Mummokorvat ja muut hullut kauneusihanteeni vuosien varrelta!
Havahduin yhtenä päivänä korvakorujani katsoessa ajatukseen lapsuudestani. Muistan nimittäin, kuinka halusin kovalla vimmalla ala-asteikäisenä samanlaisia venyneitä korvareikiä kuin mummollani. Mummoni tapasi nimittäin minun lapsuudessani pitää usein sellaisia painavia, roikkuvia korviksia, jotka sitten venyttivät jo iäkästä korvalehteä alaspäin. Niin, että korvisreikä näkyi ihan selvästi viiruna ja korvanlehti näytti pitkälle ja pehmeälle korviksen painosta.
Niinpä sitten harrastin korvanlehtieni venyttelyä. Laitoin korvikset korviin ja vetelin alaspäin.
Tätä asiaa muistellessa – ja huokaisten helpotuksesta, ettei varsinaisia tuloksia ehtinyt lyhyen hurahdukseni aikana tapahtua – mieleeni tulvi myös monia muita kauneusihanteitani vuosieni varrelta. Sellaisia, jotka nyt hieman naurattavat.
Teininä ihailin erästä tyttöä, jolla oli hyvin erilainen vartalo kuin minulle. Mietin aina, kuinka kauniille kaikki topit näyttivätkään hänen päällään ja kuinka taas minun ylläni aivan toiselle. Vasta näin aikuisena olen tajunnut, että tällä tytöllä oli erityisen leveä rintakehä ja rinnat kaukana toisistaan. Jostain syystä se näytti kuitenkin silmiini paljon kauniimmalle kuin oma, kapea selkäni ja siro etumus. Vaikka jokainen on kaunis omalla tavallaan, näyttäytyy nykyisin oma rintakehäni ja sen mittasuhteet minun silmääni kauniimmalle kuin rotevat hartiat ja leveä selkä.
Toinen teiniaikani kauneushaaveeni oli pieni peppu. Muistatte ehkä tuon ajan kauneusihanteen, jossa isoille pyllyille ei ollut oikein tilaa. Siksipä toivoin pientä, poikamaista pyllyä. Nykyisin olen sen sijaa oikein tyytyväinen naismaiseen päärynätakapuoleeni. Johtuuko iän tuomasta itsevarmuudesta vai yleisistä kauneusihanteiden muutoksista?
Parikymppisenä minulla oli J.Lo -vaihe. Halusin kovasti näyttää latinolle, joten käytin monta vuotta ruskeita piilolinssejä, värjäsin hiukseni J.Lo -raidoilla toffeenruskeaksi ja käytin purkkitolkulla itseruskettavaa. Eikä siinä mitään: Varmasti tyyli oli ainakin joskus ihan onnistunutkin (right?). Mutta ongelma tässä oli se, että tyylin ylläpitäminen vaati kauheasti vaivaa! Oikeastihan tuhkantumman tukan, vihreiden silmien ja vitivalkoisen ihon muuntaminen latinoksi ei käynyt ihan helposti.
Tästäpä tuleekin oiva siirtymä naisellisiin muotoihin. Kerran nyt J.Lo:sta puhutaan. Olin nimittäin nuorempana (ennen F:n syntymää ja imetystä!) välillä häpeissäni siitä, kuinka KORKEALLA minun rintani olivatkaan. Tämä naurattaa tällä hetkellä kovasti, mutta silloin koin, että vähän alempana roikkuvat rinnat olisivat olleet vähemmän agressiiviset kuin niin selkeästi nuoren naisen rinnat. Kuvittelin, että näyttäisin enemmän aikuiselta, jos rinnat olisi vähän alempana…ja sitten sain, mitä tilasin!
Nyt kun tätä listaa katselee, ei voi kun todeta, kuinka kauneus tosiaan on ollut välillä todellakin siellä katsojan silmässä. Samalla ne nykyhetken kauneusihanteeni saavat jotenkin koomisen sävyn. Onkohan joku juttu, jota nyt niin kovasti himoitsen, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä samaa kategoriaa kuin mummon venyneet korvanlehdet?
-Karoliina-
Kuva: Pinterest
Kommentit (67)
Mä katselin juuri sua tänään Periscopessa ja mietin, miten joku voi olla noin kaunis ja rypytön, ei meillä niin paljon ikäeroa ole! <3 Mutta tiedän tunteen, kahden lapsen myötä vedin -4 kuppikokoa. Olin aina itkenyt, että haluan rinnanpienennysleikkaukseen, sittemmin opettelin hyväksymään sen että luonto hoiti. <3
Oot käynyt ottamassa huulitäytteet!
