Jos minulta olisi kysytty vaikka viisi vuotta sitten, koenko itseni niin sanotuksi nykyajanihmiseksi, olisin vastannut hetkeäkään miettimättä ”kyllä”. Vaikka en esimerkiksi yliopistolla opiskellessani varsinaisesti pyörinyt missään yliopistopiireissä tai harrastanut mitään kriittisiä keskusteluryhmiä, koin, että mahdollisuus elää ajattelevien ihmisten ympärillä oli saanut myös minut ajattelemaan. (Ja nyt siis puhun kaikista ihmisistä ympärilläni riippumatta koulutustasosta). Niinpä monet lapsuuteni ajan ajattelumallit, puheessa käytetyt sanat ja lapsuuden telkkarin hauskat vitsit eivät enää toimineetkaan. Monet niistä alkoivat tuntua aikuisiän kynnyksellä stereotyyppisille, loukkaaville ja rasistisille.
Kun nyt sen sijaa katselen nykykeskustelua esimerkiksi lehdissä, tuntuu sille, kuin olisin tipahtanut totaalisesti kärryiltä. Se, missä aikaisemmin koin itseni valistuneesi ja ymmärsin uusia ajattelutapoja, on kadonnut jonnekin viime vuosien tuuliin.
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin (ja samalla ärsytin monia), olen alkanut kyseenalaista nykyistä feminismikeskustelua. Olen edelleen (kaikenlaisen) tasa-arvon kannatta, minulle on aivan sama, ketä kukakin rakastaa tai mitä sukupuolta mikäkin pariskunta on, mutta silti olen alkanut vieroksua kaiken maailman julistamista. Toki on ihanaa, että ihmiset haluavat tuoda rakkautta ja iloa toistensa tietoisuuteen, mutta silti esimerkiksi joka tuutista tulviva Pride-huuma saa hämmentyneeksi. Ehkä olen vähän jähmeä tai ilkeä, mutta koen, että moni julista pridejä ja muita ihan vaan siksi, että se on trendikästä. Tosin: Mitäpä väliä silläkään! Olipa pride-hypetyksen motiivi íhmisellä mikä tahansa, on tietysti ihanaa, että lähimmäisenrakkaus on noin isosti esillä. Ja se jos mikä on asia, jota kannatan! Ja toivon toki kaikkien muidenkin kannattavan. Ehkä se onkin se tapa, jolla kaikki nykyisin kaupallistetaan, on se suurimmat angstini herättävä asia. Jostain syystä nimittäin koen luotaantyöntäväksi feministitekstipaidat ihan samalla tavalla kuin vaikkapa facebookin profiilikuvat, joihin on liitetty pride-tekstejä. Kyse ei siis ole siitä, etten kannattaisi noita aatteita (koska kannatan). Kyse on siitä, että joka helkkarin asiasta on tehtävä nykyisin printtipaita, siiderietiketti ja giffi.
Toinen asia, joka on saanut mieleni myllerykseen, on kulttuurinen omiminen. Olen oikeasti ahminut tietoa tästä aiheesta, koska olen halunnut ymmärtää ajatukset sen taustalla. Mutta kun en ymmärrä! Tai no. Ymmärrän keskustelussa monet pointit. Ja olen kyllä itsekin sitä mieltä, että moni asia tässäKIN keskustelussa pyrkii hyvään. MUTTA: Siinä vaiheessa, kun esimerkiksi kirjailijaa syytetään kulttuurisesta omimisesta silloin, kun hän kertoo johonkin vähemmistöryhmään kuuluvaa fiktiivisen henkilön tarinan, mennään mielestäni taas vähän liian pitkälle. Koska sitähän tarinoiden kerronta on: Niissä saa mielikuvitus juosta juuri niin pitkälle kuin huvittaa.
Että semmosia epäsuosittuja mielipiteitäni taas tähän iltaan.
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
Kommentit (16)
Hear Hear.
