Kun meillä riidellään parisuhteessa
Mä luin tällä viikolla Maaret Kallion blogia Hesarista, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Tämän viikon kolumnin aihe kuitenkin kolahti vielä voimakkaammin kuin mikään muu aikaisemmin. Maaret kirjoitti (näin lyhentäen ja kärjistäen) nimittäin siitä, miten moni konflikti tai mielen pahoittaminen johtuu siitä, että itse tulkitsee tilanteet tietyllä tavalla. Ei siitä, että toinen olisi tarkoittanut mitään pahaa.
Luettuani tekstin lähetin sen suoraan A:lle. Vastaukseksi tuli: ”Oli niin hyvä, että piti lukea ihan kaksi kertaa.”
Juttu kolahti häneen ja minuun varmasti siksi, että siinä puhuttiin aika paljon meistä. Antoi sanat sille, minkä olemme kyllä huomanneet, ja josta olemme monta kertaa puhuneetkin, mutta joka nyt Maaretin tekstissä tiivistyi helposti ymmärrettävään pakettiin. Meistä kumpikaan ei halua loukata toista, mutta silti aina välillä niin käy. Sitten siinä aina vuorotusten toinen on aivan ihmeissään, että ”eihän tässä näin pitänyt käydä. En mä sitä niin tarkoittanut.”
On jännä huomata, kuinka tulkitsemme koko ajan ympäristöämme oman historian ja kokemustemme kautta. Voi siis olla niin, ettei toinen tarkoita sanoillaan tai eleillään yhtään sitä, mitä me ajattelemme hänen tarkoittavan, mutta meidän oma kokemuspohjamme ohjaa meitä tietynlaiseen tulkintaan. Oiva esimerkki on vaikkapa kosketus. Toiset tulkitsevat sen lämpöiseksi, positiiviseksi eleeksi. Toisten mielestä tismalleen se samanlainen käsi olkapäällä onkin ahdistava ja pelottava kokemus.
Mä olen joskus kirjoittanut siitä, millaista on, kun löytää rakkauden aikuisena. Aikuisena löydetyssä rakkaudessa on satoja hyviä puolia, mutta myös miinuksia. Yksi miinus on ehdottomasti se, että samalla kun elämänkokemus lisää (tunne)viisautta, lisää se myös parisuhteen osapuolten painolastia. Hartioilla on jo lukuisia ihmissuhteita, pelkoja ja pettymyksiä, joiden on välillä vaikea antaa olla vaikuttamatta alitajuisesti nykytilanteeseen. Ne kun ovat osa meitä. Sitä, millaisia olemme nyt.
Maaret antoi tekstissään vinkin siihen, että vaikka toisten ihmisten tulkitseminen on luonnollista ja hyödyllistä, voisi kuitenkin yrittää kysyä tarkennusta toiselle siihen, mitä tämä tarkoitti. Silloin ei syntyisi turhaan kurjia tilanteita.
Kertokaa esimerkkejä tulkinnoissa, joissa itse olette/ teitä on tulkittu väärin! Miten selvititte ne? Mun täytyy todeta, että mut on ymmärretty monta kertaa väärin siksi, että sanon mielipiteeni live-maailmassa niin suoraan. Ihmiset, jotka eivät tunne minua, tulkitsevat joskus asiat niin, että A) en salli muita mielipiteitä tai B) haluan olla kova tai loukata. Todellisuudessa mun retoriikasta vain usein puuttuu pehmentävät sanaset ”mä näen asian näin, mutta toki saa olla eri mieltäkin.”
Ihana, rauhaisaa, vaalipäivän ja palmusunnuntain iltaa!
-Karoliina-
Kuvat: Noora Näppilä
Lähde: HS/ Lujasti lempeä -blogi / Maaret Kallio/ Postaus 10.4.2019 ”Nainen istui junaan, katsoi toista lämpimästi ja sai kuulla olevansa arvostelija”
Jaa oma kokemuksesi