuttui muuttaessa. Superkätevä. Edelleen 🙂
Halusin vaan tulla sanomaan että ärsyttää kommentoijat ja tämä postaus oli tosi kiva! En itsekään ostaisi näin kallista päiväpeittoa mutta en näe silti ongelmaa tässä postauksessa. Jokaisella meillä on varmasti erilaiset prioriteetit elämässä ja erilaiset kohteet mihin haluaa käyttää rahaa. Minulle se ei ole päiväpeitto, mutta hyvät materiaalit ehdottomasti. En väitä, että 500e on vähän rahaa, mutta käsinvalmistettu silkki maksaa aivan järkyttävästi eikä tämä päiväpeitto ole missään tapauksessa merkittävästi kalliimpi kuin muutkaan netistä löytyvät silkkiset päiväpeitot.
Olen opiskelija, mutta ostan silti pääasiassa vain villaisia vaatteita (merino/lammas/kashmir). Tämä tarkoittaa sitä, että minulla on rahaa ostaa vain muutama vaate vuodessa mutta se on ehdottomasti sen arvoista. Lisäksi villavaatteeni kestävät huomattavasti pidempään kuin vastaavat polyesterista valmistetut. Ymmärrän siis sinua ja muita ihmisiä jotka haluavat panostaa hyvään materiaaliin vaikka siitä joutuisi maksamaan enemmän. On myös ihana tietää, että hinta ei johdu merkistä tai statuksesta (esim merkkilaukut) vaan laadukkaasta materiaalista.
Lisähuomautuksena haluaisin vielä sanoa, että ihmetyttää miksi jokaisesta asiasta joka on omaa käsitystä vastaan pitää tulla tänne kommentoimaan. Luulisi, että aikuiset ihmiset ymmärtävät että jokaisella on se oma juttu johon haluaa käyttää rahaa ja jos se on eri kuin sinun, se voi olla jopa hyvä. Aika hienoa ettei kaikki ajattele samalla tavalla, eikö?
Nämä tosiaan on niitä kuuluisia valintoja. En esim.itse laittaisi ko.summaa tupakkaan, mutta joku niin tekee. On se ihana, että olemme yhteiskunnassa, jolloin meillä on usein varaa valita.
Mun mielestä oman kuluttamisen tarkastelu, siihen liittyvät uudenvuodenpäätöksen yms. on tosi hyviä juttuja, kuten esim. just kotimaisiin tuotteisiin panostaminen.
Se, mikä mua vaivaa näissä projekteissa on se, että ne ovat kuitenkin yhä vain shoppailuprojekteja, joita ahkerasti suoritetaan. Että ei ehkä niin tarpeeseen etsitä kotimaista tuotetta, vaan etsimällä etsitään ostelemisen kohteita ja kulutetaan entiseen malliin. Ehkä vielä heitetän vanhaa kamaa pois ja ostetaan tilalle uutta ns. tiedostavasti kuluttaen. Ihmettelen esim. monien kovaa liinavaatteiden ja urheiluvaatteiden ostelua. Ei kai urheiluvermeitä edes tarvitse ostaa joka vuosi, edes joka toinen, ellei ole ammattiurheilija tms.
Harmittaa tällainen kritiikitön kulutus. Kova päätös olisi, jos ei vaikka ostaisi vaatteita ollenkaan vuoteen tai ostaisi tosi vähän tai vain käytettynä tarpeeseen. Toki ymmärrän, ettei tämä blogi olekaan mikään ekokeskittynyt, mutta pitkään olen jo jotenkin toivonut, että bloggaajat, joilla on laaja lukijakunta ja jotka ovat tyyli- ja kulutusesikuvia monille, tarttuisivat analyyttisesti ja tosissaan kulutusongelmaan. Ehkä tää on vaan mun turha haave 🙂 Ja jatkan toki edelleen tämän ja muidenkin blogien lukemista, toivoisin vaan enemmän ääntä sen puolesta, että eko-ostelu ja tiedostava kuluttaminen ei ehkä ole lopulta mikään ekologinen ele.
