Te toivotte joka kerta, kun kysyn postaustoiveita, juttuja meidän tavallisesta arjesta. Välillä sellaisten asioiden kirjoittaminen tuntuu hassulle, kun en itse näe niissä pääosin mitään kertomisen arvoista. Sitten aina muista sen, että jokaisen perheen arki on ihan erilainen kuin se oma arki. Ja jos totta puhutaan, juuri arkijutut kiinnostavat minua itseänikin lukiessa eniten. Tässä siis meidän päivä.
Kello soi 5.55. Lapsella oli tänään luokkaretki ja minä olin luvannut olla aamutoimien vahtija ja aamupalan tekijä. Yleensä mies hoitaa tämän pestin. Tein tyttärelle pari karjalanpiirakkaa, herättelin täydessä unessa olleen koululaisen ja pakattiin vielä reissukassiin viimeiset tavarat. Tukka ponnarille, lenkkarit jalkaan ja lapsonen ulos ovesta klo 6.45.
Minä kömmin takaisin sänkyyn. Omasta mielestäni vain ihan hetkeksi miehen kainaloon, mutta heräsin todellisuudessa 7.45 siihen, kun mies tuli antamaan lähtösuukkoja. Päätäni särki ja päätin vielä nukkua. Heräsin ysiltä.
Hipsuttelin sohvalle. Maanantaisin hoidan yleensä sähköpostirumbaa erityisen tarkasti ja muutenkin yritän saada juoksevia asioita pois alta. Täytän kalenteria, teen puheluita ja kaikkea sellaista sälää, jotka yhteen laitettuna vievät paljon aikaa. Samalla lähetin kuun alussa lähettämäni laskut uudelleen. Jostain syystä laskutuspalvelu ei ollutkaan toiminut, ja laskuista oli mennyt perille vain 1/7. Kiva! Näitä hommia tein yöpuvussa putkeen 9-12. Välillä söin aamupalaa, otin kauppakassitilauksen ja postipaketin vastaan, mutta muuten vaan röhnäsin sohvalla läppärin ja koneen kanssa. Yöpuvussa tietenkin.
Puolen päivän aikaan kävin suihkussa ja puin ihmismäiset vaatteet. Söin lounasta, eli kotipäivieni lempparia – paistettua kananmunaa ja leipää – sekä raivasin kodin ihmismäiseen kuntoon. Aloitin ekat kappaleet tästä postauksesta.
Yhden aikaan meille tuli maalari ensikäynnille. Me maalautetaan VIHDOIN pari seinää, joten keskusteltiin niistä. Enää pitäisi valita ne ihan tarkat sävyt.
Maalarin jälkeen, kolmeen asti suunnittelin ja esivalmistelin tämän viikon postauksia. Paistoin jauhelihan iltaruokatortilloja varten.
Kolmelta työkaverini Pinja tuli meille. Suunniteltiin tulevan perjantain Sidosteen kevätkuvauksia, sekä iskettiin kasaan tämän iltapäivän kampanjakuvaukset. Kuvauksissa kuvattiin yhdet todella makeat yhteistyösukat, ja kuvaukset pidettiin meillä vielä samana iltapäivänä. Piti siis lavastaa A:n ja mun makuuhuone kuvauskuntoon. (Kannattaa tsekata Sidosteen somea loppuviikosta!)
A tuli 16 aikaan kotiin vaihtamaan treenikamppeet. Hän nappasi koululle juuri luokkikselta tulleet tytöt mukaansa ja kuskasi nämä treeneihin. Mies itse meni myös treenaamaan.
Noora ja kaksi mallia soittivat summeria 17 haminoissa, ja sitten aloitettiin tehokas kuvassessio. Tarkoituksena oli saada 9 hyvää kuvaa someen. Ja ne myös saatiin! Kuvausten jälkeen höpistiin Pinja-työkaverin kanssa vielä tovi ja sitten perhe saapuikin kotiin ennen puolta seiskaa.
Lapsi oli aivan poikki pitkän päivän jälkeen. Hänelle pikasuihkut, tortillaa naamaan ja aamukassin pakkaaminen. Huomennakin olisi erikoinen päivä, kun F:n tanssikoulu esiintyisi koululla ja lapsi olisi mukana pitämässä pienemmille oppilaille akrobatia-work shoppia.
Minä kaivoin koneen esille kasin maissa, mies luki iltasadut F:lle sillä välin. Mä näpytin sillä aikaa tämän jutun loppuun ja sen jälkeen istahdin miehen viereen sohvalle, jossa ollaan vieläkin. Kohta iltapalaa ja jotain telkkahömppää.
Sellainen maanantai! Mites teillä?
-Karoliina-
Kommentit (5)
Kiitos, tästä ihanan arkisesta postauksesta!:) Sitä oli kiva lukea, ja moni pystyi varmasti samaistumaan (valitettavasti) itseni tapaan myös noihin arjen vastoinkäymisiin, jossa meinaa välillä mennä hyvätkin hermot huonoon kuntoon 😀
Mukavaa viikkoa!:)
Ida
http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa
Kuulostaa aika joutuisalta tuo sinun arkesi! Meillä näin ylppäreiden alla tilanne on täysin kaoottinen. Arki menee omalta osalta suunnilleen näin: herätys 5.45, keittelen kahvit ja teen smoothien mukaan, hoidan koiran ja kissat ja töihin lähtö 6.30, töitä 7-15 puutarhaosastolla kaupassa. Kotiin saavutaan 15.40 ja siitä alkaakin työleiri: nurmikon leikkuuta, kukkien istutusta ja autokatoksen rakentamista iltakasiin asti. Sitten ruoanlaittoa ja ruokailun jälkeen suihku, episodi luciferia ja tutimaan. Nyt tosin saikulla onkin vähän erilaista, heräsin kympiltä ja söin pienen aamupalan lääkkeiden kera, nyt takaisin nukkumaan. Herään uudestaan iltapäivällä, juon ja plärään kirjaa tunnin, sitten takaisin nukkumaan. Illalla pieni iltapala lääkkeiden kera ja suihkun kautta takaisin vällyjen alle.
Sattumalta luin juttusi. Elämäsi tuntuu aivan erilaiselta / oudolta ihmisen silmin, joka herää viideltä ja roudaaa lapsensa päiväkotiin seitsemäksi, että ehtii töihin. Ei ole kauppakassipalvelua, vaan ihan itte sinne kauppaan menen, kera lapsen. Saat vetää ristin seinään, että sulla on tommonen osallistuva mies. En pysty ostamaan maalaripalvelua, vaikka se järkevää olisi. Täytyy vaan itse yrittää sutia maalia seinään. Kaukana olet ”normaalista” työläisen arjesta.
On ihan totta, että yrittäjyydessä on omia hyviä puoliaan (ja huonoja), mutta yksi hyvä tällä alalla on se, ettei tarvitse kovin usein aamulla ryntäillä minnekään. 5.30 heräämiset, lapsen roudaaminen bussilla päiväkotiin ja kaikki tuo tuttua myös meidän elämästä ennen elämänmuutoksia..
Kivaa kevättä 🙂
Kiva kuulla, että postaus oli mieleen 🙂 Arki on parasta ja välillä hermoja raastavaa!