Minua ärsyttää nykyinen asennemaailma, missä Setä Leninin hokema ”jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan” on kokenut ylösnousemuksen ja saanut aikaan mallin, jonka mukaan on lähes pakko julistaa näkyvästi joka paikassa pinnalla olevia ismejä pysyäkseen hyvien ihmisten ryhmässä.
Se että yrittää parhaansa mukaan elää ja toimia oikein ei enää riitä, jos sen tekee hiljaa ja ilman isoja elkeitä.
Moikka Karoliina!
Olen lukenut blogiasi pitkään ja nauttinut siitä paljon, kiitos! 🙂 Vihdoin tämä kirjoitus sai minut rekisteröitymään lukijaksi, jotta pääsen kommentoimaan sinulle!
Lähipiirissäni on useita kirkonalan työntekijöitä, ja siitä näkökulmasta kurkistaen pride-viikko on todellatodellatodella tärkeä, koska etenkin kirkon piirissä vanhat ajattelutavat istuvat tiukassa, etenkin pitemmän uran tehneisen keskuudessa, vaikken tästä mitään varsinaista ikäkysymystä haluakaan tehdä. Onneksi kulttuuri muuttuu ja monet ystävistäni ovat uudistamassa kirkkoa (ev. Lut) ja sieltä löytyy myös paljon suvaitsevaisuutta ja halua ajaa eteenpäin sitä ajattelutapaa, että rakkaus kuuluu kaikille. Näitä ihmisiä on paljon, mutta silti käytännöt laahaavat vielä perässä. Ilman oman lähipiirini tuomaa näkökulmaa itse saattaisin ajatella, että tämä keissi kokonaisuudessaan on jo niin arkipäivää ja itsestäänselvää, mutta ei se vielä ole. Siksi gogo pride! <3 Toivottavasti kommenttini tavoitti sinut. Aurinkoa kesään! 🙂 T. Minni
Ajatus, että täällä on asiat homoilla niin hyvin, ettei tarvitse rummuttaa Pride-viikon ajan asiaa, on hölmö. Aivan kuten ajatus, että koska sukupuolten välinen tasa-arvo on täällä maailman kärkikastia, täällä ei tarvita feminismiä. Emmehän me elä missään tyhjiössä tai saarella. Tänne muuttaa ihmisiä muualta ja meidän esimerkkimme vaikuttaa myös muihin. Voi myös tulla yllätyksenä, että osa meistä on kiinnostunut muidenkin kuin Suomessa asuvien tasa-arvosta. Toisekseen saavutetut edut eivät ole pysyviä. Tämän ymmärsin itse vasta äskettäin. Konservatiivit voivat koska tahansa päästä uudelleen valtaan ja muuttaa lakeja ja ilmapiiriä syrjinnälle otolliseksi. Ihmisoikeudet ovat valitettavasti ikuinen taistelu.
Joku linkkasin Periaatteen nainen -blogiin. Kommentoin somessa samoin: muakaan ei kiinnosta MM-urheilu, mutta en tee numeroa siitä, että aiheesta rummutetaan. Se ei mene ihon alle. Mutta homojen oikeudet menevät homoja vieroksuvien ihon alle. Miten heitä voitaisiin auttaa? Miten auttaa syrjijää sietämään erilaisuutta? Se on vaikea kysymys.
Mua puolestaan ärsyttää, että simppelin valkoisen heteromiehen simppeliä seksuaalisuutta sorsitaan. Mies nauttii visuaalisuudesta ja naisten kauneudesta, mutta esineellistämiskritiikki menee välillä överiksi, pilaa viattoman halun. Kehopositiivisuudessa ärsyttää epäterveellisen ruoan syömisen hehkutus: sehän on myös terveyskysymys. On jo todella epäsuosittua sanoa ääneen haluavansa laihtua pari kiloa, tai että pitää hoikkuudesta. Ikään kuin kaikkien olisi pakko yhtäkkiä rakastaa selluliittiaan ja läskiään vain siksi, että se olisi kehopositiivisten mielestä tosi jees, jos me kaikki nyt vain lakkaisimme reenaamasta ja syömästä turhan tiukasti niinkin pinnallisen asian kuin ulkonäön takia. Yksi syy, että nämä ärsyttävät on varmastikin juuri se, että naisten ahdistelu tai läski eivät ole minun ongelmiani. Aivan kuten homojen syrjintä ei ole tämän blogin pitäjän henk.koht. ongelma. Mutta joillekin ne ovat valtava ongelma. Jopa ihan täällä Suomessa.
