Terhi Kokkonen on kuin bloggaaja heikkona hetkenä!

Olen lueskellut uteliaisuuttani tänä keväänä monen monta juttua Terhi Kokkosen lähdöstä Vain elämää -sarjasta. Itse ohjelmana Vain elämää ei ole napannut enää vuosiin, mutta joku tirkistelynhalu tämän asian suhteen minussa on kuitenkin – vaikka hävettää edes myöntää – herännyt.

Kokkosen lähdön syitä on esitetty monia, enkä oikeasti usko, että mikään ääneen lausutuista on se ihan oikea syy. Näiden asioiden taustalla kun usein on niin monta sääntöä ja sopimusta, että aivan rehellisiä vastauksia ei ole varmasti lupa kenenkään antaa. Olen kuitenkin tulkinnut, että Kokkonen lähti/lähetettiin kotiin Vain elämästä -sarjasta ohjelman luonteen vuoksi. Ajattelen nimittäin, että Kokkonen oli lähtenyt sarjaan mukaan innolla, mutta tajunnut kesken kuvausten, että sarjassa mukana olo edellyttikin jotain, mihin hän ei ollut valmis. Kokkosen olisi pitänyt olla auki tavalla, joka rikkoi hänen omaa yksityisyyttään ja tapaa, jolla hän halusi olla julkisuudessa. Iski pakokauhu.

Kun olen lukenut juttuja Kokkosesta, en ole voinut välttyä ajattelemasta, että Kokkonen on kuin moni meistä bloggaajista. Se tyyppi, joka lähtee leikkiin omin säännöin kuvitellen voivansa pitää rajoistaan kiinni ja yhtäkkiä huomaakin, ettei olekaan tilanteen herra vaan ennemminkin renki.

Tulkitsen, että Kokkonen halusi tulla tv-sarjaan musiikin vuoksi ja yllättyi siitä, että kiinnostavinta tuotantoyhtiön (ja samalla meidän katsojien mielestä) olikin Kokkosen henkilökohtainen elämä, sen kipupisteet ja ne ääneen vielä sanomattomat asiat.

Minusta tuntuu, että itse pohdin tätä samaa asiaa bloggaajana aika usein. Tuntuu, että kirjoittaminen ja netissä oleminen on tasapainottelua muiden toiveiden ja omien mukavuusaluerajojen kanssa. Olen oikeastaan ollut aika yllättynytkin siitä, että silloin kun itse on kuvitellut tekevänsä hyvää sisältöä, eli tehnyt blogia työmäisesti ja suunnitelmallisesti, on blogia pidetty usein aika pinnallisena tai etäisenä. Ja taas silloin, kun olen miettinyt, että nyt tulee julkaistua liian arkista tai liian harkitsematonta settiä, onkin se ollut yllättäen sitä, mitä halutaan lukea.

Jotenkin minun sympatiani ovat (tällä ”tiedolla”) Kokkosen puolella. Joskus nimittäin tuntuu sille, että on todella vaikea vastata kysyntään ja samalla pysyä vielä uskollisena itselleen. Oma ammatillisuus on ollut erityisen kovalla koetuksella silloin, kun se, mitä seuraajat ovat eniten halunneet, onkin ollut juuri epäammatillisuus. Hassu paradoksi, jonka kanssa itsekään en ole yhtään sen ”parempi”. Kiinnostaahan minuakin paljon enemmän tämä julkisuudessa mässäilty Terho Kokkos-gate, eikä niinkän hänen musiikkinsa. 

-Karoliina-

Kuva: Nelonen, Vain elämää 8.kausi, promo, kuvaaja: Petri Aho