Rakkaan vauvan ristiäiset
’
Mun piti kirjoittaa tästä aiheesta jo viime viikolla, mutta jotenkin se vaan jäi. Mutta nyt siis vihdoin.
Me matkustettiin viikko sitten viikonloppuna Keski-Suomeen juhlimaan mun pikkusiskon tyttären ristiäisiä. Juhla järjestettiin lapsuudenkodissani, aivan kuten F:nkin ristiäiset aikanaan. Mukaan oli kutsuttu iso liuta sukulaisia ja ystäviä. Sekä tietysti kummit, joita oli niitäkin vaikka kuinka paljon. Hyvä kun mahtuivat riviin.
On se vaan jännä juttu, miten erilaiselle oman sisaren lapsi tuntuu kuin mitkään muut (rakkaat) vauvat ikinä. En osannut odottaa mitään, kun ei ole aiheesta kokemusta, mutta niin se vaan on, että tämä ihana Unna tuntuu niin tutulle ja rakkaalle ja ihanalle, etten kestä. Harmittaa ihan, että välimatkaa on satoja kilsoja, ettei päästä näkemään useammin.
En ole muuten koskaan törmännyt niin iisiin ja tyytyväisen vauvaan kun tämä söpöliini. F:llä oli aikanaan koliikki ja refluksi, joten voin sanoa, että omasta näkökulmasta ilopillerivauva tuntuu ihan vieraalle käsittelee. Siinä hän kierteli juhlissakin sylistä toiseen, nukkui tai valvoi. Tuntui, ettei vauvaa hetkauttanut mitkään jutut.
Ai vollotinko seremonian aikana? Totta kai! Eikä yhtään auttanut, kun oma täti nyyhki tilaisuuden aikana korvan vieressä. Mutta sellaista se on, kun on oikein koskettavia juttuja.
Lopuksi vielä pyyntö. Käykää vastaamassa mun blogia ja instaa koskevaan lukijakyselyyn. Kyselyn on laatinut mun harjoittelija Niina, joka tekee tästä sitten itselleen TAMKiin opinnäytetyön. Vastaajien kesken arvotaan Ivana Helsingin lahjakortti (250e), NOSH-lahjakortti (50e) ja Essencen kynsilakkateline. Aikaa osallistua vielä tämän ja huomisen ajan. Linkki siis tässä.
-Karoliina-
Jaa oma kokemuksesi