Tämä blogi ja sen klikkaukset ovat sinulle toimeentuloa. Yhtä lailla kuin yritykset, ratsastat sinäkin asialla. Keräät näkyvyyttä tällä hot takella niin instassa kuin täälläkin jopa tunnisteella #pride. Kuitenkin sillä erotuksella, että sinä olet se, joka käännät keskustelun siihen, onko hype mennyt liian pitkälle, mikä on päälleliimattua ja kuka ajaa asiaa tosissaan; eli käytännössä pois hlbtiq-vähemmistöjen tilanteesta, yhdenvertaisuudesta ja translain uudistamisesta. Vaikea uskoa, että yhdenvertaisuus on sinulle tärkeä arvo, jos et kerran kykene näkemään, mistä pridessä oikeasti on kyse. Tai sitten jos kykenet, ymmärrän tätä postausta vielä vähemmän. Silloin tietäisit, miksi on tärkeää, että yhdenvertaisuus läpäisee koko yhteiskunnan kaikilla tasoilla niin asenteissa, lainsäädännössä, koulutuksessa kuin t-paidoissa ja siiderietiketissäkin – ja siitä huolimatta kokisit tarpeelliseksi ennen kaikkea kertoa, mikä juuri sinua pride-huumassa ärsyttää. Se, jos mikä, tuntuu #pridessä päälleliimatulta.
Ajamalla asioita kaikin mahdollisin tavoin on tultu pitkälle. Siksi tänään juhlitaan. Matka on kuitenkin vielä kesken. Siksi tänään marssitaan.
Nyt Karoliina olisit voinut pitää nämä ajatukset ihan oman pääsi sisäisenä keskusteluna.
Espanjassa asuvan ’Periaatteen Nainen’ -blogia kirjoittavan Millan teksti ’Tunnelmandroppaajat’ antaa hyvän näkökulman. Blogiteksti alkoi saatesanoilla: ”Jokaisiin juhliin ei ole pakko osallistua. Ei kuitenkaan tarvitse käydä kakkaamassa ovelle”.
https://periaatteennainen.com/2018/06/29/tunnelmandroppaajat/
Yhdyn kahteen ylempään kommenttiin. Oletan, että niillä jotka tätä ei ymmärrä ei lähipiirissään ole henkilöitä, jotka epätasa-arvosta kärsivät. Niin pitkään kuin epätasa-arvoisuus jatkuu on tälläisille tapahtumille ja suurelle huomiolle tarvetta. Asiat ei muutu niitä piilottelemalla ja hienoa jos hyväksyt asian, mutta valitettavasti moni ei. Kaupallistaminen toki itseänikin joskus ihmetyttää, kun itse aihe välillä jää kaiken sen varjoon.
Kyse on ihmisoikeuksista, joten niin kauan kun ne eivät toteudu, on tehtävä sen eteen töitä. Lisäksi pride liittyy seksuaalivähemmistöihin ja siihen kuuluu muutakin kuin homoseksuaalisuus. Jo se, ettei alkuperäisessä tekstissä eikä kommenteissa mainittu muita ryhmiä, kertoo, että aihe tarvitsee kaiken äänen. Ihminen, jota nämä asiat eivät kosketa jokapäiväisessä elämässä voivat toki päättää, että eiköhän siirrytä toiseen aiheeseen, kun tästä on kohkattu jo tarpeeksi. Sen sijaan niille, jotka elävät asian kanssa päivittäin, asia on kaukana trendeistä. Ajatus, että seksuaalivähemmistöillä menee jo tosi hyvin moneen muuhun maahan tai aikaisempaan nähden kuulostaa perusteluna kornilta sille, että eiköhän tässä ole jo tarpeeksi asiasta puhuttu. Tuskin kovin moni tänä päivänä ajattelee, että rotusorron suhteen julistettiin ja vauhkottiin liikaa. Mandela on saanut Nobelin rauhanpalkinnonkin aiheesta ja edelleen kyse on samasta asiasta, ihmisoikeuksista. Transihmisiltä vaaditaan edelleen sterilisaatiota, jos he mielivät päästä sukupuolenkorjausleikkaukseen. Se, että maailma on pullollaan asioita, joissa ihmisoikeudet eivät toteudu, ei mielestäni tarkoita sitä, että niitä ryhdytään arvottamaan keskenään. Jokaisen epäkohdan eteen on tehtävä töitä, jotta maailmasta voisi tulla oikeudenmukaisempi. Ja näin joka ainoa julistus ja puheenvuoro on enemmän kuin tarpeen.