Ai olen?Kiitos tiedosta 😀
Ootko käynyt ottamassa huulitäytteet? Jos oot niin sehän on sun valinta.
Olisi varmasti muidenkin kun mun mielestä kiva kuulla tästä sun aika yhtäkkisestä muutoksesta omaa ulkonäköä kohtaan, jossa aika paljon suositaan tällaista vähemmän luonnollista tyyliä verrattuna vaikka aikaisempaan. Nyt kun muutenkin näistä sun erilaidista tyyliaikakausista kerroit ja tämä herättää selvästi paljon keskustelua.
Alekoodi!
Vähän samaa katsoin, vaikka eipä siinä mitään pahaa olekaan, jos näin olisi
Tiedän 100% varmaksi että olet käynyt, mutta et halua asiasta blogiin ”koska tulee paskamyrsky” aivan turha väittää muuta. Tyhmempikin näkee että huulia on täytetty, teet vaan itsestäsi hölmön kun väität vastaan. Tiedän miltä täytetyt huulet näyttää koska olen alalla.
Neljään edelliseen:
Oho! Olipa täällä keskustelu yltynyt, ennen kuin ehdin paikalle.
Ihan olettaa havainnoissanne oikeassa. Olen ottanut, kuten monen monituista kertaa aikaisemminkin vuosien aikana, joten itselleni asia ei ole mitenkään ”yhtäkkinen muutos” suhtautumisessani asiaan 🙂 Kaikki kun ei aina näy ja kuulu blogissa.
Mulle asia ei ole mikään big deal, eikä myöskään asia, mitä täällä (tai missään) yritän pimittää. En edes oikein ymmärrä, mistä tulee kommentti ”hölmö kun väität vastaan”, koska niin en ole kyllä koskaan tehnyt. En keksi yhtään syytä, miksi valehtelisin tästä(kään) asiasta. Kysehän on kuitenkin vain ja ainoastaan mun omasta naamasta eikä esimerkiksi paloittelumurjasta, jota yrittäisin pimittää.
Tosin: Alekoodit ja raportit voin jättää ilolla muille <3
Ok. Erehdyin luulemaan, että tämä olisi uusi juttu.
Olen katsonut monesti, että sulla on hauska ja söpö, persoonallisen näköinen vähän tuospuoleinen hymy.On näyttänyt kuvissa kivalta. Ilmeisesti johtuu sittenkin täytteestä eikä ole mitään tekemistä luonnollisuuden tai persoonallisuuden kanssa.
Nämä on tietenkin jokaisen omia päätöksiä. Erikoista vaan on, että koet tarvetta tällaiseen aika reippaaseen ”paranteluun”. Sulla on aika paljon jo näitä lisäkkeitä ja täytteitä sun muita.
Onko niistä tullut sulle uusi normaali? Pystyisitkö helposti olemaan ilman vai oletko niihin ikäänkuin koukussa? Ripset otit ainakin nopeasti takaisin. Koitko, että sun ulkonäkö tai oma fiilis kärsisi ilman näitä ulkoisia juttuja?
Nyt on kyllä pakko sanoa, että anteeksi tästä kommentista! Meni kyllä kirkkaasti yli ja alkoi hävettämään heti, kun olin lähettänyt tämän. Ainut mistä haluan tässä pitää kiinni on se, että sull on kiva ja söpö ja persoonallinen hymy. Muun voit unohtaa!
Paljon lisäkkeitä ja täytteitä? Hiusten pimennykset, ripset ja huulet? Ei tuo minusta kovin paljon ole. Ja vino hymy taitaa oikeasti olla vino, se kun on jo ihan ensimmäisissä blogikuvissa, joissa täytettä ei ole. 🙂
Ja tekokulmkarvat.
Omat karvat siellä taitaa kasvaa, microblading haihtuu pois 🙂
No, minulla sattuu naiseksi olemaan leveät hartiat ja selkä.
Ainoa ongelma on et halpisketjuliikkeiden naisten paidat ja takit jää kiinni hartioista mut ikinä ei oo tarvinnut ilman vaatteita lähteä ulos.
Tänään just yritin vetää viimekesäistä bikertakkia päälle, salilla käynti on näköjään tuottanut tulosta, ei mahtunut.
Muutama kirosana ja mitäs tuosta, miesten puoleltakin löytyy ihan kivoja vaatteita paremman puutteessa.
