Moikkista tiistai-iltaan! Täällä on toivuttu koko porukalla viikonlopun juhlista. F oli viikonloppuna reissussa ja sen jälkeen sunnuntaina vielä kaverinsa syntymäpäivillä. Me taas A:n kanssa lauantaina Halloween-kemuissa. Tuntuu siis, että vaikka Halloween on jo ohi, täällä on vaeltanut viime päivät kolme zombieta. Vai onko se vaan tämä vuodenaika, joka saa kaipaamaan yöunille tunteja aikaisemmin kuin normaalisti? (Tästä huolimatta mun on ollut vaikea nukahtaa. Tosi kiva kombo!)
Tuntuu, että niin pitkälle kuin tämä syksy menikin kesän valoilla, on viime viikolla iskenyt kaamos vyörynyt tuttuun tapaan päälle. Päivät eivät meinaa valjeta sitten millään ja illalla olisi ihan valmis yöpukuun jo viiden jälkeen.
Meidänhän oli tarkoitus lähteä tässä syksyllä Espanjaan, mutta peruttiin reissu, koska se tuntui niin pitkän, valoisan ja lämpimän kesän jälkeen ihan turhalle. VÄÄRIN! Ei ne kesän auringonsäteet lämmitä tänne enää ollenkaan, joten loma lämpimässä olisi tehnyt nyt todella terää. Ehkä me ollaan ensi vuonna viisaampia.
Onneksi meille kaikille tulee pieni katkos arkeen ensi kuun alussa, kun A ja minä suuntaamme muutaman päivän ulkomaan matkalle ja F saa ottaa koulusta lomaa ja mennä mummon ja papan luokse Hankasalmelle. Veikkaan, että F:lle isovanhempien jakamaton huomio ja arkipäivävapaat on vähintään yhtä odotettu, kun meille tuo reissu.
Mä virittelin viikonloppuna kämpän täyteen jouluvaloja. Enää puuttuu ovikranssi ja muutama kynttilänjalka (saa tarjota vaikka instan kautta muuten second handia/omatekoista, jos löytyy).Mä olen ollut nuorempana kova jouluihminen, mutta viime vuosina jotenkin sellainen ylenpalttinen joulufiilistely on jäänyt arjen jalkoihin. Nyt mietin, että yritän iskeä pimeyttä vastaan joulunodotuksella oikein isosti.
Meidän arkinen arki toistaa aikalailla sitä samaa kaavaa kuin tähänkin asti koko syksyn. Ja aika harvoin täällä koti-illoissa tapahtuu mitään eriskummallista. Varsinkin, kun tuollaisen tokaluokkalaisen äitinä ei perhe-elämä ja lapsi herätä niin paljon enää kummasteltavaa. Käydään harrastuksissa ja ollaan vaan.
Yksi perherauhaa edesauttanut oivallus on ollut se, että olemme luopuneet lapsosen aamukiukkuja kirvoittaneista vaatepakoista ja aikatauluhoputuksesta. Päätimme A:n kanssa joku muutama viikko sitten, että F saa tästä eteenpäin valita itse vaatteet kouluun ja hänen tulee myös itse pitää huoli siitä, että ehtii kouluun ajoissa.
Ennenhän mä esimerkiksi sanoin, että jotain takkia ei saa laittaa, koska sillä ei mielestäni tarkene. Tai että sateella on pakko laittaa kumisaappaat. Nyt päätimme (helkkarin kyllästyneinä vaateriitoihin!), että voimme antaa F:lle suositukset asusta ja tietomme säätilasta, mutta hän tekee itse lopulliset päätökset. Ekoina aamuina kauhistutti kaula paljaana ulos lähtenyt lapsi, mutta yllättävän hyvin hän on itse tajunnut pukee sopivat vaatteet ylleen. Esimerkiksi vuosikausia kestäneistä ulkohousuantipatioista huolimatta lapsi on pukenut ne edelleen ylleen joka aamu.
F on osannut kellon jo ekaluokan alusta asti, joten on tavallaan ollut vähän hölmöäkin, että me olemme A:n kanssa olleet aamuisin kellovahteja. Ehkä se rooli on tullut luonnostaan, koska me lähdemme kaikki suunnilleen samaan aikaan aamulla ulos, joten F:n muniminen on vaikuttanut meidänkin aamutoimiemme sujumiseen.
Nyt F:n tulee itse huolehtia siitä, että on kasilta ulko-ovenkahvassa kiinni. Ja aika hyvin sekin on mennyt. Joskus on syrjällään katsonut, kun vielä 7.45 ei ole kuin aamupala syöty, mutta niinpä on neiti ehtinyt joka aamu kouluun. Tässä kohtaa on ollut HYVIN VAIKEA olla antamatta ohjeita. Olemme korkeintaan sanoneet, ”koetko, että sulla on aikaa nyt seistä käsilläsi tai askarrella”, mutta muuten vastuu on ollut F:llä. Tokihan F:n oma aikatauluttomuus on tehnyt esimerkiksi sen, että siinä minuuttiaikataulussa asu ei ole kovin harkittu, eikä tukassa äidin laittamat letit. Hyvä jos kuontalo on harjattu. Mutta, mutta…näin tämä asia on nyt varmasti pakko vaan opetella.
Sellaista täällä tänään!
