kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 19.11.2019

Kaksosvauvaelämää

Teksti
Karoliina Pentikäinen
19 kommenttia

Vaikka kaksosuus ei tunnukaan enää niin kummalliselle aiheelle, törmään joka päivä minulle uusiin asioihin.

Kuten esimerkiksi:

  • Ihmisen raajoista on moneksi. Enpä olisi ennen voinut kuvitella, että jalalla voi silittää vauvaa samalla, kun pidän toisessa kainalossa toista vauvaa ja täytän tiskikonetta toisella kädellä. Tai että jos sylissäsi on jo yksi lapsi, voit yhdellä kädellä nostaa 3,5 kiloa lasta toiseen käsipuoleen samalla niskaa tukien.
  • Hätä todellakin keksii keinot. Olen tullut mestariluokan vauvanliikuttelijaksi mm. babyn päällä olevia vaatteita avuksi käyttäen. Toukkapussit ovat parhaita. Niistä vippaamalla saa käännettyä vauvan asentoa, vaikka olisi itse kuinka jumissa toisen lapsosen kanssa. Pissalla voi myös käydä oikein hyvin vauva sylissä.
  • Väärät valinnat ovat arkipäivää. Tuntuu, että kerta toisensa jälkeen tulee valittua ”väärä” vauva ensimmäiseksi ruokailijaksi, vaipanvaihtoon tai syliin. Vaikka kuinka yrittää tarttua ensin hätäisempään vauvaan, löytää itsensä kerta toisensa jälkeen tilanteesta, jossa kakkoseksi jätetty vauva rääkyy naama punaisena. Yritän myös joka kerta laittaa pinnasängyssä levottomamman/mahastaan kipeämmän vauvan lähemmäksi minua… Ja yhtä monta kertaa vauvojen puolia on vaihdettava ensimmäisen 15 minuutin aikana.
  • Kaikkea ei vaan muistaa. Kun neuvolasta kysytään kakkaamisista tai yön kulusta, muistan kyllä asioita. Vaan en sitä, kummalla vauvalle mikäkin asia tapahtui.
  • Omat lapset voi tosiaankin sekoittaa keskenään. Varsinkin yöllä, kypärämyssyt päässä ja silloin, kun ristiäisissä vauvat kulkevat sylistä syliin, tismalleen samanlaisissa vaatteissa.
  • Asiat vievät todellakin tuplasti aikaa. Vaikka jonkinlainen liukuhihnasysteemi meille onkin jo kehittynyt pukemisessa ja muissa toimissa, havahdun joka päivä siihen, miten arkiset toimet vievät aikaa. Kun on esimerkiksi aamulla pessyt, vaipottanut, syöttänyt, röyhtäyttänyt ja rauhoittanut lapset unille, voikin aloittaa saman setin (pesua lukuun ottamatta) heti kohta uudelleen. Päivisin se tuntuu perusrytmille, mutta yöllä tupla-aika potkii takaisin. Aamuisin tarvitaan tästä syystä tuplaespresso, tuplana.
  • Kaksosvanhemmat ovat solidaarista joukkoa. He jakavat keskenään parhaimmat tipsit ja arkea helpottavat vinkit. Silloin hienostelulle ei ole sijaa, koska jokainen samassa veneessä oleva tietää, millaista arki on. Kaksosvanhemmille on ok kantaa lapsensa Ikea-säkeissä, pukea lapset yöpukuihin päivälläkin arkea helpottaakseen tai kertoa, miten tuttipullot voi tukea tyynyillä niin, ettei aikuisen käsiä tarvita.
  • Syyllisyys ja riittämättömyys ovat vakiotunteet. Sydäntä vihloo, kun syöttää vaikkapa toista vauvaa ja samalla jo-syötetty puklaa niin, että maitoa tulee nenästä ja suusta kaarella ja vauva hätääntyy. Tuntuu karmealle, ettei voi heti hyökätä auttamaan kärsivää osapuolet, vaan on ensin saatava toinen vauva pois käsistä. Vatsavaivaisia vauvoja voi pitää päivisin sylissä kaksin kappalein, mutta yöllä maaten se ei enää onnistukaan. Jonglööräys kahden vauvan välillä yöllä on aika karskia. On koko ajan arvioitava, kumpi tarvitsee sillä hetkellä ennemmän äidin rinnan päällä makaamista. Toisen on pakko odotella.