Tekstissä en nähnyt mitään loukkaavaa. Mun kroppa on ihan hyvä minulle ja saattaa kelvata jopa jollekin toiselle.
Joten ollaan ihmisiksi.
Ihania ajatuksia <3 mulle taas ne takit on usein hartioista liian iso, vaikka muuten olisi sopivia. Harva meistä on standardikikokoa!
Sitä päivää odotellessa kun naiset oppivat rakastamaan omaa kehoansa lyttäämättä muita. Tästä tekstistä näkee että siihen on vielä matkaa :/
Voi harmitus. Tarkoitukseni ei ollut lytätä ketään vaan ennemminkin vaan osoittaa, kuinka ajatukset ja kauneusihanteet ihan omassakin päässä muuttuu. Mutta ymmärrän tämän keskusteluketjun jälkeen kyllä myös pointtisi/pointtinne!
Ehkä sinä et ole esim. nuorena kuullut kritiikkiä ulkonäöstäsi? Siltä tämä teksti vaikuttaa, jos nämä ajatukset on sinulle uusia.
Itse olen kuullut niin kehuja kuin haukkujakin vartalostani ja hyvin paljon tätä yleistä kritiikkiä laihoja naisia kohtaan (”kyllä naisessa pitää olla jotain mistä ottaa kiinni”, ”naisella kuuluu olla kunnon muodot eikä poikamainen vartalo” jne) ja nykyään ajattelen, että minun vartalo on minulle hyvä kuten toisenlaiset vartalot ovat hyviä kantajilleen. Kauneusihanteina en näin aikuisena enää niin paljon ajattele, toki kiinnitän huomiota ihmisiin, jotka omaa silmää miellyttävät, mutta en listaa asioita minkä takia he minua miellyttävät. Kuitenkin se yleinen olemus ja hymy vaikuttaa paljon siihen kiinnitänkö erityishuomiota ihmiseen vai en.
Postausideana tämä oli hauska, mutta meni osittain naisten, joilla ei ole sinun kauneusihanteidesi mukainen vartalo, haukkumiseksi.
Olen lukenut blogiasi, Karoliina, useita vuosia. Itse olen lapseton, mutta löydän blogistasi muita kiinnostavia teemoja. Meinä lukijoina on muitakin kuin perheellisiä. Itselle taas esimerkiksi lastenvaatepostaukset ovat vähiten kiinnostavia. Toisaalta on hauska lukea esimerkiksi perhedynamiikasta ja pienen ihmisen kasvatuksesta/kasvamisesta, vaikka äitiys ei tällä hetkellä ole elämääni. Myöskin kirjoittajan kasvu ja muutos on kiinnostavaa. Kavahdan tätä negatiivista kommentointia, haistan kateuden käryä menestyksestä ja onnesta. On niin helppo sanoa; en todellakaan MINÄ ole kateellinen! Kuitenkin tukahduttaen sitä pientä kalvavaa tunnetta sisässään. Ehkä moni kokee, että eräänlainen vapautesi saa oman elämän tuntumaan ahtaalta. Me olemme lopulta itse vastuussa valinnoistamme, niin työasioissa kuin ihmissuhteissa. Eikä kukaan täällä mitään saa ilman panostusta. Silti, puhtain sydämin, kehoja arvioivat tekstit osuvat minuakin johonkin hermoon. Ehkä se johtuu syömishäiriömenneisyydestä, ja siitä valtavasta työstä, jonka on itse tehnyt päästäkseen irti tietynlaisesta ajattelusta. Olen varma, ettet tarkoita kirjoituksella nostaa itseäsi ylitse muiden. On suorastaan toivottavaa löytää se tila, jossa omassa kehossa on varsin hyvä olla. Siitä huolimatta tuntuu ikävältä lukea tarkkoja vertailuja eri kehotyypeistä. Kai tämä on monelle vain herkkä aihe, kuten minulle. Jää tunne, ettei kauneus olisikaan niin monimuotoista kirjoittajan näkökulmasta, kuin ehkä itse ajattelee sen olevan. Toki voi olla, että ongelma on minussa; olen liian herkkä ja löydän oman menneisyyteni takia tekstistä vääriä asioita. Itse ihailen niin pieniä ja siroja, kuin vahvoja ja vankkarakenteisia ihmisiä. Ihmisessä kauneinta on lopulta se, miten hän kohtelee toisia. Ja nykyisin myös katson sitä, miten hän kohtelee itseään. Se kertoo paljon. Tarkoituksenani ei ole tällä kommentilla loukata ketään. Hyvää kevättä sinulle Karoliina! Olet hyvä roolimalli meistä monelle. Toivon myös, että lukijat katsovat sisäänsä rehellisin silmin ja miettivät, onko siellä jotakin tutkittavaa aiheen tiimoilta.
