kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 08.03.2021

Tasa-arvoista naistenpäivää!

Teksti
Karoliina Pentikäinen
8 kommenttia
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään vietetään naistenpäivää. Kun mä olin jo ihan lapsi, meidän iskällä oli tapana ostaa meille hänen naisilleen – mulle, siskoille ja meidän äitille — aina joku pieni lahja näin naistenpäivänä. Kukkia ja suklaata, sitä perinteistä. 

Tapa oli musta ihana. Jotkut pitävät kukkien ja sydänsuklaarasian antamista jotenkin liian kliseisenä, mutta itse en koe siinä mitään pahaa. Ehkä siksi, että jo lapsesta asti mulle tyttöys ja naiseus ei ole ollut VAIN vaaleanpunaisia kukkia yhtenä päivänä vuodessa. Itse asiassa tyttönä olo oli niin siistiä, etten koskaan tainnut edes ajatella — ainakaan negatiivisessa mielessä — mikä mun sukupuoli oli. Tunsin aina lapsena, että pystyin mihin vaan. Siihen kannusti varmasti se, että meillä siskojen kanssa oli leluja autoista nukkeihin. Mä harrastin judoa ja tanssia. Rakastin mekkoja, mutta myös tosi lököttäviä hiphop-housuja. Meillä sai olla kaikkea. Eikä kukaan koskaan sanonut, ettei johonkin pysty, koska on tyttö. 

Naiseuden tuomat rajoitukset tulivat — tietysti — kyllä tutuiksi myöhemmin elämässä. Kun aloitin opetyöt 22-vuotiaana, huomasin aika pian, että nuoren naisen sanomisiin saatettiin suhtautua opehuoneen körmyporukassa joskus vähän naureskellen. Viimeistään äitiys läväytti yhteiskunnan odotukset päin pläsiä. Kuulostaa typerälle — näin jälkikäteen — mutta vasta raskaana 25-vuotiaana huomasin, että sukupuolella on väliä. Minulta odotettiin aivan eri asioita, kun lapseni isältä. 

Mulle naiseus ei ole vain äitiyttä. Se on yksi osa siitä. Mutta juuri äitiys on se kohta, missä koen, että minun henkilökohtaisesti tulee eniten taistella tasa-arvon puolesta. Ei täällä kotona — onneksi — vaan juurikin julkisesti vaikkapa tätä työtä tehden. Kun mä aloitin tuoreena äitinä kirjoittaa blogia, huomasin todella nopeasti, että äitien päälle kasataan sellainen painolasti miljoonia odotuksia, ettei niistä oikeasti kukaan voi selvitä. Milloin äiti nukuttaa väärin, syöttää väärin, syö itse väärin, on väärän kokoinen, puhuu väärin tai jopa värjää tukkansa väärin. 

Mun yksi suurimmista agendoista some-työssä onkin se, että voisin olla esimerkkinä siitä, että äitinä ja naisena ei ole pakko olla tietynlainen. Että ei ole maailmanloppu, jos äitikin joskus nukkuu univelat hotellissa. Ei ole väärin, jos nainen haluaa tehdä töitä ja olla SILTI myös äiti. Eikä sekään kaada venettä, jos nainen joskus kiroilee, heittäytyy sohvalle miehen tehdessä ruokaa tai toisaalta laittautuu joskus juuri vaan sitä puolisoaan varten. Kaikki on ok, jos se oikeasti ja aidosti on itselleen ok. 

Mulle merkitsee kauheasti se, että saan tehdä töitä niin, että mulle jää energiaa olla myös mun perheen kanssa. Ja toisinpäin. Voisi ajatella, että mun naiseuden pyhä kolminaisuus on työminän, äitiminän ja puolisominän yhdistelmä. Tällä tarkoitan sitä, että pysyn onnellisena ja minuna, kun saan käyttää päätä töissä, hoivata ja rakastaa lapsia kotona ja toisaalta olla nainen omalle miehelleni. Toki voisin olla nainen myös olematta parisuhteessa, mutta luonnollisestikin seksuaalisuus ja sellainen naiseus, joka ei muualla näy, kohdistuu yhdessäoloon aviomiehen kanssa. 