  • Kikkailuun ei ole aikaa. Vielä F:n jaksoin pukea vauvafarkkuihin ja pieniin mekkoihin arkenakin, nyt paras asu on helpoin asu. Yöllä käytetään vain vetoketjullisia yökköreitä (koska laskin avanneen ja sulkeneeni yhtenä yönä yhteensä 98 kertaa nepparit) ja päivälläkin jumpsuitit on ehdottomia.
  • Mikä hygienia? Jaksoimme pitää tytöillä ekan viikon omia tutteja, mutta sen jälkeen on ollut aivan sama, mikä tutti kummallakin on. Joskus teen jopa niin, että täytän yhden tuttipullo ja vuorottelee sillä molempien suuhun. Välissä rauhoitan en-ruokittavan tietysti yhdellä ja samalla tutilla. Odotan kauhulla ekaa hammaslääkärikäyntiä.
  • Vauvoja ei voi omia. Kun tekemistä on paljon, vastuu jakaantuu väkisinkin. Isosisko on joidenkin aamujen pelastus ruokahetkessä, miehen kanssa löydämme itsemme kerta toisena jälkeen tekemästä samaa vauvanhoidollista juttua niin, että toisella on toinen vauva, toisella toinen.
  • Kaksoset ovat kaksi aivan eri persoonaa. Vaikka joskus heidät voikin sotkea ulkonäöllisesti, yllätti minut täysin se, miten samat geenit omaavat identtiset ovat osoittaneet jo nyt täysin erilaiset temperamenttinsa. Ihan hurja seurata, millaisia heistä isoina oikein tuleekaan.
  • Rakkaus jokaista lasta kohtaan on uniikki. Vaikka pienet tulivatkin meidän elämään yhtä aikaa, ei heitä rakasta ”pakettina”, vaan ihan omina itseinään kuten F:ääkin. Hurjaa on vaan se, että iloa tupsahti yhtäkkisesti tuplasti. Kun on nauranut yhden vauvan hassulle ilmeelle, ei tarvitse kun katsahtaa sivulle ja nähdä toinen sydäntä läikähdyttävä hetki.
  • Roinan määrä ei ole vakio, vaan älytön. Kun vauvoja on kaksi, täytyy tavaraakin olla tuplasti. Kaksi sitteriä, kaksi turvakaukaloa, kahdet ulkohaalarit jne. Näissä neliössä se tekee sen, että jemmaan ei voi ostaa mitään. Ja pieneksi jääneet on laitettava kiertoon välittömästi.
  • Vauvojen välinen yhteys on ihmeellinen. Tuntuu kiehtovalle katsella vauvojen välistä yhteyttä jo nyt. Sitä voi seurata, mutta luulen, ettemme silti ulkopuolisina ymmärrä sitä koskaan. Kun toisen mahaan sattuu, ja hän alkaa pitämään mahansattumisörinää, toinen vauva alkaa matkia ääntä. Kun kipu loppuu, lopettaa ”symppaajakin” ääntelyn. Samoin hikka tulee heille lähes aina puolen minuutin viiveellä toinen toisistaan.
  • Yöhön valmistuminen vie enemmän aikaa ja rekvisiittaa kun joskus viikon matkalle lähtö. Kuusi tuttia, check. Termospullollinen kuumaa vettä pullojen lämmitykseen, check. Ladatut pullot kylmäkassissa, check. Vaipat, check. Peppuliinat, check. Aikuisten yöeväät, check. Juomapullo, check. Kolme harsoa, check. Imetystyyny, check. Kohtukohinaa pitävä nalle, check. Spontaanius on melko kaukana tästä setistä.
  • Ihastelu ja kauhustelu. En ole kertaakaan liikkunut vauvojen kanssa ulkona niin, ettei joku tuntematon olisi tullut kurkkimaan vaunuihin tai puhumaan kaksosjuttuja. Yhtä usein törmää ihmisten kauhisteluun siitä, kuinka rankkaa kahden vauvan kanssa varmasti on.

Mitä unohdin listasta?