Kii-tos! Tosi fiksuja ajatuksia, joista on paljon oppimista <3 Hyvä pointti tuo, että tämä ”vartalokeskustelu” kun ei ole itselleni juurikaan mitenkään sensitiivinen tai edes tärkeä aihe, en ymmärtänyt, kuinka arkaan paikkaan sillä voi monella tapaa osua.
Miksi eriävät mielipiteet leimataan aina kateellisuudeksi? Miksei voi vain olla eri mieltä, ilman sen suurempaa draamaa? Minusta täällä on pääosin esitetty ihan sisäsiistejä mielipiteitä ja yhteiskunnallista pohdintaa, tällä kirjoittajalla ei ole eväitä tähän laajempaan keskusteluun.
Ja toisekseen, minusta tämän bloggarin tarkoitus on saada kuohuvaa kommentointia, jotta voi näyttää mainostajille ja yhteistyökumppaneille, että lukijoita on. Tämä on (kai) hänen leipätyönsä, joten aiheet on pakostakin oltava sellaisia, että klikkejä tulee.
Täällä sitä kovasti odotellaan josko aiheet muuttuisivat pian perheblogin suuntaan. On vaan jotenkin niin usein näitä omaa itseä koskevia (täyte)kirjoituksia ja kuvia eestä ja takaa(ei tänään). Tai sitten vaan luen mulle sopimatonta blogia.
Vaikka mitään hinkua ei olekaan pitää kevätesikkoa täällä kukkimassa, niin nyt piti ihan katsoa vähän taaksepäin postauksia. Tätä edellinen käsitteli lastenvaatteita ja lapsimessuja, sitä edellinen polttareita. Sitä edellinen kodin sisustustuotteita (mattoja), ja sitä edellinen sitä aihetta ja huolta, kun lapsi alkaa liikkua yksin. Hmm, mielestäni kuitenkin keskimäärin aikalailla lapsen, perheen ja kodin aihepiirejä?
Niinpä. Viimeiseen lauseeseen. Netti on pullollaan pelkästä perhe-elämästä kertovia blogeja. Perheenäiti on myös nainen. Ja on ihan mukavaa vaihtelua tällaiset. Henk.koht itse luen mieluummin näitä, kuin vaate-ja sisustuspostauksia. Hei Karoliina, kirjoitathan pian polttarit osa 2 postauksen…
Kolmeen edelliseen:
Mä uskon, että se, mitä on perheblogi, on tosiaan aika tulkinnallinen juttu. Ymmärrän hyvin, jos moni haluaisi perheblogilta enemmän mammaillua, mutta itselleni tämä tapa kirjoittaa laajasti tästä perheenäidin, mutta myös naisen elämästä, on se minun tyylini 🙂
Nyt on aikamoista humble bragia omasta ulkonäöstä.
Aika reippaasti mentiin aiheen tyyöihimotukset ohi siihen, että kehut kuinka sulla on upea kroppa. Kapea selkä, söpö peppu ja terhakat tissit.
Noniinpä tietenkin. Kun nainen (etenkin kaunis ja hoikka) ilmaisee olevansa tyytyväinen ulkonäköönsä, aletaan lyttäämään ja pitämään pinnallisena.
Kyllä on taas nainen naiselle susi. Eiköhän vaan toivota että jokainen meistä vois olla tyytyväisiä itseensä, ja siihen, että toisetkin ovat itseensä.
Kahteen edelliseen:
Piti ihan googlata tuo ekan kommentin termi.
Ja hämmästyä siitä, kuinka eri tavoin tekstejä(ni) voikaan aina tulkita ja lukea. Itse en ajatellut tässä nyt erityisemmin kerskua, vaan ennemminkin huvittuneesti ihmetellä eri aikojen ajatuksiani kauneudesta, mutta toki tuokin tulkinta on varmasti yksi tapa lukea tätä postausta.
Sitä en kyllä tosin häpeile, että olo omassa kropassa ja ulkomuodossa on tällä iällä pääasiallisesti ihan hyvä.Se ei tarkoita, että olisi täydellinen. Elämä on vaan tuonut ehkä vähän mittasuhteita monille asioilla. Enkä näe kyllä terveessä tyytyväisyydessä mitään pahaa, koska olisi surullista, jos olisin vielä yhtä epävarma ulkomuodostani kuin 14-vuotiaana.
