Oma arkihan on sellaista, että se tulee niin selkäytimestä, että pian jo luulee kaikilla olevan samanlaista. Mutta totuushan on se, että oma arki on arkea vain itselle. Muille omat rutiinit ja toistettavat kaavat voi olla ihan vieraita tai jopa hassuja. Kummastelun kohde.
Olette pyytäneet minua kirjoittelemaan meidän ihan tavallisesta arjesta, joten tässäpä nyt yksi niistä ihan tavallisista jutuista. Nimittäin siitä, mistä asioista meidän arkipäivät koostuvat.
Meillä soi kello yleensä ensimmäisen kerran 6.30. Siis silloin, jos mies menee normisti kasiin töihin ja lapsi kasiksi kouluun. Tosin. Onpa tässäkin variaatioita, eikä päivät toista itseään. Jos lapsella on ysin aamu, minä tykkään kölliä sängyssä ainakin vartin yli seiskaan noiden kahden muun keitellessä jo aamupuuroa. Toisaalta: Jos mies lähtee aamutreenaamaan, on hän ulkona ovesta jo ennen seiskaa. Jos taas minä lähden sinne uusiin töihin (josta kerron teille kaiken myöhemmin tällä viikolla), pitää minun herätä jo 5.30 ja nuo kaksi koisivat vielä, kun minä painan jo oven takanani kiinni.
Toisin sanoen. Meillä ei tämän perusteella sittenkään (vaikka niin olen joskus luullut) ole sellaista yhtä aamun kaavaa.
Yksi aamuissa on kuitenkin varma. Meillä juodaan aamukahvit ja syödään aina aamupala. Kukaan ei astu ovesta ulos ilman kunnon safkaa. Sängyt yritetään pedata ennen lähtöä, tiskit laittaa ja muutenkin kämppä sellaiseen kondikseen, että sinne on kiva iltapäivällä palata. Yleensä tämä onnistuu ihan mukavasti, vaikka lapsi onkin aina äärimmäisen hämmästynyt siitä, jos hänen täytyy tehdä jotain edellä mainituista toimenpiteistä.
F saatetaan vielä kouluun. Tai siis: Jos tuossa oven edessä kouluun matkaa – kuten melkein aina matkaa – joku F:n koulukaveri, ei hän halua meitä mukaansa, vaan lähtee kaverin kanssa kohti koulua. Mutta se optio hänellä kuitenkin aina on, ettei joudu lähtemään yksin kotoa tai matkaan yksin, jos ei niin halua. Tämä on tietysti etuoikeus, kun voimme järjestää yleensä työt F:n aamujen mukaan, jota monissa muissa töissä taas ei ole. Onneksi tällä kertaa näin. Lapsihan oppii toki tällaiset asiat, jos on pakko, mutta kyllä minä tätä stressasin jo etukäteen aikanaan, kun mietin, miten opettajana voisin varmistaa F:n koulutien, koska omat työaikani eivät olleet silloin vielä joustavia.
F on koulussa ensin normaalin ekaluokkalaisen päivän ja sitten hän kävelee kavereidensa kanssa harrasteiltapäiväkerhoon, josta hänet haetaan aina 16.00. Tämä ip-kerho eroaa peruskerhosta niin, että normaalien iltapäiväkerhohommien (ulkoilu, välipala, läksyt) lisäksi lapsilla on joka päivä ohjattu liikuntatunti. Toisin sanoen päivän harrastus tulee tällä tavalla integroituna.
A on töissä oman päivänsä verran ja minä puolestaan sen ajan, kun F on koulussa ja ip-kerhossa. Tosin ne uudet työt vievät pidempään, joten silloin minun päiväni ovat pidemmät. Lähden tosiaan tuolloin ennen kuin A ja F ovat heränneet, ja palaan puoli kuuden haminoissa kotiin. Se ei toki ole mikään kummallisuus tai megapitkä työpäivä tällöinkään, mutta vaatii minulta jo vähän opettelua: Olen tottunut niin nopeasti nimittäin siihen, että oma päivänikin on F:n päivän mittainen.