Kirppisostelu on musta myös ihan samalla tavalla ongelmallista kuin muukin shoppailu. On kertakäyttökulutusta tukevaa ostella kymmeniä biletoppeja ajatuksella, että ne voi myydä eteenpäin. Kun niitä ostellaan heppoisesti kirppikseltä, myös niiden kaupasta ostaminen tuntuu helpolta, kun ajattelee, että kuåyllä joku sen sitten ostaa yhden käyttökerran jälkeen. Kirppisten ja käytetyn vaatteen kierron lisääntyminen kertoo valitettavasti vain kuluttamisen kasvusta, ei tiedostavan kuluttamisen kasvusta. Toki on varmaan fiksumpaa ostaa tarpeeseen käytettynä, mutta kyllä kaikki shoppailu taitaa pudota kerskalulutuksen laariin. Fiksuinta olisi ostaa vähemmän.
Hyviä ja mielenkiintoisia ajatuksia! Ja mä uskon, että sellaisia oikeasti ostosta kieltätyviä ihmisiä ja bloggaajia on. Niitä kannattaa metsästää seurattavaksi. Ja uskon, että heiltä voi oppia paljon.
Minä olen kuitenkin tällainen – virheinenikin – ja jos minulle henkilökohtaisesti iso askel on jo keskittyä henkkamaukka-veromodien sijaan 80% kotimaisiin, on se minulle iso asia, vaikkei se lukijalle ehkä olekaan. Ja toki ei tarvitsekaan, mutta koska kirjoitan blogia omista lähtäkohdistani käsin, tulee siitä tällainen.
Mä kannatan myös sitä, että ei osteta, jos ei ole pakko TAI jos asian voi saada käytettynä. Edellisessä pitsipäiväpeitossa vaan sattui olemaan yhteensä 9 reikää (F käyttänyt pitsejä käsitukinaan volteissa) ja minä visuaalisena ihmisenä halusin kauniin ja ehjän peiton tilalle. Tulee varmasti sellainen ylikuluttamisen fiilis siitä, että usein kirjoitan juuri niistä UUSISTA jutuista kotona. Todellisuudessa siinä samassa makkarissa on 75 vuotta vanha pöytä, n. 90 vuotta vanha kaappi, tori.fi:stä ostetut kaksi 60-luvun tuolia, 15 vuotta vanha lamppu, kaksi kotia aikaisemmin ostettu kattolamppu, lainassa oleva yöpöytä ja kohta myös nuo kierrätysverhot. Pitäisi ehkä tehdä myös postauksia teemalla: “Nämä vanhat kamat täällä edelleen pyörii” 🙂
Kiva kun vastasit överipitkään kommenttiini! Viestini tuli ehkä vähän väärään paikkaan tai väärän postauksen perään, sillä en halua mitenkään arvostella kenenkään yksittäisiä hankintoja tai penätä niiden tarpeellisuutta. Päinvastoin musta kestävä päiväpeitto kuulostaa ihan järkevältä hankinnalta. Ilahduttavaa kyllä kuulla, että edellinen peitto on loppuun asti käytetty! Sen olisi hyvin voinut itse blogitekstissäkin mainita, musta tää oli ainakin kiva anekdootti 🙂
Tarkoitin tuon alkuperäisen kommenttini yleisemmällä tasolla, enkä edes vain tähän blogiin liittyen vaan yleisenä ilmiönä. Tosissaan eko-orientoituneita blogeja ja oman elämänsä Linkoloita kyllä löytyy, mutta ne eivät suoraan sanoen hirveästi innosta… Itse olen siis myös kiinnostunut muodista, vaatteista ja kodin laittamisesta, mun on helppo samastua kaltaisiisi lifestylebloggaajiin, koska elän suht samanlaista elämää ja samanlaisessa elämäntilanteessa. Siksi kaipaisinkin sitä, että ihan “tavalliset”, tyylikkäät ja samastuttavat, kuluttamisesta kiinnostuneet bloggaajat havahtuisi tosissaan kuluttamisen ongelmiin ja ehkä esimerkillään pystyisivät osoittamaan, että shoppailun rajoittaminen ja joistain asioista luopuminenkin voisi olla ihan siisti juttu.
Ihan oikeasti kuluttamisen vähentäminen ja saatavilla olevista asioista luopuminen on iso juttu. Ja sen myöntäminen vasta vaikeaa onkin! Siksi oma ahdistus kerskalutuksesta tulee usein peiteltyä just kulutuksen suuntaamisella johonkin hyväksyttävämpään, kuten ekotuotteisiin, kirppiksiin yms., sen sijaan että miettisi itse kuluttamista. Teen tätä itsekin. Ja just siksi kaipaisin vertaistukea bloggareilta tai muilta uskottavilta arkipäivän guruilta: oman näköinen, hauska ja urbaani elämä on mahdollista vähälläkin kuluttamisella. Vai onko?
