Hei kaikille. Olen Karoliina, addikti.
En edes tiedä, mistä kaikki alkoi. Ehkä syy on mummoni, joka vei minut lapsena kirpputoreille. Roudasi perässään Jyväskylän parhaat mestat. Opetti katsomaan kirppispöytien alahyllyt ja syynäämään vaatteiden materiaalilaput. Ehkä syy ei oli mummon, vaan sen, että yksinkertaisesti rakastan ruokaa ja kauneutta. Tässä addiktiossa kun yhdistyvät molemmat puolet. Tavallaan.
Olen Karoliina ja olen addiktoitunut vanhoihin astioihin. Varsinkin, jos pohjassa lukee Arabia, ja hintalapussa pieni euromäärä. Tai silloin, kun lautanen näyttää mummolalle, eksoottisille maille tai niin rumalle, että se on jo hieno. Parasta, jos kaikki nämä ovat yhdessä.
Roudasin viikonloppun Hankasalmelta mukanani kahdeksan syvää Arabian kukkalautasta. Hei 10 euroa YHTEENSÄ! Kuka tällaista voi vastustaa? Mies kysyi, minne ne aion lautaset mahduttaa ja että lautaset näyttävät mummon lihasopalle. Suutuin. Käskin luopumaan perujaan hänen varastoistaan olevista ”tylsistä Teemoista”, vaikka oikeasti Teemat ovat minusta ihan kivoja. En vaan yhtään halua, että kukkalautasteni olemassaoloa kyseenalaistetaan. Ei, vaikka lautaskaappimme notkuvatkin astioita, eikä uusille todellakaan ole tarvetta.
Vanhat astiat ovat ulkopuolella Konmarin ja maailmanpelastuksen. Ne ovat ulkona kaappienkarsimisvietistäni ja järkisostosaatoksistani. Ne ovat heikkouteni ja minulle se, mikä edustaa puhdasta kauneutta. Ne ovat addiktionio, joiden kanssa mikään järkipuhe ei auta.
Kohtalotovereita linjoilla?
-Karoliina-
Kommentit (8)
Hep!
Nyttemmin olen rajannut hulluuteni tiettyyn arabian lautasmalliin jotta homma pysyisi jotenkin hanskassa. Lautasten lisäksi tietyt arabian kahvikupit, maitokannut ja tarjoiluastiat täyttävät kaappeja..
Ps. Olimme syyslomalla perheen kanssa reissussa ja hankasalmen kohdalla käskin tehdä äkkijarrutuksen ja etsiä yhden ”tosi kivan kirppiksen” 😀 muu perhe ei järin arvostanut mutkaa matkassa, mutta minä pääsin testaamaan aseman kirpparin tunnelman. Kiitos vinkistä siis!
Päivittäin tulee tsekattua, josko nyt olisi postaus, jonka eteen olisi tehty työtä, muutakin kuin oleskelemalla kotona. Vielä sellaista ei ole osunut silmään. Bloggaaja luetteli aiemmin, kuinka oli kiirettä laskutuksen, meilien ja ties minkä kanssa, ja että ei ylipäätään tykkää käydä missään. Missä on kenttätyö, vaivannäkö lukijoiden eteen. Muut bloggaajat ovat jatkuvasti radalla, kuten esim. Lähiömutsi, jonka panostus blogisisältöön saa lukijatkin ihan hengästymään. Karoliinan on nähtävästi pakko ottaa kaikki mahdollinen mainostavara vastaan, jotta saisi edes jotakin kirjoittamisen aihetta. Aiheita ei ole ollut enää vuosiin, ja sen vuoksi lukijatkin ovat luultavasti yksi toisensa perään kaikonneet. Tyhjän saa pyytämättäkin. Ei pitkällä tekstillä ole mitään merkitystä, jos ei ole sisältöä. Olisiko aika laittaa pillit pussiin ja antaa tilaa aktiiveille. Haittapuolena tietenkin helppojen kuukausitulojen loppuminen.
Mitä tarkoittaa radalla? Ulkona? Kaupassa? Tapahtumissa? Ravintolassa? Bilettämässä? Lääkärissä? Elokuvissa? Konsertissa? En ymmärrä kertokaa.
Itseäni tämä juttu puhutteli kroonisena kastehelmi-addiktina 😀
”En edes tiedä, mistä kaikki alkoi. Ehkä syy on mummoni, joka vei minut lapsena kirpputoreille. Roudasi perässään Jyväskylän parhaat mestat. Opetti katsomaan kirppispöytien alahyllyt ja syynäämään vaatteiden materiaalilaput.”
Ei ole mummon opetukset tainneet aivan mennä perille, esittelethän juuri aiemmassa postauksessa kapasta ostamaasi akryylineuletta
Voi hyvänen aika näitä … en edes viitsi sanoa mitä. Jos Hehsvaimikäseoli edes luki tekstin niin hän ei varmaan kuitenkaan ymmärtänyt että kyse oli astioista. Ehkä kannattaa hänen katsoa vain kuvat tästedes.
Voi kamalaa, Karoliina ei olekaan täydellinen… No, tuskinpa kukaan muukaan meistä on. Paitsi ehkä Hehs 😉
Mulla on lautasten sijaan himo kauniisiin juomalaseihi, mielellään kirkkaisiin. Voisin täyttää yhden kaapin pelkillä laseilla, mutta toistaiseksi tätä himoa on täytynyt hillitä tilan puutteen vuoksi.