Kun äiti juhlimaan lähti

Mun sisko järjesti eilen ihanat synttärijuhlat pienellä naisporukalla. Hipu on usein kyllä pitänut synttärijuhlia, joskus isoja, joskus pieniä, mutta tällä kertaa juhlia tuli odotettua extrapaljon. Koko kevät sisätiloissa ja kollarihousuissa huusi glitteriä ja drinkkejä.

Hipu oli kokannut mitä ihanampia tarjoamista ja sitten me yksinkertaisesti vaan höpistiin ja naurettiin. Porukassa oli muutaman nainen, jotka ei tuntenut kuin Hipun etukäteen, mutta ryhmädynamiikka toimi silti loistavasti. Naurettiin ja hohotettiin silmät vesissä.

Mutta niinhän siinä kävi, että mulle iski väsymys jo yhdentoista aikaan. Ennen viittä herääminen alkoi painaa silmää ja kävin välinukkumasaa tunnin. Onneksi pääsin vielä puolen yön aikaan hetkeksi ylös syömään pitsaa ja juttelemaan loppujen vieraiden kanssa. Yöksi kömmittiin siskonpetiin Hipun vierashuoneen sohvalle.

Tajusin juhlien aikana, etten ole kertaakaan ollut tyttöjen syntymän jälkeen juhlimassa. Sellainen itsesuojeluvaisto kuitenkin iski, että vaikka mulla oli viiniä mukana, ei tullut juotua muutamaa lasia enempää. Tiesi, että olit ja väsymys iskisi takaisin korkojen kera.

Kotona oli tapahtunut tosi pelottava juttu mun ollessa pois. Tampereella oli illalla paha myrskypuuska. A oli ollut vauvojen kanssa vaunulenkillä ja aivan meidän talon edessä vanha  puu oli kaatunut heidän silmiensä edestä. Siinä oli mennyt mäsäksi autot ja aidat. Onneksi suojelusenkeli oli ollut matkassa ja tytöille ja miehelle ei ollut käynyt mitään. Joku silminnäkijä oli ehtinyt kuitenkin  paikalle kameran kanssa ja niinpä mies ja vaunut komeilivat monenkin  lehden myrskytilannekuvissa.

Sellaista tälle sunnuntaille. Esikoinen lähti päivällä mummolaan ja meillä on Tampereella ensi viikko täynnä töitä ja asuntoasioita. 

Kivaa alkavaa viikkoa! 

-Karoliina-