Minusta on hyvä, että edes vanhempana hyväksyy oman vartalonsa ja niin minullekin on käynyt.
Silti tulkitsin tekstiä hieman samaan tapaan kuin ensimmäinen kirjoittaja. Sinulla oli nuorena siro ylävartalo, josta pidät nykyäänkin enemmän, mutta nuorena hairahduit ajattelemaan hassusti ja haavelit leveästä rintakehästä. Sinulla on aisellinen takapuoli eikä pieni ja ”poikamainen”. Olin pitkään hyvin laiha ja minua ärsytti aina suunnattomasti minun edustaman vartalotyypin haukkuminen käyttämällä termiä poikamainen, vaikka minusta laihat naiset, joilla ei ole kovin paljon naisellisia muotoja ovat enemmänkin tyttömäisiä. Se taas on sanana positiivinen, joten siksi monet käyttävät mieluummin sanaa poikamainen. Tai minun logiikan mukaan tytöt saavat naisellisia muotoja ja jos eivät saa niin ovat sitten tyttömäisiä vs. naisellisia.
Helkkarin hyvä pointti! En ole koskaan tajunnut termin ”poikamainen vartalo” arvolatausta. Mutta nyt ymmärrän hyvin, mitä ajatuksia se pitää sisällään. Kiitos sulle tästä kommentista <3
Ai, mun mielestä tää oli hauska postaus! Toi korvanlehtien venytys!!!! Ja latinovillitys! Mutta kyllä me kauneusihanteet vaikuttaa! Mä oontykännyt Jenniferistä juuri sen takia kun on tervehenkisen näköinen tanssijakroppa ja peppua. Tosiaan silloin 90′ lla oli tää heroin chic laiha look.. not nice…
Ja vielä pitää kommentoida että herätti niin ihanasti hilpeyttä tuo korvareikien venyttely; tuohon aikaan maalla ei välttämättä ole juuri näkynyt paljon niitä korvarenkaita joilla ”oikeasti” venytetään sellainen iso, pyöreä reikä joten inspis on saatu mummolta. Aivan mainiota 🙂
Tässä postauksessa kai nyt tarkoitetaan vähän erilaista korvareiän venyttämistä; tuskin mummolla ne korvareiät nyt niin venyneet ovat olleet kuin ne tarkoituksella venytetyt. 🙂
Kahteen edelliseen: Sitä juuri eka kommentoijaa taisi tarkoittaa, että koska varsinaisia ”oikeita” venytyksiä ei ollut, mummon korvat saivat suuren ihailuni 🙂
Niinpä juuri, pilke silmässä. Huumorimielellä hassunhauska mielikuva. Mummot <3
Jenniferhän ON ihana! Mutta ehkä minusta ei juuri J.Lo:ta saa :D!!
Hahah onko sulla tallella kuvia tosta J.Lo-ajasta?
Itse en ikinä unohda minihame+skeittikengät tyyliä 😀
Ei itse asiassa ole. Hitsi kun kuvat nykyisin tuhoutuvat aina vanhan tietokoneen mukana 🙁
Mukava kuulla jälleen kerran, että oma leveä selkä ja hartiat ovat kauneusihanteiden vastaiset. Itsehän en ole niitä ikinä kuullut ihannoitavan, mutta hyvä kun varmuuden vuoksi vielä lyttäsit 🙂
Kurja kuulla, jos tulkitset noin. Se ei ole tarkoitus <3 Kuten kirjoitin, kerroin, että omaan silmääni kauneus näyttäytyy nykyisin näin. Ei minun mielipiteen – onneksi – ole mikään yleinen ”kauneusihanteiden mukainen”.
Sulla on aika monesti tapana perustella ulkonäkö- ja feministimielipiteitä subjektiivisella kokemuksella. Sallittakoon se, mutta mun oppiman mukaan valveutunut yhteiskunnan jäsen ottaisi näissä huomioon se, että mitä ryhmää milloinkin edustaa: jos edustaa kauneusihanteita esim. kuten tässä kapeaa selkää ja kirjoittaa ”hauskasti” kuinka hassusti on ite joskus ajatellut, ei se ole vain mielipide vain rakenteen lujittamista. Ulkonäkö voi olla mielipide, mutta ei todellakaan neutraali asia. On maailman liuta tutkimuksia siitä, kuinka tietynlaiset piirteet omaavat ihmiset saavat helpommin töitä, menestyvät paremmin ja saavat helpommin some-suosiota (joka on esimerkiksi kasvaville lapsille arka paikka).Joskus kun nimitit itseäsi ultrafeministiksi tjs. sellaista niin ajattelinkin juuri silloin, että se on ihan totta. Kun opiskelin sukupuolentutkimuksesta pitkän sivuaineen yliopistossa, huomasin sen, että äärimmilleen vietynä feminismissä peruutetaan tähän oikeuteen oikeudesta ilmaista mielipide välittämättä yhteiskunnallisista oloista.
