Extreme makeover koululaisen huoneeseen!
// Kaupallinen yhteistyö: Inaria //
No niin! Tässä se nyt vihdoin on. Täysin uusittu tyttären huone.
Homma alkoi siis siitä, että A)karsimme kaikki F:n tarpeettomat rojut ja vaatteet, B)annoimme pois huonekalut, joita emme usko enää tarvitsevamme ja C) veimme varastoon Elfan, jota varmasti vielä joskus tarvitsemme.
Samassa yhteydessä suunnittelimme Tampereen Inaria Studion Jaanan kanssa F:lle aivan uudet säilytyskalusteet: säilytyssängyn ja korkean peiliovikaapin, jonka sisään mahtuu niin kirjoituspöytä, osa leluista kuin kaikki ne vaatteetkin, jotka ennen olivat meillä eteisessä säilössä.
Suunnittelutyön jälkeen Jaana lähetti tilauksen Inarian Sastamalan tehtaalle ja siellä valmistettiin meille – 30-vuoden ammattitaidolla – mittatilaushuonekalut, jotka sitten Inarian yhteistyöasentaja kävi erään työ- ja koulupäivän aikana iskemässä kasaan ja seinään. Kun me tultiin kotiin, huone oli kasassa, KAIKKI pahvit ja roskat ja pölyt siivottu. Tätä ennen asentaja oli lähettänyt mulle töihin jopa kuvat valmiista kaapeista. Ei olisi oikeasti voinut helpommin meidän osalta mennä!
F on esitellyt kaikille ”uuden huoneensa”, joka on tietysti vähän hassu nimitys, koska huonehan on periaatteessa ihan se vanha. Mutta ymmärrän kyllä lapsen pointin. Uusilla kalusteilla huoneesta todella tuli aivan uudenlainen. Toimivampi, helpommin siistissä pidettävä ja ennen kaikkea pikkiriikkiseen huoneeseen tuli todellista tilaa ja tilantuntua rutkasti lisää. Itse asiassa lattiapinta-ala kasvoi tasan puolella, joka on aika hurjasti noin pienessä huoneessa. Kaunis ikkunalauta ja patterikin tulevat esille, kun sitä ei peitä tavara ja useat huonekalut.
Mä olin erityisen iloinen siitä, että niin suunnitteluprosessissa kuin toteutuksessakin kaikki meidän kreisimmätkin ideat otetiin huomioon. Vaikka mulle tulikin tunne, että asiat, jotka pyydetiin, ei todellakaan olleet mitään Inarian peruskauraa ja esimerkiksi sängyn suunnittelu ihan jotain muuta, Jaana oli vaan asenteella: Pistettään onnistumaan! Erityisesti mä arvostan sitä, että tämmöisessä uudessakin suunnittelutilanteessa Jaana osasi ottaa huomioon pikkiriikkisetkin yksityiskohdat: Miten sänky kestää ja mitä tukitoimia siihen on rakennettava? Millaisia patjoja on olemassa, miten lapsi pääsee kipuamaan sänkyyn? Miten sängyn reunan ja ikkunalaudan suhde tehdään? Tarvitaanko kaide vai estääkö kaide esimerkiksi jalkojen roikottelun sängyn yli? Kuinka leveäksi sänky tehdään, jotta lapsonen mahtuu siihen hyvin kasvaessaankin? Hän siis huomio ihan kaiken!
Mulla on tuon meidän keittiön osalta – jonne tehtiin lisätilaa siis kesällä 2017 – kokemus myös aika erityyppisestä ”mittatilaussuunnittelusta” toisen firman toimesta. Silloin kaikki extra, jota pyydetiin, oli suunnittelijasta hyvin hankalaa ja lopulta me saatiin samanlainen kaappi, jonka olisi voinut hakea suoraan Ikeasta. Paitsi vaan, että hinta oli neljä kertaa kovempi. Toisin sanoen: Arvostan todella, jos ideoiden eteen nähdään vaivaa ja henkilökohtainen suunnittelu on aidosti henkilökohtaista!
Vaikka mä tiedänkin hyvin, kuinka oikeanlaiset säilytysratkaisut kätkevät sisäänsä hurjan määrän tavaraa pitäen paikat siistimpinä, olin mä kyllä yllättynyt, miten F:n huoneeseen mahtui nyt kaikki sen tavarat ja vaatteet. Ja silti huone näyttää niin paljon selkeämmälle ja tyhjemmälle kuin ennen. Kun mun sisko tuli kylään, hän kysyi ensimmäisenä, minne ne F:n lelut nyt mahtuu, kun huoneeseen tuotiin vielä vaatteetkin. Avasin nuo supersyvät sängynaluslaatikot ja näytin, että täällä ne kuule on.
Vaikka mä en ole mikään peiliovien diggailija, päätettiin valita ne F:n huoneeseen paristakin syystä. Ensinnäkin peilit, varsinkin tuonne kolmeen metriin kohoavat, tuovat huoneeseen illuusion tilasta. Se ei ole tässä pahitteeksi. Toisekseen F harrastaa tanssia ja tähän asti hän on tanssahdellut meidän makuuhuoneen kaapin edessä. Nyt tanssiliikkeet voi mallailla omassa huoneessa. Jos taas miettii asioita pitkällä tähtäimellä, voisin kuvitella, että jossain vaiheessa tulee myös hetki, että lapsonen peilailee peilin edessä ennen kouluun lähtöä. Ja jopa meikkaa ja valitsee vaatteita antaumuksille (apua).
Koko kalustus F:n huoneeseen suunniteltiinkin pitkällä tähtäimellä, eikä vaan tähän hetkeen. Sängyn mitta on 190cm (toisin kuin aikaisemmin muistelin), joten siihen mahtuu pitkään, vaikka senttejä tulisikin lisää. Sänky on rakennettu myös niin, että sen saa mukaan, jos joskus muutetaan. Ja tuonne avonaiseen koloon, jossa nyt on kirjat, voi ostaa myöhemmin samanlaiset vetolaatikot kuin sängyssä muutenkin on, jos uudessa huoneessa niiden aukeamiselle on tilaa.
Peilikaappisysteemiä me sen sijaa tuskin lähdetään koskaan minnekään roudaamaan, mutta sekin on tehty niin, että palvelee käyttäjäänsä pitkään. Päädyimme tekemään Jaanan ehdotuksesta esimerkiksi tuon henkarikaappiosuuden ”aikuisten mitoilla”, jotta ripustimiin voi jatkossa laittaa roikkumaan myös isompia vaatteita. Siksi vaatteiden alla on tässä hetkessä vielä tilaa alusvaate- ja sukkalaatikoille.
Joten. Mitä tähän nyt enää sanoisi? Ehkä sen, että me ollaan tyytyväisiä niin lopputulokseen kuin koko prosessiinkin. Ainoa miinus on tietysti se, mikä usein tämäntyyppisissä projekteissa tuppaa olemaan: Kun yksi paikka loistaa uutuuttaan ja toimivuuttaan, alkaa muut paikat vierellä näyttää repsahtaneille. Arvatkaa, haluaisinko tunkea Inariaa nyt jokaiseen nurkkaan meillä ja ratkaista samalla tila- ja siisteysongelmat yhdellä kertaa.
-Karoliina-
Jaa oma kokemuksesi