-Karoliina-
 

Kommentit (19)

Viisi vuotiaidenkaksostyttöjen äitinä niin vielä muistan tuon kaiken, siksi hymyssäsuin luin listaustasi. Ja vielä: jos teillä on mahdollisuus levätä, olla miehen kanssa kaksin, niin tehkää se, (ja niin onneksi teettekin) Tuplavauvat vie triplasti voimia, aikaa jne, yhteen verrattuna (hoidat yhden, sitten toisen ja sitten esim söivät ne ekanpuklut vaatteilta ja lattialta joita et ehtinyt kopata riepuun, kun sylissä oli toinen babe), sanoi joku, ja se on niin totta! Väittäisin että parisuhdekin vaatii normivauva-arkea enemmän huoltoa, kestääkseen väsyttävät pikkulapsivaiheet. Moni ei ole kokenut teidän arkea, ja siksikin on varaa, tai ainakin uskallusta arvostella.

Hei jee, tää oli pitkästä aikaa ihanan elämänmakuinen teksti❤

Hauska! Samaistun, vaikka omat kaksoset ovat jo eskarilaisia.:) vauva-aikana oli harmillisen vähän aikaa pysähtyä ihastelemaan, kun aina joku tuntui tarvitsevan jotakin, ja kiireellä sittenkin. Meidän typy vietti alkuaikoina paljon aikaa äitiyspakkauksen laatikossa neuvolasta saatu hymynaama seuranaan, kun velipoikaa yritettiin saada rauhoiteltua kahden aikuisen voimin. Nyt jo naurattaa.:P Onneksi siihen nähden meidän löytyy paljon kuvia hymyistä ja pieniä videoita arjen sekasorron keskeltä! Se on vinkkini, jonka haluan jakaa; koska todellisuus voi olla sumuista ja välillä valtavan uuvuttavaa, kannattaa sitä tallentaa. Niihin muistoihin on hyvä palata myöhemmin ja kaikki se mahdollinen pimeys saa kultareunuksen ja muistot kyllä kaunistuvat ihanasti, kun vuodet kuluvat. Kaksosten välinen yhteys on niin sydäntä lämmittävää. Tsempit arkeen! 💪🏼

Hyvä teksti, vinkit tulevaan 😁 Onnea tytöille ihanista nimistä. Kauniisti sointuvat B ja G 😊

Voisko käydä niin että nyt ristiäisten jälkeen vauvat menis vielä sekaisin ja kutsuisitte toista toisen nimellä siitä lähtien? 😀

Oma vinkkini korviketta syöville vauvoille on seuraava:
Korvike kannattaa tarjoilla huoneen lämpöisenä. Vauva tottuu siihen kyllä. Silloin maidon lämmittäminen yöllä tai kahvilassa tai missä tahansa voidaan jättää välistä.
Nestemäisen korvikkeen sijaan kannattaa siirtyä jauhemalliseen vastaavaan. Silloin ei kaupasta tarvitse kantaa turhaan painavaa vettä. Hoitolaunussakin on kevyempi kantaa vain puhtaisin pulloihin valmiiksi mitattu jauhe, johon sitten käytön tullen kaataa vettä päälle.
Maitoa voi valmistaa juuri niin paljon tai vähän, kuin mitä tarve on. Myöhemmin tul jauhe on ihan loistavaa sekoittaa soseeseen tai puuroon ilman, että ruoka muuttuisi liian juoksevaksi.
Myös yösyötöille jauhe siis mitataan illalla pulloihin ja yöllä vain lisätään vesi ja sekoitetaan tarpeen tullen. Säilyy hyvin ilman jääkaappia vaikka makuuhuoneessa.

Mielestäni jostain luin vai olikohan neuvolassa terveydenhoitajana työskennellyt äitini sanonut, että maidon pitäisi olla lämmintä. Mutta jos maidot säilyttää makuuhuoneessa kylmänä ja lämmittää termosvedellä, niin eikö siinä lämmittämisessä mene todella kauan yöllä?