Tulen välillä lukemaan tätä blogia ja tykkään siitä monella tapaa, mutta halusin vain tuoda tällaisen erilaisen näkökulman esiin asiasta. Mun tekis mieli kysyä sulta: edustatko mitään sellaista vähemmistöä, jonka kautta voisit ymmärtää toiseuden kokemuksen suomalaisessa yhteiskunnassa? En kuitenkaan kysy, koska mun pointti ei oo hiillostaa bloggaajaa, vaan kertoa niitä ajatuksia, joita mulla nousi mieleen tästä postauksesta. Tulen blogiin yleensä instagramin kautta ja kun klikkasin instagramista tähän postaukseen otsikolla ”hulluimmat tyylihimotukset” luulin tulevani lukemaan jotain kledujuttuja enkä sellaisista piirteistä, joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa.
Nyt oli kyllä kiin korkealentoista että minulla ei tämän kommentin ymmärtämiseen enää äly riittänyt:) Varmaan oli kuitenkin hienoja ajatuksia.
Sen sijaan minusta on ihanaa että joku on tyytyväinen ulkonäköönsä. Valittajia riittää kyllä!
Kahteen edelliseen:
Kiitos ajatuksista 🙂 Paljon uutta pohdittava näiden myötä!
Miksi et vain kehu ja tykkää omasta kropasta? Miksi pitää kertoa, mistä et tykkää?
”Vaikka jokainen on kaunis omalla tavallaan, näyttäytyy nykyisin oma rintakehäni ja sen mittasuhteet minun silmääni kauniimmalle kuin rotevat hartiat ja leveä selkä”
Niinku mitä, olet kaunis, mutta.. aivan täysin turhaa. Ja kyllä voisin olettaa 20-vuotiaan kirjoittavan noin, mut aikuinen ihminen. Haluatko opettaa sun lapselle, et on ok puhua toisen kropasta noin? Miksi emme voi nauttia vain omasta kropasta, niin ettei sivulauseessa lytätä muiden?
Just näin. Miten leveäharteisen naisen pitäisi tuo Karoliinan kirjoitus tulkita?
Kahteen edelliseen:
Kurja, jos ajattelette, että kommentini olisi joku yleismaailmallinen totuus, josta esimerkiksi leveähartiaisten tulisi ajatella jotain! Se, mitä minä pidän kauniina ja mitä en, ei tietysti ole mikään yleinen totuus 🙂
Mä en pidä tuota mitään totuutena, vaan turhana keskusteluna jatkamassa kokonaista yhteiskunnallista ongelmaa, missä elämme. Se, et me tuotetaan koko ajan millainen jonkun toisen kroppa on, millainen meidän oma, millainen on normaali tai millainen on siro, kookas jne.
Toki siitä annan pointsit sulle, et olet ylpeä omasta kropasta. Monessa perheessä se ongelma on siinä, et haukutaan omaa vartaloa, koskaan ei ole hyvä, äiti on ikuisella laihdutuskuurilla. Sinänsä kiva, et menty siitä eteenpäin, mut tässä on kierretty vähän niinkuin hyvä asia samalla ”haukkuen” toisia.
Jenni pääskysaari on joskus todennut, et miksi aina puhutaan ulkonäöstä? Miksi emme kehu toisen älykkyyttä tai lahjakkuutta. Usein näemme toisessa vain sen ison selän tai kaukana olevat tissit. Ymmärrän toki, et aiheena oli (oma) ulkonäkö, mut näen et sun esittämät asiat olisi voinut esittää neutraalisti. Ammattilaisena varmasti tiedät, miten sanavalinnat vaikuttaa suurestikin. En tiedä, halutsitko tarkoituksella herättää tunteita. Mut niin halusin vain vähän kritisoida yhteiskunnallisella tasolla ulkönäkökeskeistä puhetta. Ymmärrän, et kuitenkin haluat olla jonkilainen vaikuttaja, niin tässä on yksi tärkeä teema, johon voi vaikuttaa. 🙂
No voi ny taas, mitä läppää täällä kommenttiosiossa. En kyllä käsitä. Itkettäisi, jos ei naurattaisi! Tovottavasti jaksat, Karoliina, antaa näiden puupäiden lätinöiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ei muuta, kun vaan että olet kyllä kauheen sievä ja kiitos blogista!