En nyt missään nimessä halua kaataa tällaisia toiveita yhden bloggaajaparan niskaan, ja toivottavasti en kuulostaa syyttävältä tai ikävältä. Tämä on kuitenkin mun mielestä fiksu blogi, siksi “uskalsinkin” avautua tänne 🙂 Musta ainakin olisi todella kiva idea, jos esittelisit aika ajoin kodin ja vaatekaapin vanhoja juttuja myös!
Suosittelen Juliaihminen -blogia! Sieltä löytyy varsin tiedostavaa ja fiksua tekstiä sekä upea blogia pitävä nainen! 🙂
Viimeisestä lauseesta samaa mieltä! 🙂
Minusta taas juuri päiväpeitto on sellainen, jonka ei tarvi kestää kulutusta. Meillä se ainakin laitetaan sängyn päälle aamuisin ja otetaan illalla pois ennen nukkumaan menoa tai muuta toimintaa. Jos sängyssä ei hyppele (ainakaan pedattuna) on ainoa vaatimus päiväpeitolle se, että se ei itsestään putoa sängystä ja on nätti. Siihen ei tarvi viidensadan euron sijoitusta.
Tämä postaus meni taas sille käsittämättömän mainonnan puolelle. Jotenkin musta tuntuu, että kukaan täysijärkinen ei tämän perusteella osta tuota peittoa. Eri asia ehkä, jos olisit itse ostanut sen ja kehuisit sitä tosissaan hintansa arvoiseksi.
Samaa mieltä, tuli jotenkin “aliarvioitu” fiilis tällaisesta, ja etten todellakaan olekaan blogin kohderyhmää… kyllä, minulla olisi rahan puolesta mahdollisuus sijoittaa 500€ päiväpeittoon, mutta en vaan keksi sellaista tilannetta mikä ajaisi minut siihen… Melkein mihin tahansa muuhun sen voisi sijoittaakin 😀 jotenkin ymmärtäisin sijoituksen ihan normaaliin peittoon, sen allahan nukutaan ja on käytössä useita tunteja vuorokaudesta, mutta päiväpeitto.. Mutta joo, ottaisin kyllä, jos ilmaiseksi saisin!
Kahteen edelliseen.
Mun blogia klikataan kuussa sellaiset 300- 470 000 kertaa. En oleta, että kaikilla on tismalleen samat menot ja tulot, arvot ja arvostukset kuin itselläni. Eikä niin tarvitsekaan olla! Joku haluaa laittaa 500 euroa päiväpeittoon, joku illalliseen, kolmas matkusteluun. Se erilaisuus kai tekeekin tästä elämästä niin mukavaa ja monimuotoista.
Jos mä kerron jostakin asiasta, johon itse haluan/haluaisin panostaa, ei se ole keneltäkään pois tai kenenkään pilkaksi. Jos jollekin päiväpeitto ei ole tärkeä, se on yhtä fine kuin se, että jollekin se on tärkeä sisustuselementti (toisille taas itse sisustuksella ei ole mitään väliä). Eikö niin?
Ihan uskomatonta. Näin sitä arvotetaan itse kunkin sisustuselementtejäkin. Ja vaatteita. Ja muita valintoja. Miten pikkusieluista.
Hulluinta on että joku laittaa sen päiväpeiton hinnan muutamassa kuukaudessa tupakkaan. Mutta sitä ei kukaan arvostele. Tämmöisiä me ihmiset ollaan. Mikä meitä vaivaa?
Mä taas en ottaisi edes ilmaiseksi, kun ei olesopivsn kokoinen ja jäisi käyttämättä, mutta en edes sellaista, joka ei mielestäni ole hieno. Me olemme sinnitelleet tahraisella ja rikkinäisellä päiväpeitolla jo monta vuotta, kun kaunista ja laadukasta päiväpeittoa 140 cm leveään sänkyyn ja vielä meidän sisustukseen on osoittautunut todella vaikeaksi löytää. Toki kenellä tahansa, jolla on varaa laittaa mihinkään 500€, olisi varaa periaatteessa ostaa myös sen hintainen päiväpeite. Meillä on juuri tulossa muutto (isompaan asuntoon) ja olen havainnut, että kompromisseja täytyy tehdä, eikä kaikkea tarvitsemamme ole mahdollista ostaa sinä unelmien täyttymys versiona. Päiväpeittoon voisin kyllä laittaa 500€, jos se olisi meille täydellinen.
