Jännä juttu, miten tämä raskaus muuttaa mun pääkoppaa, vaikken varsinaisesti ole koskaan uskonut mihinkään aivosumuun tai äitiaivoihin. Olen pitänyt niitä lähinnä tekosyynä jollekin erikoiselle käytökselle tai hurahatamisena turhaan lastenvaateosteluun.
Kesä on kuitenkin osoittanut monta asiaa vääräksi. En tiedä, johtuuko aivosumu siitä, etten vaan jaksa näillä unimäärillä, rauta-arvoilla ja raskausviikoilla keskittyä enää kovin moneen järkevään puuhaan, mutta jostain syystä olen alkanut käyttäytyä vähän kummasti. Ensinnäkin mua kiinnostaa sata kertaa enemmän joku lastenvaatteiden huuto ja kyttäily nettikirppareilla kun varsinaiset älylliset hommat. Toisekseen tekee mieli koko ajan raivata kotia enemmän ja enemmän, eikä varsinkaan tehdä mitään, joka edistäisi mun työntekoa syksyllä, vaikka todella pitäisi!
Ehkä homma tuntuu siksi niin kummalliselle, etten ole ennen kokenut moista. Olin niin junnu F:n saadessani ja elämä muutenkin erilaista, että silloin en kokenut asioita samalla tavalla kuin nyt. Kaiken lisäksi – jos suoraan sanotaan – olen joskus jopa vähän hymähdellyt kaiken maailman mammaryhmille, lastenvaatehypelle ja ylipäätään elämän täyttymisellä vain raskaudella ja vauvoilla.
Nyt kuitenkin vahvasti tuntuu sille, että omaa päätä kropan lisäksi täyttää tämä juttu tosi vahvasti. Enkä oikein tiedä, mitä olen asiasta mieltä. Pitäisikö pyristellä vastaan ja vähän pakottamalla pitää ajatuksensa itselleni ”normaaleina”? Vai antaa vallan sumuille ja mammajutuille ja toivoa, että sieltä vielä joskus palataan takaisin?
Kivaa iltaa! Pitäkää peukkuja mun tämän yön unille. Viime yön 2,5 tuntia ei ihan riittänyt.
-Karoliina-
Kuva: Noora Näppilä
Kommentit (12)
Anna valta! Esikoisen syntyessä 2013 en osannut heittäytyä mammailuun ja myöhemmin vähän harmitti. Nyt 2019 pienen vauvan äitinä tilanne on toinen. Kuulun lasketun ajan ryhmiin ja mm. vaatetan vauvaa turhamaisemmin. Elän ja hengitän äitiyttä ja vauva-aikaa. Lohduttaudun sillä, että hän on miltei varmasti myös viimeiseni. Tästä mielentilasta paranee kyllä.
Antaudu sumuun vaan, ehdottomasti 👶🏼👶🏼 Elämä on paljon mukavampaa, ja tilanne vauva-aikana on kuitenkin aivan ainitlaatuinen. Siitä sitten kuplan puhjetessa uudella energialla ja aivokapasiteetilla töiden pariin, sen ehtii aivan hyvin myöhemminkin 😇
Se on totta, että breikit asiassa kun asiassa tekee ihmeitä aivoille 🙂
Anna mennä vaan ! Voin kokemuksesta sanoa, että palaat vielä vanhoihin ajatuksiin 😃 mä 8 vuotta ihmettelin, että mikä äitejä vaivaa kunnes tuli ihan kauhea vauvakuume ja saimme kuopuksen. Koin täydellisen raskauden ja täydellinen vauva vuosi päättyy lauantaina kun rakas täyttää vuoden. Reilu puoli vuotta olin täysin äiti vauva kuplassa 🙈 kupla on onneksi puhjennut ja muukin elämä jo kiinnostaa, mutta ai hitto mä nautin ja otin niin rennosti pienen vauva kanssa.
Josskohan tässä käy samalla tavalla. Tuntuu samaan aikaan pelottava lle, mutta myös houkuttelevalle 😍
Se on ihan tieteellisesti todistettu, että naisen aivot muuttuvat (olikohan, että harmaa aine vähenee) raskauden aikana, ja palautuvat sitten pikkuhiljaa takaisin. Ja siihen palautumiseen meni vuosi-vuosia.
Oma esikoiseni on nyt 1,5 vuotias, ja nyt töiden paluun jälkeen alkaa tuntua, että aivot normalisoituu. Huomasin silloin raskausaikana töissä ollessani, että tein ihan ihmeellisiä virheitä töissä, enkä varmasti edes huomannut niitä kaikkia. Puoliso myös valitteli, etten ollut ihan täysillä valoilla :D.
Nyt työkaverini on raskaana, ja huomaan hänen tekevän ihan samanlaisia kummallisia virheitä :).
Voin hyvin allekirjoittaa tuon! Tuntuu, että organisointikyky ei esim. ole samaa luokkaa kuin ennen.
Anna mennä vaan! Mä sekoilen menemään nettikirppareilla ihan vaan siskonpojalle 😄
Se on ihanaa, mutta aivan älyttömän aikaa vievää, puuhaa!
Ei kannata pyristellä vastaan, vaan antautua raskauden ja vauvakuplan vietäväksi. Nauttia siitä ja kaikesta hömpästä mitä vauvan vauvan vaatteisiin ja ryhmiin kuuluu. Itse sain esikoiseni 36-vuotiaana (nyt 1,5 v) ja edelleen ihanassa taaperokuplassa kotona hoitovapaalla elämästä nauttien 😊 (arjensuklaasuukkoja.blogi.net)
Kuulostaa ihanalle ❤️
Sekin on muuten totta.. Tällä kertaa tietää, ettei kuplat kestä ikuisesti. Esikoisen kanssa pelkäsin, että jos antaudun, olen ikuisesti pelkkä Mamma.