Mä höpisin muutama viikko sitten instan puolella siitä, kuinka Hämeenkadun silta jakaa (oman pääni sisällä?) Tampereen keskustan kahteen osaan. Siihen, joka on lähellä kotia ja jonne on helppo mennä. Ja sitten siihen toiseen puoleen, jonne tuntuu, että pitää aina erikseen oikein lähteä.
Todellisuudessahan Hämeenkatu Hämeenpuistosta Rautatieasemalle on ehkä kilometrin mittainen. Ja silta siis – tiedoksi ulkopaikkakuntalaisille – siinä välissä. Ero jakautuneesta keskustasta ja sillan ylityksen vaikeudesta on siis vain oman pääni sisällä.
Mä menen silti ”väärälle” puolelle vain, jos mulla on sinne oikein tärkeää asiaa. Kun menen junalle, siskon työpaikalle Ratinan Mowille tai vaikkapa kun mun tekee mieli kaupungin parasta salaattia.
Mä en muista, milloin kävin Stockan takana olevassa Bistro Naapurissa ekan kerran, mutta sen täytyy olla melkein heti mun Tampereelle muuton jälkeen. Vuosi sitten keväällä mulla oli oikein älytön Naapuri-addiktio ja mä jopa poljin pyörällä toimistolta erikseen hakemaan salaattia toiselta puolelta siltaa, vaikka hyviä salaatteja nyt luonnollisestikin saa myös Hämeenpuiston läheltä ja vaikka Woltin kautta.
Tämän vuoden alussa Bistro Naapuri sai uudet yrittäjät ja nyt Naapuria luotsaa useamman naisen yrittäjätiimi. Konseptina Naapuri ei ole juuri – onneksi (!!) – muuttunut. Naapurihan on tunnettu puhtaista mauistaan, raikkaista salaateistaan, ihanista supermehuista ja -smoothiesta, raakakakuista ja siitä, että myös gluteenittomat on huomioitu hyvin. Esimerkiksi salaattivaihtoehdon pastat ovat aina gluteenittomia ja salaatin kaveriksi voi perusleivän sijaan saada törkeän hyvää gluteenitonta siemennäkkäriä.
Uutta Naapurissa sen sijaa on sisustuspuoti Hyvän tuulen puoti, joka on auki Naapurin tiloissa aina silloin, kun itse Naapurikin on. Kesän alussa Naapuri aloitti myös pidennetyt aukioloajat, jolloin herkkuja ja vaikkapa kuoharia voi nautisella Naapurissa ihan ilta yhteentoista asti.
Se, mikä minusta Naapurissa onkin omistuksenmuutoksen jälkeen muuttunut eniten, on paikan visuaalinen ilme. Vaikka moni asia on samalla tavalla kuin ennen, on Naapuri vielä viihtyisämpi kuin ennen. Lounassalaattimestan sijaan Naapurin sohvalla tai terassilla voi kuvitella viettävänsä nyt myös viikonlopun etkoiluhetkiä.
Sellainen suositus. Kysytte todella usein Instassa, mihin kannattaa tähdätä lounastapaamiseen, jos tulee junalla Tamperelle. Vastaus on Naapuri, joka sijaitsee siis muutaman sadan metrin päässä rautatieasemasta.
-Karoliina-
Kommentit (6)
Kiitos ihanasta postauksesta, tuossa paikassa en ole vielä ennättänyt käydä, mutta ilman muuta se kuuluu kesän käynteihin. Niin ihanasti kuvasit sitä.
En tiennyt, että omistaja vaihtunut, mutta aloin hieman epäillä,
kun edellistä omistajaa ei enää näkynyt.
Yleensä syön aina salaatin, mihin saa itse valita ainekset.
Olen ollut erittäin tyytyväinen,salaatti on ollut täyttävä.
Viime kerta oli kuitenkin pettymys, salaattiannos oli vaan kertakaikkisen mauton!
Taidan nyt pitää hieman taukoa ja käydä muualla.
Naapuri on huippu! En tiedä, mitä salaattipaikkoja käytät täällä keskustan toisessa päässä, mutta oletko huomannut, miten mahtava salaattibuffet on Metso-kirjaston kahviossa nyt omistajanvaihdoksen jälkeen? Valikoima vaihtelee, mutta hyvinä päivinä kilpailee mun rankingissa vahvasti Naapurin kanssa!
Hahaa, terveisiä Itä-Tampereelta, täälläkin vahvat fiilikset kaupungin jakautumisesta Hämeensillan kohdalla. Vaikka asun suht lähellä keskustaa ja esim. Keskustorille matkaa olisi vain 1,5 km, on henkinen matka paljon pidempi, koska pitää ylittää koski 😅
Siksi iloitsenkin, että Naapuri sijaitsee täällä ”omalla” puolella, sillä salaatit on mielestäni kaupungin parhaat!
No siis myös mun päässä silta jakaa Hämeenkadun kahteen osaan. Siihen johon on helppo mennä, ja siihen johon pitää aina erikseen lähteä 😀
Mun bussi tulee aina torille, joten se torin puoli on se helposti lähestyttävä. Ja sillä puolella on myös Metso ja Finlaysonin alue, joten sillä puolella enemmän olen.
Toiselle puolelle taas on ylitettävä silta ja kaikkee (ja siis oikeesti, voi hui kuinka onkin muka vaikeeta se :D). Yllättävän usein sinnekin silti tulee mentyä, mutta aina se on enemmän menemistä, ja sillan ylitykseen otan usein bussin- superlaiskaa, tiedän. Mutta kun harvemmin jään siihen Hämeenkadulle sitten, vaan menen suoraan Tammelaan tai Kalevaan omien ihmisteni luokse.
Kiitos vinkistä! Olen tuolla tainnut kerran joskus kauan sitten käydä. Tuntuu että tuolla entisessä opiskelukaupungissa ni on moni asia muuttunut muutamassa vuodessa. Tuntuu että nykyään tulee mentyä siellä ”kiireessä” tuttuihin tai lähellä oleviin ruokapaikkoihin jne. Täytyisi joskus mennä rauhassa Treelle ja tutustua mitä kaikkea Tre tarjoaakaan ja myös ydinkadujen ulkopuolella. Itselle taas sillan Stockan pääty on tutumpaa aluetta ja monet kiintokohdat ovat olleet siellä. Ja tuntuu että toinen Hämeenkadun pää on ”kaukana” varsinkin Sokoksesta eteenpäin 😅