-Karoliina-
Kommentit (12)
Pakko tulla jakamaan ihan samanlaisia kokemuksia! Nyt vasta 10-vuotiaan(!!) kanssa olen tajunnut, että ihan turhaan kyselen ja hiillostan, että ootko valmis, huomaatko paljon kello on jne. Kyllä ne itse huomaa ja ehtii.
Vitosluokkalainen tyttö tykkää Reiman kapealahkeisista softshell-ulkohousuista. Ne kun ei näytä ”perinteisiltä” ulkohousuilta ja joustaa. Ovat olleet hintansa väärtti!
Meillä on vuorotellut Reimat ja Po.P:t, molemmissa samanhenkinen kapea ”leggariulkohousut”. Reimat ovat muuten vielä kapeammat!
Tänään on keskiviikko
Se on kato nää ammattilaiset ajastaa kirjoituksiaan niin ammattimaisesti, niin välillä vähän unohtuu, että mikä päivä milloinkin on 😉
Lipsahtiko vihapuheen puolelle..?
Ei mutta vittuilun. Se oli varmaan tarkoituskin.
Olen myös sitä mieltä että pilkantekoa oli. Jos lukija on kerran lukenut blogia jo aikaisemmin (kuten ilmiselvästikin on) ja se on sen arvoinen että sitä pitää mollata niin ihmettelen kommentointia kyllä. Katsotko myös telkkariohjelmia illasta iltaan jos ne on sinusta paskoja? Minä en katso enkä usko sinunkaan niin tekevän. Miksi sitten jaksat blogin kanssa tehdä niin? Mutta tämähän kertoo todellisuudesasen mihin ko. lukija blogia käyttää. Ihan selvästi oman olon parantamiseen toiselle v…lemalla. Lapsellista ja kehittymätöntä. Suosittelen kyllä mieluummin jotain terapiaa.
Lähinnä sellaista naureskelua, jonka kyllä ammattilainen kestää 🙂
Viihdettä on niin monenlaista ja sitä voi käyttää monenlaisiin tarkoituksiin. Ja kyllä – tulee kyllä katsottua telkkaristakin ”paskaa” eli esim jotain Love Island Suomea, joka on loistavaa aivot offilla-viihdettä. Tää blogi on tosi ristiriitaisia tunteita herättävä paikka ja siksi tänne tulee palattua välillä. En oikeastaan pidä tätä paskana – ainoastaan välillä todella ristiriitaisena ja päälleliimattuna toistuvine yhteistöineen. Ja ammattilaisuuden korostaminen huvittaa siksi, ettei millään muulla alalla jotain asiaa työkseen tekevät ihmiset alleviivaa niin kovasti sitä, että tää on nyt mun anmatti. Siksi ehkä tulee vähän pyöriteltyä silmiä sille – varsinkaan kun esim tämä bloggaaja ei suhtaudu ammattilaisen ottein kritiikkiin, vaan sanoo kaikkea muita kuin kiitteleviä kommentteja vihapuheeksi. Se saa ainakin itsessäni aikaan vastareaktion, joka tulee ulos naljailuna.
Ja kyllä, sananvapautta tulee ainakin itselläni käytettyä todella monella tavalla. Mediakriittisyys on vain yksi tapa.
Terapiasta puolestaan olen sitä mieltä, että sitä voisi suositella aivan kaikille 🙂
Joillekin termin ”blogiammattilainen” käyttö selvästi herättää antipatioita 🙂 Vaikka bloggaaja olisi susta huono ammattibloggaaja, ei se poista silti ammattilaisuutta. Ei me mennä varmaan kaupankassallekaan sanomaan, ettei myyjä tee työtään ammatikseen, vaikkei asiakaspalvelukokemus ole sitä, mitä toivoisi. Mä voin olla susta paska, mutta se ei poista sitä, mistä palkkani saan, vai kuinka?
Päivien sekaisinmeno johtui kohdallani luultavasti siitä, että olin sairaana olleen tyttären kanssa kotona juuri tiistain. Siksi tuntuu, että nytkin elettäisiin vasta torstaita, koska yksi päivä jäi ikään kuin välistä. Hyvää tietysti se, että nyt on jo perjantai <3
Mielestäni vihapuhesanan käyttö tuollaisessa pilkallisessa mielessä vähän nauresekken on ala-arvoista ja kertoo valitettavasti siitä, miten jotkut tässä maailmassa käyttävät kirjoitustaitoaan ja sananvapauttaan.
Kivaa viikonloppua!
Olen tehnyt oudon huomion meidän tokaluokkalaisen aamutoimissa: mitä vähemmän sillä on aikaa, sen nopeampi se on. Maanantaina heräsi 7:26 ja ulkona pitäisi olla 7:45 treffaamassa kaverit ja herra oli 7:40 huikkaamassa heipat 😀 silti on ihan normaalia, että ysin aamuina tulee kiire.
Meidän on ollut pakko opetella syksyn aikana luottamaan, koska useimpina aamuina lapsi jää yksin kotiin aamulla. Ei ole onneksi ollut ongelmaa. Silloin tietysti on vieläkin tarkempi ehtimisestään, kun ei olla muistuttamassa. Hänen kanssaan ei kyllä onneksi muutenkaan ole ollut ongelmia kouluaamuina. Päiväkotilaiset sitten asia erikseen…
Huomannut aivan saman! Teki viime viikolla pukemisennätykset ja siinä ei montaa minsaa mennyt 🙂
Just näin! Tätä voisi soveltaa varmasti moneen kasvatusasiaan 🙂