Kävelin aamulla puiston läpi töihin. Puut rönsyilivät lehtiä. Ilma oli seisova heinäkuinen, mekko liimautui kiinni selkään. Tennari hiersi kantapäästä. Se sama, joka hankasi tätä puistoa tallatessa jo 2016.
Nyt se puisto on vain läpikulku sinne oman elämän paikkoihin. Bussille, kirjastoon, ystäville, töihin ja kouluun. Puisto, joka oli hetki sitten vielä ihan vieras. Palanen tuntematonta Tamperetta. Lähellä sen yhden uuden ja ihanan kotia. Sen, jonka kanssa kaikki oli ihan oikein vain päivissä. Niin nopeasti, että ei edes ehtinyt kavereille kertoa.
Korvissa soi Paperi T. Nyt ja silloin. 2016 se angstinen ja synkkä. Tänä aamuna jotenkin ihan erilainen ja silti sama. Melankolian ja ääritunteiden jälkeen tasaisempi. Vähän kun minä.
Kaksi vuotta on lyhyt aika, jossa ehtii tapahtua yhden elämän verran asioita. Tänä aamuna piti pysähtyä puun alle hetkeksi. Katsoa tätä maisemaa ja elämää. Ja toivoa, että seuraavat kahdet ja kahdetkymmenet vuodet ei poista tällaista ukkospäivän aamun tunnelmaa. Hikistä ihoa. Sitä tuulen huminaa, joka kuulostaa heinäkuussa erilaiselle kuin muulloin. Sitä Tamperetta, jonka puiden alla on helppo rakastua ja rakastaa.
-Karoliina-
Kuva: Noora Näppilä
Kommentit (8)
Olipas ihanasta kirjoitettu. Tuli niin hyvä ja onnellinen olo tästä tekstistä <3
Ihana hyvänmielen teksti! Sun kuvissa ja silmissä näkyykin nykyään ihan uudenlainen valo ja onni. 🙂
Oi! Kiitos <3
Meni ytimiin tämä teksti. <3 Olen itse viimeaikoina pysähtynyt samantyyppisten asioiden kanssa kovin usein; nyt, kun asiat ovat vain muutamissa hetkissä loksahtaneet monen vuoden jälkeen kohdalleen. 🙂
<3 Ihana kuulla! Kivaa kesää!
Itse olin tänään hyvin samojen ajatusten äärellä polkiessani Hervannan mäkiä kotiin. Tuijotin pilvien liikettä ja mietin, miten kahdessa vuodessa on voinut tapahtua tämä kaikki. Miten elämä on antanut jotain ihan muuta, mitä odotin tai pyysin. Miten omat ajatukset ja jopa arvot ovat muuttuneet näin paljon. Ja silti kaikki on hyvin. Välillä se, että päästää irti ja antaa tuulen kuljettaa saattaakin olla fiksuinta, mitä voi tehdä.
Hyvin sanottu!! Noinhan se juuri on 🙂
Kiitos <3 Kiva kuulla!