Ja sieltähän se suomalaiskansallinen kateus taas nostaa päätään:)
Kyllä se vaan usein on niin että hinta ja laatu kulkevat käsikädessä. Ja samoin se missä ja millaisen työvoiman toimesta tuote on valmistettu. Itse olen valmis säästämään ja maksamaan kerralla vaikka vähän enemmän jos tuote kestää aikaa ja kulutusta. Olen joskus kuullut että Vanha kansa sanoo että köyhän ei kannata ostaa halpaa!
Kirjoitinkin tuonne ylemmäs mun ajatuksia hinta-laatuaiheesta 🙂
Ja tuo on muuten mun isän (hah,vanha kansa) lempilause! Se kyllä pitää monella tavalla edelleenkin paikkansa.
On kyllä aika hurjan hintaisia.
Meillä on ihan Luhdan n.100€:n päiväpeite kestänyt useita vuosia käytössä (varmaan jo kahdeksan vuotta) ja edelleen tosi hyvä ja siisti. En ymmärrä mitä lisäarvoa saisi sijoittamalla siihen moninkertaisen määrän euroja kun rahanmenoa kolmilapsisessa perheessä riittää muutenkin.
Mielestäni ei aina voi suoraan ajatella niinkään että mitä kalliimpi sen parempi ja kestävämpi.
Toki varmaan itsekin ottaisin jos saisin ilmaiseksi
Oliko silkkiä? Miten multa on mennyt tämmöinen ohi!
Juuri jotain tuollaista käyttöikää mä oikeasti odotan tämmöisiltä tekstiileiltä. On ollut siis selkeästi laadukas tuo teidän Luhta!
Hinta ei kerro munkaan mielestä aina laatua. Mutta toki mikään superhalpa ei voi olla vastuullisesti tuotettu, koska se ei vaan yksinkertaisesti ole mahdollista (jos kaikille vaiheille maksetaan ok palkka ja materiaali on ekologista/vastuullista/turvallista).
Voi että, toi päiväpeitte olisi ollut niin täydellinen meille, mutta valitettavasti sitä on vain tota yhtä kokoa. Väritkin olivat ihania. Olen katsellut kovasti päiväpeittoja, ja vaikuttaa, että noin 100-200€ haitarista löytyy ihan laadukkaita puuvillaisia, joissa plussana silkkiin verrattuna pestävyys (meillä ei ole lapsiluku vielä täynnä), mutta tosiaan kyllä hälytyskellojen pitäisi soida, jos silkkipäiväpeittoa (vielä noin isossa koossa) paljon halvemmalla saa.
Helppoa se on ja kelpais kyllä sisustaa huoneesta hotellimainen kalleilla ylellisillä tekstiileillä jos kerta sais sellaset ilmaseks..;)Kukapa ei makkaristaan haluais hotellimaista!
Uskon, että moni ei halua 🙂 Kun sisustustyylejä on niin monia.
Mulla ei oikeastaan ole tuosta “helposta” ja “ilmaisesta” hirveästi mitään uutta sanottavaa. Jos kuitenkin haluat, voit lukea tämän ja tämän postauksen 🙂
Sii ai toi maksaa vaan 499€! Onpa edullinen! Pitää käyä ostaa!
Tervemenoa 🙂
Tämä oli kyllä huono mainos 🙁 Olen ostanut paljon bloggaajien suosittelemia ja mainostamia tuotteita, ja itsekin tykästynyt lähes kaikkiin mitä blogien kautta olen löytänyt, mutta tämä mainos oli aivan turha… tuskin kukaan menee ostamaan överikallista peittoa tämän perusteella, tai harva menisi muutenkaan. Tokihan se luvattu mainos pitää tehdä kun peiton on saanut, mutta vähän uskottavampaa mainontaa kuitenkin kiitos 😀 Olisitko maksanut peitosta tuon hinnan?
Yksinkertainen vastaus: Olisin! Ja edelleenkin maksan siitä myös verotuksessa “ilmaisen” lahjan kulut.
Tästä aina bloggarit puhuu. Paljonko niistä tulee tälle peitolle hintaa? Tuskin sitä 500e kuitenkaan?
