Kun aloitin kotimaisten tekstiilien vuoteni, päätin samoin tein tuoda esille erilaisia kotimaisia yrityksiä, jotka ovat omalla tavallaan suomalaisia. Monestihan kotimaiseksi ajatellaan yritystä, jonka tuotevalmistus tehdään Suomessa.
Tutustuminen viimeisten vuosien aikana kotimaiseen yrittämiseen on kuitenkin osoittanut sen, että suomalaisuus on paljon muutakin. Ja lopulta se, missä sauma ommellaan tai logo printataan, ei kerrokaan yrityksen kotimaisuudesta kuin pienen osasen.
Yksi tällaisista ei-niin-ilmeisesti-kotimaisista firmoista on ihana Finarte, jonka mattoja meillä on ollut jo vuosia. Muistatte ehkä sen Finarten Ivana Helsinki -maton, josta ainakin olen joskus blogiin kuvaa laittanut? Niin ja oman Instagram-yhteistyöni joskus Flow:n aikaan, kun bongailin Finartea pitkin Flow-maastoja?
Koska halun tuoda Finarten tarinan teidänkin tietoonne, päätin haastatella Finarten toimitusjohtaja Larissa Immosta.
Kerro, Larissa, milloin ja miten Finarte on perustettu?
Finarte perustettiin 1985 vanhempieni, tekstiilitaiteilija Eija Rasinmäen ja Erkki Immosen ideasta tehdä persoonallisia mattoja kestävistä materiaaleista. Alusta asti ajatuksena on ollut myös ”design for all” -ajatus, eli se että designia voi ostaa kuka vaan, eli hinta pysyy kohtuullisena. Äitini designit, ns. design-räsymatot on Finarten ydintä, jonka ympärille on tullut myös paljon uutta mallistoa. Kaikki kuitenkin samalla ajatuksella: kaunista, kestävää (pääosin kierrätysmateriaaleista) ja kohtuuhintaista.
Teidän matothan tehdään Intiassa? Miksi näin?
Alun perin Finarten tarina alkoi Portugalista, mutta Suomen laman ja EU:n murroksen myötä jouduimme lopettamaan sen tehtaan. 90-luvun alussa äitini kutsuttiin suunnittelemaan Intiaan ja siitä alkoi tähän päivään asti kestänyt yhteistyö. Toimimme edelleen samojen ihmisten kanssa ja työllistämme kahden pääkumppanimme kautta 500-700 ihmistä Intiassa, Uttar Pradeshin osavaltiossa. Meille Intiassa tekeminen on arvovalinta: haluamme jakaa tietotaitoa (mm. Eija sekä suunnittelijamme Mervi Pesonen on viettänyt kuukausia tehtaalle opettaen ja jakaen kudonnan taitoa, erityisesti suomalaisille räsymatoille ominaisia sidoksia ja tyylejä) ja toisaalta myös ylläpitää Intian vahvaa käsityöperinnettä. Meille ei ole myöskään vaihtoehto vaihtaa yhteistyökumppaneita lennosta tai lähteä Intiasta pois, sillä niin monen perheen elanto on Finartesta kiinni.
Intia on meidän perheelle todella läheinen – olemme asuneet Intiassa lähes kolme vuotta, kun kävin lukion siellä ja äitini oli tehtaalla töissä. En tiedä miten selittäisin, mutta yhteistyökumppanimme ja intialaiset yleensäkin ovat meille enemmän kuin vain kauppakumppaneita: me asumme heidän kanssaan, kun käymme Intiassa, he tulevat meille käymään ja jaamme ilot ja surut. Esimerkiksi isäni ja intialainen partneri Vivek mm. ovat soitelleet perjantaikuulumiset toisilleen jo viimeiset 25 vuotta.