”mitään muita mielipiteitä ei sallita tai niitä ei ainakaan kunnioiteta, ja sitten myös ymmärretään tahalleen tai vahingossa väärin, mitä toinen sanoo tai tarkoittaa.”
Edelleen kysyn, kuka ei salli?
”En esim. rinnastanut homoutta ja lihavuutta, mainitsin lihavuuden ainoastaan yhtenä niistä syistä, jonka takia kukaan ei saisi tulla syrjityksi. Näin toki päivittäin tapahtuu, mutta siitä ei ilmeisesti olla huolissaan eikä sen takia olla valmiita nousemaan barrikadeille.”
Minä olen kyllä nähnyt kampanjoita, joilla pyritään vähentämään lihavuuteen liittyvää syrjintää. Onko kehopositiivisuus sinulle tuttu käsite? Entä oletko kuullut Läskikapinasta? Suosittelen tutustumaan aiheeseen lisää. Yleistät ihan hulluna. Kyllä kaikenlaisesta syrjinnästä varmasti ollaan huolissaan ja siitä saa olla huolissaan. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajaminen ei ole pois minkään muun syrjityn ryhmän oikeuksien ajamisesta.
”Se, että yhtä ryhmää ja ideologiaa pidetään jatkuvasti esillä, antaa sen mielikuvan, että he olisivat jotenkin ylivertaisia, joiden asia ja sanoma on tärkeämpi kuin minkään muun tahon. Vai miksei sitten minkään muun takia järjestetä vastaavaa?”
Aivan, kyse on sinun MIELIKUVASTASI.
”Uskon, että valtaosa meistä suhtautuu varsin ongelmitta homoihin.”
Aivan, sinä USKOT, että asia on näin, mutta todellisuus on jotain aivan muuta.
Jos Kirana yleisti, niin peppinen nyt kyllä kärjisti ja oikein urakalla 😀 Rauha maahan, prosim.
Kiranalla oli ihan validi pointti ja NEWSFLASH: Ihmiset yleistää, oi kyllä, jopa sinä. Joten revitäänpäs nyt se herne sieltä nenästä ja rauhotutaan, koska Kiranallakin on nimenomaan oikeus siihen omaan mielipiteeseensä, ihan niinkuin sinullakin.
Olen itse aivan älyttömän innoissani Pride-viikosta, sen arvot ja viesti on vaan kaikilla tavoin niin jees! Mutta ymmärrän myös niitä, joilla kaikki rummuttaminen alkaa tulla korvista ulos. Fakta nyt vaan on, että Euroopanlaajuisesti mietittynä homoilla menee Suomessa erinomaisesti, mutta ideaalitilanteeseen on tietysti vielä matkaa. Esimerkki siitä miten päin persettä asiat voisivat homoilla olla löytyvät suoraan Itä- sekä Etelä-naapuristamme. Oi kyllä, Virossa homoja ei ole olemassakaan. Paitsi että on… mutta ne ei sitten ole virolaisia.
Yleisesti sellaiset besserwisser-ammattiloukkaantujat saavat minkä tahansa liikkeen kääntymään itseään vastaan, joten olkaamme hyvät ja ottakaamme vähemmän itseemme kun oikeasti ei ole mitään itseensä otettavaa.