Mä uskon, että verottaja osaisi kertoa tarkemman summan kuin minä 🙂
Mulla ei nimittäin ole mitään käsitystä, mikä se summa voisi olla. Ymmärrän tuon “hokeman”, jos se maksu tälle peitolle on vaikka 280e, mutta jos se on 4e tai 24e, niin siihen on aika turha vedota 🙂
Eikös se mene niin että peiton hinta lasketaan tuloksi ja siitä maksetaan normaali vero. Mitä suuremmat tulot niin sitä suurempi vero.
Että ei ne nyt ihan ilmaisiakaan ole. Tästäkin on muistaakseni kerrottu tässäkin blogissa ja joissain muissakin useamman kerran.
Mutta alkuperäinen kyselijä (eli siis minä) kysyi, paljonko se vero on, kun en tiedä. Onko se joku kiinteä prosentti vai vaihteleeko tulojen mukaan?
En kettuile enkä v*ttuile, vaan kysyin, kun en tiedä.
Juu ja luulisi itseään kovasti ammattibloggaajaksi kutsuvan olevan myös itse aika tarkasti selvillä lahjontatavaroiden verokohtelusta 🙂 Varsinkin kun tähän niin kovasti aina vedotaan, jos lukijat kyseenalaistavat asiaa. Mutta hyökkäys taitaa tämän bloggaajan mielestä olla paras puolustus..
Tähän kommenttiin vastaukseksi alla oleva kommentti. Suosittelen tutustumaan ko. Postaukseen joka tässä blogissa on joskus ollut aihetta koskien. Mutta yksittäistä päiväpeittoa koskevaa verosummaa tuskin bloggaajakaan viitsii laskea vaikka se ilmeisesti joitain kateellisia lukijoita kiinnostaisikin. Normaalilla n. 28 prosentin verolla vero peitosta olisi varmaankin n. 140 euroa joka on kyllä hiukan enemmän kuin jossain arvellut 4 euroa. Harvalla tiedän veroprosentin olevan niin alhainen että tuolla verolla 500 euron tulosta selviäisi mutta ilmeisesti sellaisiakin on kun kerran näin arveli .
Moikka moi!
Tuli tässä mieleen, että kuinka paljon sinulle merkkaa tuotteen todellinen alkuperä? Siis esimerkkinä jotkin suomalaiset merkit kuten Marimekko joiden tuotteissa saattaakin lukea made in china. Omasta mielestäni siihen nimeen se suomalaisuus sitten jää. Tämä oli vain pieni esimerkki ja ei, en ole kahlannut kaikkia Marimekko-putiikin tuotteita läpi että voisin sanoa kaiken olevan kiina-tuotteita. Itseäni harmittaa vain juuri tuo että ihmiset ostavat mielikuvia suomalaisesta laadusta ja toteutuksesta onkin vastannut joku muu maa. On harmi kun pohtii kuinka paljon esimerkiksi Tampereella on ollut erilaista tekstiilituotantoa ja nyt melkein kaikki hankitaan/tuotetaan muualla.
Kommentoiko bloggaaja itse täällä vierailijana?
Minä olen kommentoinut jo aikaisemminkin mutta sanonpa vielä:
tällä bloggaajalla näyttää olevan kyllä rohkeutta sanoa mielipiteensä ihan omana itsenään eikä varmaan tarvii hänen piiloutua joudenkin komenttien taakse, toisin kuin suurin osa kommentoijista.
Yllä olevassa lauseessa ei ole mitään järkeä, vaikka sen lukisi useampaan kertaan.
Itse ymmärsin lauseen hyvin! Ja itse asiassa mietinkin kun kirjoitin mun kommenttia että joku varmasti tulee luulemaan näin koska se on viimeaikoina ollut tän blogin kommenttiboksin “pelin henki”, valitettavasti. Mutta voin vahvistaa (anonyyminä tosin) että olen erillinen henkilö enkä bloggaaja “vierailijan” takana. Kuten aikaisempi totesikin jo, siihen tuskin on tarvetta Karoliinalla 🙂
t. villavaatteista tykkäävä opiskelija kommentoija
Mä uskon, että alan toteuttaa linjaani samalla taktiikalla: Eli kirppiksellä ei ole samoja rajoja. Tosin noita “biletoppeja” yritän välttää loppuun asti. Mä olen nuoruudestani “yhden käytön vaatteita” ostanut ihan omiksi tarpeikseni.