Koska itselleni työ on tosi tärkeä onnellisuutta lisäävä elementti, toivoisin yhteiskunnan rakenteiden tukevan kotielämän ja työn yhdistämistä vieläkin enemmän. Koska en usko, että olen ajatusteni kanssa yksin. Kaiken lisäksi tämä jos mikä, on tasa-arvoasia, kun miettii ihan palkkoja ja vaikkapa eläkkeen kertymistä. Olen edelleen megaonnellinen, että mä sain aloittaa puolipäiväisenä markkinointipäällikkönä Sidosteella tyttöjen täytettyä vuoden. En olisi raaskinut vielä laittaa tyttöjä kokopäivähoitoon, mutta mun sisuskalut huusi jo työntekoa. Toivoisin, että tämmöistä joustoa löytyisi yhä enemmän eri aloilta. 

Tässä kuvassa mä olen mun omien pikkunaisteni kanssa. Kuvan otti supernainen itsekin, mun ihana ystävä Noora. Ja jalassa mulla on Sidosteen uudet GirlWomanQueen-sukat, joiden teksti-idea syntyi mulle yhden kiireisen työpäivän lopuksi. 

Mitkä elementit on tärkeimmässä roolissa sun naiseudessa? Mitkä on ne tasa-arvon osaset, joiden puolesta taistelet sun omassa arjessasi?

Loistavaa naistenpäivän iltaa!

-Karoliina-

Kommentit (8)

Kivasti kirjoitettu 😊👍 Ihanat noi sukat, saako niitä ostaa /tilattua jostain?

Kiva kirjoitus Karoliina ☺️

Jokainen kirjoittaa omasta kokemusmaailmastaan käsin, luonnollisestikin. Kirjoita sinä omastasi.

Sinänsä surullista että erittäin tärkeä aihe, joka meitä naisia koskettaa ihan joka päivä eli tasa-arvo, saa vähemmän huomiota kuin pyykinpesutiheys. Mitä se meistä naisista (ja miehistä…) kertoo?

Kiitos hienosta kirjoituksesta! Komppaan täysin.

Naiseus on ollut ihana asia elämässä. Synnyin esikoislapsena, oma esikoiseni on tyttö, mitä tietysti toivoin. Prinsessani. Tästä kommentista huolimatta rakastan poikiani tasaveroisesti ja kun pitelin omaa poikaani ensimmäistä kertaa sylissäni olin räjähtää onnesta. Kaikki lapseni ovat aina olleet yhtä rakkaita sukupuolesta riippumatta. Mutta olen myös erittäin onnekas, että sain tyttö- ja poikalapsia. Se on suuri kunnia ja näkökulma ihmisyyteen, kun näkee pojan ja tytön kasvamisen aikuisuuteen. Olen rakastunut Peppi Pitkätossuun neljävuotiaana. Olen saanut olla feministi. Ja silti tasa-arvoisessa rakastavassa parisuhteessa. Totta kai olen joskus kokenut vähättelyä tai kiusaamista työelämässä naisena. Suurin kiitos on ollut, että synnyin naiseksi Suomeen. Siitä tosiseikasta pystyy harvoin olemaan riittävän kiitollinen. Suomessa naisen on niin parasta elää kuitenkin.

Siis naiseus kytkeytyy sulla työhön, parisuhteeseen ja äitiyteen? Mitä jos olisit onnellinen lapseton sinkku ja vielä vaikkapa työtön? Tämä kirjoitus oli taas ihan merkityksetöntä sanahelinää eikä liittynyt naistenpäivän merkitykseen millään lailla.

Tässähän oli Karoliinan ajatuksia omasta naiseudestaan työssäkäyvänä äitinä ja vaimona. Minkä lasien läpi sinä tätä tekstiä luit, tai mitä Karoliinan olisi (sinun mielestä) pitänyt kirjottaa? Hohhoijaa.

Hyvä kirjoitus. Just tuo on itellekkin tärkeintä, että saisi olla se mikä on ja tehdä oman näköiset ratkaisut. Tuo osa-aikatyön yleistyminen ratkaisisi kyllä todella monia lapsiperhearjen haasteita.

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X