Minun työpäiväni koostuvat aika monesta asiasta. Ja verrattuna vaikka opetöihin, ei minulla ole mitään tiettyä viikkokaavaa, jolla päiväni kulkevat. Joskus olen koko viikon H23:lla, nyt taas en ole puolestaan ehtinyt sinne muiden töiden, hiihtoloman ja sairastelun vuoksi kokonaiseen kahteen viikkoon. Teen töitä siis toimiston lisäksi kotona, kulkuvälineissä ja ties missä. Suurin osa päivistä menee toki tietokoneella, mutta viikkoihin kuuluu myös aina tapaamisia, kuvauksia ja ylipäätään kontaktien tapaamisia.
Koska perheaika on minulle niin tärkeää, yritän hoitaa myös omat vapaa-ajan hommani sen ajan sisällä, kun F on koulussa ja iltapäiväkerhossa. Siksi käyn esimerkiksi salilla aamuisin, kampaajalla lounastunnin aikaan ja sitä rataa. On ollut hirvittävän vapauttavaa se, että olen nyt täysin oman aikani herra. Se mahdollistaa irtiotot kesken työpäivän, mutta toisaalta teen poikkeuksetta töitä nykyisin myös viikonloppuisin aina sopivissa hetkissä.
Iltapäivisin meillä tehdään aika arkisia asioita. Kokataan iltaruokaa, käydään ulkona, tehdään läksyjä, hoidellaan kotitöitä, käydään kylässä tai tehdään jotain muuta. F käy ainakin kerran viikossa jollakin kaverilla koulun jälkeen, tai sitten joku kamu tulee meille.
Tätä kirjoittaessa alan jo kauheasti odottaa kevättä ja puistokelejä. Meidän vieressä on leikkipuisto, jossa viihtyvät isommatkin lapset. Vaikka toki lapset ulkoilevat pihoilla talvisinkin, on ihana ajatella, että kohta alkaa oikeasti sellaiset kelit, että ulos voi hilpaista ilman mitään lisävaivaa koska vain. Itsekin on kiva lähteä höpisemään pihan aikuisten kanssa, vaikkei F enää meitä mukaansa toki lähipuistoon tarvitsekaan.
Iltaan kuuluu meillä aika vahvasti se yhdessä syömisen kulttuuri. Iltaruoka popsitaan yleensä siinä viiden maissa ja silloin rauhoitutaan olemaan porukalla ilman sen suurempaa muuta ohjelmaa. Tämä on sellainen rutiini, josta haluan pitää kiinni ihan aina.
Lapsen iltapuuhiin aletaan sitten viimeistään vähän ennen seiskaa. F syö iltapalan, käy suihkussa ja sitten luetaan iltasatu. Minä ja A valvotaan yleensä sinne puoli yhteentoista. Katsotaan telkkua. Jutellaan ilman keskeytyksiä ja ollaan yhdessä. Vaikka lapsen kanssa on ihanaa, enkä koe perhe-elämää minään rasitteena, on oma aika illoissa tosi kiva juttu. Onneksi F nukkuu pitkät yöunet, eikä kuku iltaisin (yleensä) minnekään ysiin tai kymppiin.
Öisin meillä nukutaan aika hyvin (ja nyt koputan puuta, koska tilanteet toki vaihtelee). Minä höpisen kuulemma usein unissani ja F vaeltelee joskus meidän huoneeseen. Tosin lattialle varapatjalle. On vaan todettu, että yksi iso ihminen, unissahöpisijä ja kolmas potkija ei vaan nuku hyvin samassa sängyssä.
-Karoliina-
Kommentit (6)
Tuo varapatja lattialla vois olla kokeilun arvoinen asia. 7v poika tahtoo tulla meidän väliin joka yö ja on ihan hirveä potkimaan. En kuitenkaan henno häätää omaan huoneeseensa, vaan saa olla mammanpoika niin kauan kuin haluaa 😀
Lähdetkö sinä Helsinkiin töihin 🙂 ? Pitkä työpäivä tulee,..tai siis varmaan se kahdeksantuntinen ja matkat!
En Hesaan 🙂 Mutta kerron myöhemmin lisää!
Voi että, ihana kirjoitus jota nautinto lukea! Huomenna lähdössä reissuun ja repussa kirjasi matkalukemisena, ajattelin lukaista läpi vielä ennen kuin saan uuden teoksesi luettavaksi 🙂
Voi kun ihana kuulla 🙂 Kivaa reissua!
Tässä yksi vaihtoehto, jolloin mahdollinen vealtelu ei häiritse kenenkään unia 🙂