P.s. Oon muuttamassa Tampereelle kohta, kauheen jännää. Mitenkähän sinne kotiutuu?
Tervetuloa tänne <3 Ihana kaupunki!
Minä tajusin tämän postauksen myötä, että minulla taitaa olla helvetin hyvä itsetunto. En ole nimittäin ikinä ajattelut että minun täytyisi olla jonkun muun näköinen tai muotoinen. En ole edes nuorena kopioinut kenekään muun ulkonäköä. Huulitäytteitä, hiuslisäkkeitä, kestokulmia en ole kokenut tarpeellisia. Toki pidän huolta terveydestäni ja ulkonäöstäni, mutta mulla ei ole koskaan ollut tavoite olla kenenkään muun kuin itseni näköinen. Ei edes parannettu versio itsestäni.
Ihan samoja ajatuksia nousi täälläkin esiin! Vaikka en näekään mitenkään vääränä, että joku laitattaa tekohiuksia, ripsiä, täytettä huuliin jne, niin olen huomannut sellaisessa aina saman ilmiön: lopulta vaan mikään ei tunnu riittävän. En tiedä mistä se johtuu, mutta ihan kaikki tuntemani ihmiset, kenellä on esim huulitäytettä, vievät vaan lopulta sen itsensä ”parantelun” niin pitkälle, että se alkaa mennä jo överiksi.
Itse olen varmaan monen mielestä tylsän tavallisen näköinen harmaavarpunen, mutta olen vaan niin onnellinen, että kelpaan itselleni ihan sellaisena kuin olen, enkä ole ikinä kokenut tarvetta edes irtoripsille.
Mulla taas oli 90-luvun lopulla ihanne isommasta pepusta. Muistan kaventaneeni levisten saumoja lantiolta ja reisistä ja sen lisäksi farkkujen alla oli sellaset pyöräilytrikoot, jotta ois ollu kireemmät housut 🙂
Siis nää kommentit on aivan järkyttäviä! Lukijaakin ahistaa! Karoliina ei osaa kommentoijien mielestä sitten tehdä tai sanoa mitään oikein. Kun toiselle kumarrat niin toiselle pyllistät 🙁
Ehkä pare tästä semmonen blogi, missä voi vaan painaa likeä jos tykkää, eikä kommentoida, niin ku Eeva Kolu esim teki uusimman bloginsa kanssa. Siis siks ajattelen näin, kun mä en kyllä Karoliina sun osassas jaksais tätä kommentointia mitä sä saat 🙁 Noita muka-nokkelia näpäyttäviä paskakommentteja on lukijankin tosi raskas lukea…
Eeva Kolun matkassa pitkään kulkeneena, en lähtisi vertaamaan blogeja toisiinsa. Sallinen ja Kolu ovat niin eri maailmoista. Kolun tekstien kepeys, koskettavuus ja tyyli ovat aivan omaa luokkaansa.
Eihän kukaan verrannutkaan kyseisiä blogeja toisiinsa :D.
Heh tää oli hauska XD. Hassu kommentti tuo selfbraggauksesta. Kyllä tässä minunkin iässä (tänä vuonna 33) voi olla täysin itsevarma nykyisestä kropastaan, sitä varmaan ajoit takaa. Ettei enää halua tissien tippuvan ja erkanevan ollenkaan eikä korvanlehtien venyvän :D. Aikuisen naisen itsevarmuutta, kyllä se kommentoijallekkin tulee sitten joskus;). Itse olen kovin tyytymätön kroppaani, mutta hyväksyn sen silti kaikkine virheineen. Se on kantanut elämää ja ruokkinut lapsia, mitä siitä jos se ei jonun silmää täysin miellyttäisi, ei jaksa kiinnostaa.
Menikö sulla kokonaan ohi se pointti, mitä ihmiset on tässä kommentoineet?
Luultavasti meni kun en ole lukenut muita kommentteja XD. Kommentoin lähinnä hauskaa kirjoitusta. Eikö saa kommentoida suoraan kirjoittajalle. Vilkaisin äkkiä vaan että kummallista kun jotain nihkeilyä näinkin letkeään tekstiin saadaan aikaan.
