Joskus, eli aika usein, sitä unohtaa, kuinka hauras elämä on. Sitä vaan painaa menemään. Miettii keittiöremonttia ja kiristävää farkunkaulusta. Hermostuu liian pitkistä palavereista ja liian lyhyistä mekkoista. Unohtaa pysähtyä kun pitäisi. Ja pysähtyy juuri silloin, kun pitäisi painaa kaasu pohjassa ohi taakse vilkuilematta.
Joskus, eli aika usein, sitä unohtaa, että tässä ollaan ihan vaan ihminen ihmisen paikalla. Voi täyttää kalenteria, tehdä lasagnea, remontoida seiniä ja säästää osakkeisiin. Olla tärkeä ja nopea.
Joskus, ei onneksi usein, matka katkeaa tai siihen tulee kraaterin kokoinen kuoppa. Sellainen este, jonka ylittämistä ei voi tehdä yksin. Silloin ei muista enää reseptejä tai seinämaalien sävyjä. Ei oikeasti muista edes miten nukutaan. Lopulta jäljelle jää vaan tärkein. Suurin niistä. Tiedätte kyllä – rakkaus.
Joskus, eli aika usein, on ristittävä kädet. Ja pyydettävä, josko huomenna kaikki olisi jo paremmin.
Onneksi tänään on eilisen huomen.
-Karoliina-
Kuva: Laura Ikonen
Kommentit (12)
”Onneksi tänään on eilisen huomen”. Olipa kertakaikkisen hyvin sanottu.
Kiitos myös täältä suunnalta lukukokemuksesta.
Teksti maalasi kauniin surullista tunnelmaa. Siveltimen vedoissa oli mukana myös jotain niin lohtua tuovaa. ”Lopulta jäljelle jää vaan tärkein. Suurin niistä. Tiedätte kyllä – rakkaus.”
Voimia asioiden työstämiseen!
Hirveen ihana teksti. Voimia ❤️
Ja huomenna on paremmin siis jaksa siihen asti. Ja rakkaudesta puhu hiljaa, puhu varovasti.
Sydänlämpöisiä ajatuksia sinulle, tuntemattomalle blogista tutulle.🤎
Koskettava ja ajatuksiaherättävä teksti. Kiitos muistutuksesta.
❤🙏
Voi sentään, jotain hirveää tapahtunut. Täällä mietin ja murehdin, mitä ja kenelle perheestäsi on tapahtunut jotain. Voimia Sinulle.
Tämä kirjoutuksesi toi lohtua tähän päivään. Kiitos. En tiedä mitä käyt ja käytte läpi tällä hetkellä, mutta halusin vaan toivottaa kovasti voimia, valoa ja lempeitä tulevia päiviä ❤️
Ihanasti kirjoitettu. Empatiaa on hankalaa antaa etänä, mutta empaattisin ajatuksin oon lukenut sun blogia viime aikoina ja kattellu stooreja.
Niin totta joka sana. Ja kuinka äkkiä niin moni asia voi muuttua, ja samalla muuttuu koko elämä, eikä mikään ole enää kuten ennen.
Ihana kirjoitus