Nukuin

Nukuin viime yönä putkeen 10 tuntia ja  20 minuuttia. Olin esikoisen kanssa kaksin hotellissa. Illalla luettiin kirjasto lainaamiamme kirjoja kylki kyljessä. Kroppa lötkönä allasosaston uinnista ja saunasta. Vatsa täynnä hotellin ravintolan ”iltapalaa”.
Oman lukuvalonsa sammutti ensin  esikoinen. Kömpi vielä lähemmäs. Ei kuulemma haitannut, vaikka minä luin vielä. Jaksoin kolmea aukeamaa ”Kaikki anteeksia”. Sitten nukahdin minäkin. 

Yöllä en vaivautunut edes yöpissille, koska en halunnut pilata hyvää nukkumisflowta. Heräsin 5.45, mutta pakotin itseni vielä uneen. 7.20 noustiin molemmat. 

Aamulla heräsin jättisilmäpusseilla. Näytin pahemmalle kuin yleensä aamuisin ä 1 . Tuntui yhtä aikaa ihanalle ja kamalalle. Vähän krapulaiselle. Tavallaan olo oli levännyt ja virkeä. Tavallaan kauhean tahmea. Vielä hotellin aamupalapöydässä etsin skarppiutta. Olisiko sittenkin pitänyt pulahtaa vielä aamu-uinti, mitä tytär ehdotti? Tai mennä vielä hetkeksi nukkumaan aamupalan jälkeen? Ei tehty kumpaakaan. Halusin jo kotiin pienten luokse. Pakattiin tavarat ja käveltiin 10 minuutin matka kotiin. 

Mietin, voiko vartalo järkyttyä unesta? Siitä, mitä se on kaivannut kohta vuoden. Mitä minä olen kaivannut joskus itkuun asti. Tahmea olotila unen jälkeen sai kuitenkin miettimään, onko niin, että kroppa tottuu lopulta kaikkeen. Myös vaarallisen ja väärään, kuten esimerkiksi liian lyhyeen lepoon.

Tänä iltana pakkaan taas muutaman laatikon lisää. Huomenna mennään valitsemaan uusi sänky ja mittatilauspöydän materiaali.

-Karoliina-