Istuskelen tässä tyhjässä kodissa. Kello on 17.32. Lapsi on treeneissä. Ja mies sillä aikaa salilla. Tai lenkillä. Hah. Jossakin urheilemassa anyway.
Kotona tuoksuu uuniperuna, jota lapsonen on toivonut koko viikon ruuaksi. Perunat ovat uunissa jo melkein valmiita ja kinkkusoossi tekeytymässä jääkaapissa. Olen tehnyt paljon enemmän ruokaa (tähän mies kommentoisi, että ”eli kerran viikossa”), kun olen ollut raskaana. Kotona olo on saanut kotihiiren taas esille. Siivoankin enemmän kuin ennen.
En saanut viime yönä taas nukuttua. Mutta kun mies ja lapsi lähtivät kasia ennen töihin ja kouluun, kömmin sänkyyn, ja nukuin kymppiin asti. En tajua, miksi saan nukuttua paremmin aamuisin ja päivisin kuin yöllä. Tuntuu, että uni alkaa tulla vasta siinä kuuden jälkeen aamulla.
En meinannut tänään ollenkaan, enkä edes harjannut hiuksia. Tänään on ollut ihana lepopäivä.
Mulla on monena iltana ollut jo olo, että kaikki on laitettava kotona jotenkin valmiiksi, jos yöllä tulee lähtö sairaalaan. Toivon kuitenkin kovasti, että vielä ainakin ensi yö saadaan olla rauhassa. Huomenna F lähtee syysloman viettoon, joten olisi helpompi organisoida äkkilähdöt, jos hän olisi Helsingissä tai mummolassa. Tämä F:n koko viikon kestävä loma pois Tampereelta päätettiin siis siinä vaiheessa, kun oltiin TÄYSIN varmoja, että pienet olisi jo syntyneet ennen syyslomaa. Ajateltiin, että F saisi spessuhuomioita vauva-arjen keskellä. Niinpä vähän tiedettiin siitä, miten raskaus menisi.
Olen iloinen, että lapsella on edessä ihana loma kaiken maailman valokarnevaaleineen ja rakkaineen ja kylpylälomineen. Silti on vähän haikea olo, kun ei nähdä yhdeksään päivään.
Tänään tuli postista MeNaiset. Luin oman kolumnini ja olin siihen aika yllättävän tyytyväinen. Kertoo Vesa-Matti Loirin kirjan vastaanotosta. Kannattaa lukea!
Mulla on kyllä kolumnissa maailman paras editoija, joka osaa ihan pienillä rivien siirroilla ja karsinnalla tehdä tekstistä jotenkin niin paljon luettavamman. Parasta on se, ettei hän muuta tekstiä koskaan liikaa, eikä lisäile lauseita tai sanoja, koska silloin se ei olisi mun teksti. Tuollainen taito on ihme.
Huomenna mä menen huollattamaan ripset ja poistamaan SYNNYTYSTÄ silmälläpitäen mun lakat kynsistä. Olisin halunnut vielä jalkahoidonkin, mutta siinä vaiheessa aloin sitten kitsastella. Ehkä sisko tai ystävät jaksaa vielä hetken leikata ja huoltaa mun jalat,kun en itse taivu.
Semmosta. Taidan alkaa kattaa pöytää sporttaajia varten. Kohta syödään yhdessä ja itse voisin yrittää tehdä jonkin megakuorinnan suihkussa ja rasvata kroppani hyvin ennen nukkumaanmenoa. Syksy tuntuu jo nahassa. Niin ja tämä pikkiriikkinen venytys vatsanahoissa.
-Karoliina-
Kuva:
Pixabay
Kommentit (4)
Muistan hyvin, että itsellä oli juuri tuollainen unirytmi raskaana. Yöt kukuin ja nukuin levottomasti, mutta ai että miten unet maistui päivällä sohvalla
Tuo unirytmin muuttuminen on kropan valmistautumista muutokseen. Siihen, ettet tule nukkumaan yhtenäisiä yöunia piiiiitkään aikaan. Ihmiskroppa on ihmeellinen, se alkaa jo valmistautua tulevaan, ja mitään sille ei voi. Tämäkin nukkumisriesa alkaa jo todella hyvissä ajoin etukäteen, ja helpoimmalla siitä selviää, kun pystyy ”heittäytymään” siihen. Älä taistele vastaan, vaan ota se annettuna, että pätkissä nukutaan, ja näin tulee olemaan pitkän aikaa.
Yes, oli mega-hyvä kolumni!
Leikata ja huoltaa jalat …😄😄