Meillä oli myös Ulkoministeriön (Finnpartnership) tukema 2-vuotinen koulutusohjelma Intian tehtailla, missä pyrittiin edistämään kutojien koulutusta niin, että he voivat puolestaan kouluttaa kyläläisiä kudonnan saloihin. Tämä koulutusohjelma lisäsi mm. naisten osuutta ja merkittävyyttä huomattavasti.
Miten valvotte työoloja?
Me käymme Intiassa itse kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi kumppaneidemme luona käy ulkopuolisia auditoijia
Uskoisin kuitenkin, että eniten merkitystä on sillä, että meillä on rehellinen kuva Intiasta kaikkien vuosien jälkeen. Tästä on syntynyt luottamussuhde, jonka ansiosta kumppanimme uskaltavat olla meille rehellisiä ja tietävät myös meidän odotuksemme.
Millä kriteereillä Finartea voi kutsua kuitenkin suomalaiseksi yritykseksi?
Finarten toimisto ja kaikki logistiikka on meillä täällä Kotkassa. Itsekin olen kotkalainen niin kuin koko poppoo täällä. Tämä on aito perheyritys: omistajina minä, siskoni sekä isäni tilitoimisto. Äiti, isä ja minä olemme sen lisäksi ihan konkreettisesti töissä Finartella. Monet meidän työntekijöistämme (5henkilöä) ovat olleet meillä töissä jo ennen minun syntymääni 80-luvun lopulla.
Me maksamme verot luonnollisesti Suomeen, eikä takana ole holding yhtiötä.
Yksi toiminnan kulmakivistä on suomalainen suunnittelu – teemme töitä vain suomalaisten suunnittelijoiden kanssa ja meillä on siitä mm. Design from Finland -merkki.
Mikä Finartessa teidän omasta mielestä on parasta?
Finartessa on parasta se, että saamme tehdä kauniita mattoja, työllistää ihmisiä ja toisaalta myös viedä suomalaista designia maailmalle.
Omasta puolestani on kyllä myös parasta jatkaa vanhempien tekemää työtä, eikä ole ollenkaan haittaa, että saan käydä Intiassa silloin tällöin. Olen oppinut Intian vuosina myös vähän hindiä, joka auttaa töissä hyvin.
Onko tulossa jotain uusia mattomalleja/suunnittelijayhteistyötä/mainittavaa?
Muun muassa Mifukon suunnittelema ihana Turkana-matto (kuvassa) saapuu nyt kevääseen. Se on kudottu kierrätetyistä pulloista tehdystä PET-langasta ja siinä on perinteikäs toimikas-kudonta yhdistettynä moderneihin väreihin.
Täytyy todeta, että vaikka käsitykseni kotimaisuudesta onkin laajentunut tämän vuoden kuluessa, sai Larissan haastattelu taas ajattelemaan asioita laajemmin. Miten ihanaa on, että meiltä Suomesta tulee tällainenkin yritys, jonka positiiviset ja vaistuulliset vaikutukset ovat myös globaaleja!
-Karoliina-
Kuvat: Finarte. Ensimmäisessä kuvassa Larissa Immonen.
Kommentit (3)
Iso kiitos näistä kotimaisten yritysten esittelyistä ja vastuullisuuden näkökulmasta. Finarte oli minulle uusi tuttavuus.
Mun mielestä tätä on suomalaisuus parhaimmillaan – kansainvälistä yhteistyötä, joka hyödyttää molempia maita. Ihmisten pitäis alkaa näkemään (senkin takia että Intia on todella kehittyvä talousmaa) Intia muutenkin kuin kehitysmaana, siis täysipainoisena ja hyvänä kauppakumppanina. Ihana yritys :)))
Arvostan myös niiiin paljon sitä, että halutaan pitää yllä intialaista matonkudintaperinnettä, länsimaat ryöväsi Intiaa niin paljon aika monen vuosisadan ajan, varastaen aika paljon perinteitä ja Intian uskomatonta luontoa (esim. maustepolitiikassa).
Millaiset työolot siellä tehtaassa on- mitkä työajat, paljonko maksetaan palkkaa, lomat jne?