Ihan vaan arkista höpinää
Ajattelin pitkästä aikaa vaan kertoa ihan arjesta tänne.
Mulla on viime päivinä ollut aika hyvä mieli. (Tai siis riideltiin kyllä miehen kanssa eilen yksi typerä ja tehokas riita, mutta muuten hyvin.) Vaikka takana on suru ja kaaos, niin nyt asiat tuntuu olevan monella tapaa hyvin. Ison taakan tipahtaminen hartioilta teki tosi hyvää. Arkiset murheet ei tunnu niin suurille enää.
Me ollaan kolme viikkoa vedetty miehen kanssa “läpystä vaihto -taktiikalla” meidän töitä. Meillä vaihtuu nyt lasten kotihoitaja, mutta ollaan oltu tosiaan pitkä pätkä tässä kokonaan ilman hoitajaa. Se on tehnyt sen, että elämän tilkkutäkki on vielä kirjavampi kuin ennen. Monesti stressaisin tällaista sekavaa tilannetta, mutta tuo vanhempieni keissi antoi kyllä perspektiiviä elämään. Tähän ei kukaan kuole, joten kahlataan nyt vaan läpi ja maanantaina asiat sitten taas muuttuu, kun uusi hoitaja aloittaa.
Pienet oppivat tosi paljon asioita ja sanoja. Osaavat avata jo ovien lukkoja ja laulaa ja puhua niin, että heidän kommunikointiaan on helpompi ymmärtää. (Tosin puhuvat kyllä keskenään edelleen älämöläkieltä, jota he tuntuvat ymmärtävän, mutta kukaan muu ei.)
Pienten unet on (kop. kop) ainakin hetkeksi parantunut uuden refluksilääkkeen myötä. Toivotaan, että tämä on vakiotila, eikä vaan hetkellinen juttu. Mä heräsin viime yönä klo 3 aivan paniikissa, kun luulin, että olen hukannut lapset mun vierestä (tulevat yleensä itkujen vuoksi mun viereen jo alkuyöstä). Sitten tajusin, että olin nukkunut 5 tuntia PUTKEEN, eikä kukaan ollut tullut mun viereen, ei herättänyt mua. Uskomaton fiilis! Innostuin asiasta niin, etten meinannut saada unta enää uudelleen.
Esikoisella alkaa huomenna talviloma. Ottaa siihen päivän varaslähtöä. Harmittaa, ettei meillä miehen kanssa ole nyt lomaa, koska tosiaan on pakko ottaa töitä kiinni, kun saadaan vihdoin hoitoapua. Onneksi esikoinen viettää lomaa isänsä ja isovanhempien kanssa, jotta saa kivaa olemista. Luvassa ei tilanteen vuoksi ole mitään matkoja tai aktiviteetteja, mutta varmasti lököily maalla tekee hyvää. Mietin, että jos F tulee kotiin hyvissä ajoin, voisin viedä hänet kahdestaan koti-Tampereelle hotelliin. Tilattaisiin huonepalvelusta ja katsottaisiin Youtube-videoita. Kesäksi on kyllä keksittävä jotain kivaa reissua jo perheenäkin. Vaikka sitten mökille, jos korona estää muut.
Mulla on ollut puurohimo koko viikon. Olen keittänyt kolme kertaa mannapuuroa (en tosin ole saanut itse yhtään, kun kolme suuta on herkutellut mannista niin ahkerasti) ja kerran tehnyt uunissa ohrapuuroa. Haaveissa olisi tehdä mun oman mummon bravuuria, ruisjauhopuuroa, jota me lapsen kutsuttiin mustaksi puuroksi. Oletteko syöneet? Mun suurinta puuroherkkua voisilmän ja kylmän maidon kanssa.
Pitäisi mennä Aki Manniselle taas hierontaan ja kuivaneulaukseen. Tuntuu, että mun kroppa on täynnä jotain kuonaa. Keinuin Omppu sylissä sunnuntaina puistossa ja mulle tuli siitä aivan oksettava olo. Visiin joku tasapainoaisti tämän jumin vuoksi myös hieman vinksallaan.
Mä hoidan huomisen vielä etätöissä kahden (tai kolmen) assarin kanssa, mutta perjantaina pääsen onneksi käymään ihan työpaikalla. Olin tiistaina teams-palaverissa kolmen lapsen kanssa. Nauratti, että onko tämä sitä nykypäivän ”uutta normaalia”. Viikonloppuna on luvassa ainakin yksi haastattelu, johon miehen kanssa luvattiin osallistua. Ainiin. Ja huomenna me saadaan taidetta meidän kotiin. En malta odottaa!
Kivaa iltaa!Toivottavasti hallitus tekee tänään hyviä, eli tiukkoja päätöksiä. Tiedän, ettei ne ole yksiselitteisesti oikein, mutta joku roti näihin tartuntoihin on saatava. Jos ei jengi usko hyvällä, ehkä sitten pakolla.
-Karoliina-
Kommentit (1)
Ruisjauhopuuro on hyvää ja vielä parempaa ruispuolukka- tai ruismustikkapuurona. Voi kun jaksaisi keittää.
Valoa, unta ja terveyttä teille!