No otin ja luin kumminkin… hukkaan heitettyä aikaa. Siksi tämä ei varmaan millään tasolla herättänyt minussa vaikeita tunteita, kateutta, ahdistuneita feministisiä ajatuksia tai muitakaan päänsärkyjä koska olen vaan sinut omien leveiden hartioideni ja muiden normikauneusihanteiden vastaisten piirteitteni kanssa. Ymmärsin täysin kirjoituksen kepeän huumorin, sen, että hassua oli ollut noin normeista poikkeavat kauneusihanteet. Ehkä ensi vuonna haaveilemme viiruhuulista ja muhkeasta otsasta, tiedä häntä. Jos oikeen haluaa jonkun bloggarin teilata niin kyllä sitä tekstiä voi tonkia hamaan tulevaisuuteen ja vääristellä kaikkea. Ei pidä pyydellä anteeksi liikaa kirjoituksiaan, blogi on blogi eikä mikään raamattu. Blogiin saa töräyttää hetken mielijohteestakin kevyttä kamaa ilman raivoanalysointia eikä kaikkea tarvitse pyydellä anteeksi.
Harmi kun et laittanut kuvia itsestäsi noilta ajoilta…olisi ollut todella mukava nähdä 😀 Ehkä joskus toiste jos uskallat?
Hmm. Siihen nähden, että kirjoitat ammatiksesi niin sun postaukset ja niiden tarkoitusperät ymmärretään kovin usein väärin ja joudut selittämään mitä olet tarkoittanut oikeasti.
En ole muissa blogeissa törmännyt kovinkaan voimakkaasti tällaiseen. Toki ollaan eri mieltä, mutta se johtuu aidosti siitä, että ollaan eri mieltä, ei siitä, että lukijoista iso osa jatkuvasti ymmärtää postauksien perimmäisen ajatuksen väärin.
Ammatikseen kirjoittavan tulisi kyetä sisällyttämään tekstiinsä jäsenneltyjä ajatuksia sen lisäksi, että osaa asetella sanoja sujuvasti peräkkäin. Tällä bloggaajalla on vielä matkaa siihen.
Olet ihana oikeassa! Täytyy olla jatkossa skarpimpi 🙂
Tästä kaikesta paistaa läpi se, kuinka hämmentynyttä lukijakunta on edelleen uuden suhteen tuomasta negatiivisesta muutoksesta bloggaajaan. Ensin ei haluttu mainita perheestä enää sanaakaan. Sitten kiihtyvällä tahdilla lisääntyvät ulkonäköasioihin keskittyvät postaukset ja rajut ulkonäkömuutokset lisäkkeineen ja täytteineen, sekä usein toistuvat pahoittelut siitä, kuinka teksti on ymmärretty väärin, vaikka se on ymmärretty niin kuin se on kirjoitettu. Kyllä mahtaa olla melkoiset ulkonäkövaateet kotosalla. Tuntuu kuin bloggaaja ei olisi kuitenkaan niin sinut näiden muutostöiden keskellä.
Mulla taas on sellainen tunne, niinkuin tämä ei olisi Kolmistaan-Karoliinan blogi, vaan joku taho oliso ottanut tästä vallan ja sanelisi, mitä tänne pitää kirjoittaa. Ja sitten Karoliina itse kävisi kommentteihin vastaamassa ja paikkailemassa blogikirjoitusta.
Kahteen edelliseen: Minusta ”suhteen negatiiviset vaikutukset” näkyy ennen kaikkea lukijoiden ja minun välisessä kommunikaatiossa. Ei minulla esim olisi olmut tarvetta suojella perhettäni, jos en olisi kokenut, että sitä uhkaa jokin. Tämän blogin tapauksessa rumat sanat.
Välillä tuntuu sille, että vaikka itse koen olleeni tämä sama Karoliina aina, haluavat jotkut teistä nähdä ja määritellä ”muutokseni”, suhteeni ja vaikkapa kiinnostuksenikohteeni jotenkin niin erilaisiksi kuin ennen. Jos vaikka lähdetään siitä, että minulla tosiaankin on ollut esim ripsipidennykset kesästä 2010 lähtien muutaman kuukauden taukoja lukuunottamatta nyt sen 8 vuotta, en pitäisi hommaa minään ”uusi paine kotoa -hommana”.
Mutta toki teillä on oikeus pähkäillä ja tulkita asioita omalla tavallanne. En oikeasti voi, enkä edes halua selittää ja avata kaikkea. Enkä näe tarvetta todistella mitään, vaikkakin valheiden levittely toki välillä harmittaakin.
No voih! Kiitos <3