Oi moro. 😳😂 Ootteks te oikeesti ihan tavallisia kuolevaisia ihmisiä, te kaksoslasten vanhemmat..?! En usko että ootte😅

Hammasasioita ei ole syytä murehtia. Kaksoset eivät tartuta toisiinsa karies-bakteeria, koska heillä ei sitä ole. Karies-bakteeri tarttuu aikuisesta lapseen. Eli jos tutti ei käy omassa suussa, niin huoleti voi olla. Eikä se niin helposti tartu aikuisestakaan, jos ei just ole avoimia reikiä suussa.

Siis mitämitä? Onko nimet paljastettu jossain myös meille taviksille?! Mä oon missannu täysin ja ymmärsin, ettei niitä kaikelle kansalle kerrota.

Taviksille? Tässä on kyse bloggaajan vauvojen nimistä. Vaikea ymmärtää, että tuntemattoman vauvojen nimet kiinnostaa. Suomessa on vähän oikeita julkkiksia ja bloggaajat ovat täysin taviksia.

Ihmisiä kiinnostaa erilaiset asiat. Mua kiinnostaa nimet ylipäätään ja siksi myös seuraamani blogin kautta tutuksi tulleiden pikkutyttöjen nimet. Se, mistä jotkut vaatteet tai rasvat on hankittu, ei sen sijaan satu kiinnostamaan, mutta ymmärrän, että jotakuta toista juuri ne taas kiinnostavat.

Minulla on kaksi lasta, mutta he syntyivät yksi kerrallaan kolmen vuoden välein. Siinäkin on ollut puuhaa. Todella hyvää huolta näytätte miehesi kanssa pitävän kaikista kolmesta lapsesta, jatkakaa omalla tyylillänne! Äiti- ja isärauhaa toivotellen <3

Moi!

Omat lapseni ovat jo teinejä, myös kaksoset. Muista kuitenkin, miten aikanaan pahoitin mieleni kun joku viisasteli miksen täysimetä vaivojani ja se onnistuu kun vain imettää. Isompi lapseni oli vielä päivät kotona ja vauvat heräilivät kuten pikkuvauvat heräävät. Eli  kannattaa jättää ko. kommentit omaan arvoonsa. Jos ei itsellään ole kokemusta minkälaista on jos on 2 pikkuvauvaa, jotka heräävät vuorotellen ja mahdollisesti vielä isommat lapset siinä lisänä, niin en lähtisi neuvomaan ketään….Ihan hyvillä mielin kannattaa käyttää tuommoinen tilaisuus, jos siihen on mahdollisuus..

Loistava postaus! Nauratti moneen otteeseen 😅 Ylipäätään kuulostaa siltä että teillä on mainio ote vanhemmuuteen!

Mainio teksti ja niin samaistuin siihen:). Vaikka omat kaksoseni ovat jo 22vuotiaita, tuntui moni luettelemasi asia niin tutulta. Huvitti tuo kuvaus tuteista ja tuttipulloista. Muistan kuinka kaksosemme jossain vaiheessa vaihtelivat itsekin tuttejaan/pullojaan. Jatkakaa samaan malliin, rennolla asenteella. Muistakaa, että vaikka kaksosvanhemmuus on rankempaa niin ilon hetketkin tulevat myös tuplana.

Kuulostaa niin tutulta! Yhdessä kohdassa meillä oikaistaan vielä vähän – juodaan maidot huoneenlämpöisenä.
Listaa voisi jatkaa sillä, että aikaa sylitellä vauvoja ”huvin vuoksi” kaikessa rauhassa ei juuri ole. Siihen, että jompi kumpi on sylissä on lähes aina joku erityinen syy. On kitinä, johon täytyy vastata. Kaipaisin itse hetkiä ihan vaan pitää kumpaakin sylissä, antaa lämpöä ja läheisyyttä silloinkin kun kaikki on hyvin.

Kyllä! Tutulta kuulostaa 🙂 ite istun just imettämässä molempia ja sain puklut syliini kun hikka alkoi, vaikka just röytäytin hänet samalla kun toinen söi. Kädet täynnä hommaa. Tsemppiä teille <3

Olis niin hauska tietää pikkuisten nimet. Hassua miten nimet herättää niin paljon kiinnostusta. Toivottavasti nimistä ei tule salaisia, vaikka ei kai etunimet salaisia voi koskaan oikein ollakaan, kun ovat päivittäisessä käytössä ☺️

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X