Minusta Kirenan mielipide siitä, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajaminen mm. pridellä/rummuttamisella/hypettämisellä (näillä kahdella viimeisellä termeillä btw pyritään väheksymään) tms.olisi jollain tavalla pois muiden syrjintää kokevien oikeuksien ajamiselta, on yksiselitteisesti väärä ja harhaanjohtava. Sellaiseen on reagoitava ja harhauttamiseen pyrkivä argumentti, että jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, on myös asia johon on puututtava. Mielipiteeseen on tietenkin oikeus, mutta aina se mielipide ei ole oikein tai pätevä tai se on heikosti argumentoitu. Ja NEWSFLASH: sorrun varmasti itsekin sellaiseen.
Mutta eihän hän sanonut sen olevan pois muiden oikeuksien ajamiselta. Hän ihmetteli miksi yhtä ryhmää nostetaan enemmän kuin muita, joka ei tarkoita sitä, että se olisi pois muiden oikeuksien ajamiselta.
Luin hänen kommenttinsa uudestaan ja kyllä saa vääntää ja kääntää jos asian noin ymmärtää… ja vaikka sen haluaa noin ymmärtää niin se on sitten ymmärretty väärin.
Mua naurattaa ja ehkä vähän kyllästyttääkin jo tämä kauhea joka tuutista tunkeva homohypetys. Olen tasa- arvoisen ja oikeudenmukaisen kohtelun kannalla, ehdottomasti. Ne arvot koskevat kuitenkin ihan kaikkia ihmisryhmiä, ei mitenkään erityisesti pelkästään homoseksuaaleja. Nyt tuntuu siltä, että jos et hypetä joka sekunti homoja, niin olet ”homofoobikko” tai muuten vajaaälyinen, vaikka kyse ei ole siitä. (Ei edes siitä, että sinulla olisi mitään homoja vastaan!)
Ketään ei pidä syrjiä (esim. työmarkkinoilla) tai haukkua ja arvostella homouden takia, mutta ei minkään muunkaan syyn, esim. lihavuuden tai sukupuolen tai uskonnollisuuden takia. Miksei kaikkien muiden oikeuksista olla yhtä lailla huolissaan? Mikä tekee homoista jotenkin ylivertaisen muihin ryhmiin nähden? Ja ennen kuin kukaan ajattelee, että vihaan homoja, niin ei, parhaisiin ystäviini kuuluu heitä kyllä, mutta ollaan jopa yhdessä vähän ihmetelty tätä tavatonta rummutusta, ikään kuin se olisi maailman ainoa asia ja siitä olisi kaikkien pakko ajatella samoin..
Mua ei naurata, kun luin tämän sun kommentin. Mikä on sellainen taho, joka normittaa sua, jos et ”hypetä” joka sekunti homoja? Ja mikä taho tai mitkä toimijat väittävät, että homot ovat ylivertaisia suhteessa muihin (?) ryhmiiin? Pridessä peräänkuulutetaan YHDENVERTAISUUTTA. Ja ihanko oikeasti rinnastat lihavuuden ja homouden? Ja entäs sitten sukupuolen ja uskollisuuden liittyminen prideen? Suosittelen pohtimaan toisenkin kerran.
Kysyt, miksei kaikkien muiden oikeuksista olla yhtä lailla huolissaan? Pitäisikö sinun mielestäsi siis sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista olla hiljaa, koska ”kaikkien” oikeuksia ei ajeta samalla tavalla?
