öjen pKun minä olin lapsi, inhosin käydä mummon puolella (mummoni asunnon puoli paritalossamme) vessassa, koska käsienpesu tuntui siellä niin vaikealle. Mummolla oli posliinilautasella oleva palasaippua, joka lipesi kädestä joka kerta. Enkä koskaan saanut oikein selvyyttä, missä järjestyksessä saippua piti ottaa, hieroa ja laskea kädestään suhteessa hanan aukaisemiseen ja sulkemiseen.
Näiden kokemusten valossa kuvittelin siis, ettei palasaippua ainakaan olisi asia, joka omaan kotiini joskus tulisi.
Nordinin Maria kuitenkin lähetti minulle jo talvella Kemikaalitutkan kehittämän Sopon palasaippuan*, jota voi käyttää niin tiskaamiseen kuin keittiön muuhunkin puhdistamiseen. Aluksi epäilin tuotteen toimivuutta, mutta lopulta käyttö on ollut ihan helppoa. Ja vaikka saippuan kerrotaan olevan appelsiinin tuoksuinen, tuoksuu se silti ihanasti samalle kuin mummon saippua. Aika ihana assosiaatio.
Keittiöpalasaippuuaan tutustumisen innoittamana kaivelin kaappien kätköistä kaksi käsienpesupalasaippuaa, jotka ovat hautautuneet sinne siksi, että en ole ajatellut, että ne voisi ottaa ihan arjessa käyttöön. Gauharin biohajoavan sitruunasaippuan. Ja siskoni joskus ulkomaanmatkalta tuoman oliiviöljysaippuan (katsokaa, mikä ihana rasia!).
Nyt mietin, kuinka palasaippuan käyttö onnistuu käytännössä lapsiperheessä. Kun tuntuu, että kunnollisesta käsienpesusta saa edelleen melkein tokaluokkalaisellekin olla jatkuvasti muistuttamassa.
Pelkään myös samalla, että saippua toimii pöpöjen levittäjänä. Jotenkin ajattelen, että kun sama palanen kulkee koko ajan eri ihmisten kourassa, ei se voi olla kovin puhdas. Tosin, palasaippuan käyttäjät usein sanovat, ettei tätä vaaraa ole. Tiedä sitte, mikä on tässä se totuus. Vai tiedättekö?
Niin ja onko tosiaan niin, että palasaippua on parempi vaihtoehto, kun se, että ostaa lasisen saippuapullon ja täyttää sitä täyttöpusseista. Ja jos on, millä tavalla parempi? Edellinen ja edelleen käytössä oleva tällainen lasipullo on ostettu vuonna 2013 Mokosta ja se toimii edelleen uudelleentäytettävänä loistavasti.
-Karoliina-
*saatu
Kommentit (6)
Riippuu ihan palasaippuasta, mutta yksi syy sen käyttöön lienee käsittääkseni mikromuovin ja ylipäätään kemikaalien päätyminen vesistöihin. Meillä nykyään lavuaarien äärellä vain palasaippuaa ja itsellä myös suihkusaippuana.
Mitä tulee bakteereihin, niin saippuan mahdollisuus kuivua käyttöjen välissä lienee avainasemassa. Vedessä lilluva saippua on varmasti mieluisampi kasvualusta yhdelle jos toiselle puolelle kuin ilmavasti säilytetty.
Me ollaan käytetty jo monta vuotta palasaippuaa joka ostetaan pahvipakkauksessa tai irtona omaan rasiaan. Samoin käytämme koko perhe palashampoota. En ole hygieniaekspertti, mutta ainakin meidän perheen kokemus on, että kukaan ei ole ollut yhtään enempää kipeänä kuin ennenkään (eli todella harvoin).
Nestemäinen ekosaippua sinänsä on varmaan ihan yhtä luontoystävällinen kuin vastaava palasaippua – mutta nestemäisen saippuan täyttöpakkauksesta tulee todella paljon enemmän jätettä kuin palasaippuasta. Olettaen siis että jälkimmäisen ostaa (kuten me teemme) pahvipakkauksessa tai irtona.
Nestemäisessä pesuaineessa ostaa aina samalla vettä ja monesti myös turhaa pakkausmateriaalia.
Onnenpussin narusaippuat ovat ratkaisu tuohon säilytysongelmaan, kun ne saa roikkumaan!
http://www.onnenpussi.fi/tuotteet.html?id=12/
Mutta kyllä itselläkin on käytössä molempia; neste- ja palasaippuaa. Kannattaa antaa palasaippualle mahdollisuus!
Siis että hyvässä palasaippuassa ei ole ympäristölle haitallisia aineita, mitä taas nestemäisessä lienee aina?
Ai niin sekin unohtui, että nuo uudelleen täytettävätkään ei ole paras vaihtoehto hygienian kannalta. Ilmasta pääsee bakteereita aina jokaisella täyttökerralla.
Liika varovaisuuskin näissä hygieniajutuissa on tietysti huono. Itsellä ratkaisevaa on tässä asiassa ekologisuus.
Hyviä pointteja!! Täytyy tutustua tuohon aiheeseen vielä vähän paremmin. Ehkä oikeanlainen palasaippua-astia auttaa tuossa kuivumishommassa. Niitä etsimään siis <3