Tämä vastauksesi osoittaa juuri sen ongelman mikä tähän liittyy: mitään muita mielipiteitä ei sallita tai niitä ei ainakaan kunnioiteta, ja sitten myös ymmärretään tahalleen tai vahingossa väärin, mitä toinen sanoo tai tarkoittaa. Siihenkin olen aika kyllästynyt 😉 En esim. rinnastanut homoutta ja lihavuutta, mainitsin lihavuuden ainoastaan yhtenä niistä syistä, jonka takia kukaan ei saisi tulla syrjityksi. Näin toki päivittäin tapahtuu, mutta siitä ei ilmeisesti olla huolissaan eikä sen takia olla valmiita nousemaan barrikadeille. En tiedä, miksi olisi eri asia tulla syrjityksi sukupuolisen suuntauksen kuin vaikka painoindeksin takia, jos niillä ei ole mitään tekemistä työssä suoriutumisen kanssa? Kaikenlainen syrjiminen, kaikenlaisten ihmisten, on aina väärin, oli syy mikä tahansa. Eikö yhdenvertaisuus ole juuri sitä, että kaikki ovat samanarvoisia ja saavat saman kohtelun, jolloin ei myöskään vähemmistön agenda ole sen tärkeämpi kuin muidenkaan? Se, että yhtä ryhmää ja ideologiaa pidetään jatkuvasti esillä, antaa sen mielikuvan, että he olisivat jotenkin ylivertaisia, joiden asia ja sanoma on tärkeämpi kuin minkään muun tahon. Vai miksei sitten minkään muun takia järjestetä vastaavaa? (Niin, en tosiaan sanonut, että homojen oikeuksista pitäisi olla hiljaa, kunhan ihmettelin, miksei kenenkään muiden oikeuksien puolesta olla valmiita kampanjoimaan samalla volyymilla..)
Ymmärrän, että homojen tilanne ja oikeudet eivät ole olleet menneisyydessä hyvät, ja on oikein ja tärkeää, että siihen on saatu muutos. Uskon, että valtaosa meistä suhtautuu varsin ongelmitta homoihin. Sitten on aina se porukka, jotka eivät hyväksy ja jotka eivät suhtaudu, kukin omista syistään johtuen. En tiedä, mikä siihen auttaisi, mutta tuskin tämä ”pakkosyöttö” ainakaan? Pelkään, että hyvä ajatus ja tarkoitus jää tässä lopulta jalkoihin ja alkaa kääntymään itseään vastaan, kun ihmiset saavat ns. tarpeekseen tästä rummutuksesta. Saatan olla tietysti väärässä, ja toivottavasti olenkin.
Muakaan ei hirveesti innosta kaupallistaminen, siis se ei ole inspiroivaa missään. Se on tylsää, mutta näin tämä yhteiskunta toimii. Samalla tämänkin asian kaupallistaminen voi kertoa myös ilmiön valtavirtaistumisesta, joka ei ole mitenkään huono asia. Voimme olla matkalla siihen, että sateenkaarevuus kaikissa muodoissaan voi jonain päivänä olla tavallista. Itse en cis-ihmisenä sateenkaaria esim. facessa filtterin muodossa laita (jotenkin se tuntuu vain oman brändin kiilottamiselta), haluan antaa sen tilan heille, joille se kuuluu ja heidän äänensä on ehdottamasti kuuluttava!! Kyse on ihmisoikeuksista ja siinä kohtaa on hienoa, jos kaupallisetkin voimat siihen saadaan valjastettua, vaikka motiivit ovatkin täysin taloudellisia.
Mä tavallaan kyllä ymmärrän sun lähestymistavan tähän asiaan… MUTTA
Seksuaalivähemmistöt mielestäni ansaitsevat kaiken sen näkyvyyden ja keskustelun mitä pride-viikolla käydään. Koen että tämä yksi pride-viikko on ihana juhla kaiken sen syrjinnän ja epätasa-arvon jälkeen (ja keskellä) jolloin voidaan olla ylpeitä siitä mitä ollaan ja mitä ollaan saavutettu yhteiskunnassa. Ja mitä väliä vaikka se juhla tehdään näkyvästi? Heteroutta tungetaan edelleen kyllä joka tuutista, sitä ei vain huomaa koska se on niin normi.
Tuohon ylempään kommenttiin, etenkin tuo viimeinen lause on aika provo. Riittäähän se toki että toimii oikein muttei pidä siitä meteliä. Niin taitaa valtaosa tehdä tälläkin hetkellä. Aina löytyy niitä jotka osaavat tehdä numeron itsestään väärillä motiiveilla.