Mulla on tämän postauksen äärellä kirjoittajan lukko. Aloitin yhden postauksen, emmin sitä. Kirjoitin kuitenkin kolme kappaletta. Jätin sen muistiinpanoihin. Tuntui sille, että aihe ei lähde lentoon.
Kun en saanut hommaa etenemään, aloin selata iltapäivälehtien nettitarjontaa, kävin Instassa, luin viestit. Edelleen aivot löi tyhjää. Olisi tehnyt mieli kellahtaa sohvalle, jossa kirjoitin, ja vaan yksinkertaisesti nukkua tirsat.
Mun on ollut aina suhteellisen helppoa keksiä, mitä kirjoitan. Koen, että se johtuu siitä, että vaikka elän ilman koronaakin mun elämää aika pienissä piireissä, mun sisäinen maailma on vilkas. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka en ramppaa juhlissa ja ulkomailla, mun ajatus raksuttaa aina tuhatta ja sataa. (Usein liiankin nopeasti). Silloin kirjoittaminen on jopa helpotus. Kun pistää ajatuksia sanoiksi peräkkäin, myös ajatukset alkaa mennä jonossa.
Nyt, kun valkoinen näyttö alkoi kummitella, aloin ihan aktiivisesti pohtia erilaisia postausaiheita. Yleensä aiheen nimittäin vaan jotenkin ilmestyvät tähän tietokoneen ruudulle mulle. En niitä juuri suunnittele, tai mieti. Tajusin kuitenkin pian, että kaikki ne aiheet, jotka pulpahti mieleen, olin jo joskus toteuttanut. Alkoi ärsyttää, mutta pian sen jälkeen tuli armollinen olo itseään kohtaan: Mä olen tehnyt blogia 10 vuotta. Siihen mahtuu tuhansia postauksia, miljoonia ajatuksia. Ei siis ihme, jos joskus lyö tyhjää.
Viime kuukausina olen miettinyt kauheasti omien some-kanavien tulevaisuutta. 10 vuotta on sellainen merkittävä saavutus, mutta mitä tapahtuu, kun päälle laitetaan toiset 10 vuotta. Lukeeko kukaan blogeja? Millainen Instagram on silloin? Tuleeko itse kehityttyä mukana vai jyrääkö aika naisen yli?
-Karoliina-
Kommentit (5)
Onnea kymppisynttäreiden johdosta! Minuakin harmittaa blogien siirtyminen instaan. Instastoryt tosiaan tuntuvat monesti nopeasti kyhätyiltä, ja niitä on usein vaikea lukea kun yhteen kuvaan laitetaan paljon pientä tekstiä. Minä ainakin nautin blogin lukemisesta vähän kuin naistenlehdestä, Instassa tämä ei toteudu ollenkaan.
Onnea! Olen seurannut erinäisiä blogeja siitä saakka kun blogit keksittiin ja tuntuu ikävältä, että niin moni siirtää kaiken sisällön instan stooreihin ja blogit hiljenevät. Stooreja on vaikea seurata, ne ovat jo visuaalisesti melkoista sillisalaattia. Ja lisäksi pitäisi olla oikeaan aikaan linjoilla. Myös stoorien hätäisyys harmittaa, pitää koko ajan olla pysäyttämässä jotta ehtii lukea.
Onnittelut täältäkin melkoisesta saavutuksesta! 🙂
Teksti on sinun vahvuutesi, ja lahjasi maailmalle. Toivon, että siitä et luovu, vaikka kehitys somessa kuinka siirtyisi ”kuvallista”materiaalia suosivaksi. Toki ymmärrän, että maailma muuttuu ja kirjoitusalustat muuttuvat, mutta uskoisin, että tekstin arvostus ei tule katoamaan. Ainakin haluan uskoa niin. Mitä ikinä sitten tulevaisuudessa tulet tekemään, niin sisällytäthän niihin tekstiäsi? 🙂
Minusta ei ollut mitenkään tylsää lukea hetkestä, kun postaus ei syntynytkään tuosta noin vaan, aihetta ei löytynytkään heti. Ei keskeneräisyydestä ja ajatusprosesseista lukeminen ole mitenkään vähemmän tyydyttävää lukijalle (itselleni.)
Vilpittömät onnittelut näistä merkittävän iän saavuttaneista blogipostauksistasi. Minäkin olen uudehko blogiesi lukija! Blogejasi on ehdottomasti mukava lukea ja seurata. Minä en ole seurannut Iholla- sarjaa milloinkaan. En edes kuulu sukupolveen, joka seuraa BB:tä, Temppareita tai muuta tv-realityä. Koko genre on minulle jo iänkin puolesta vieras ja luotaantyöntävä. Blogiesi tarinat sen sijaan ovat mm. lapsiperhearjesta ja vanhemmuudesta, aiheet, jotka ovat myös minulle ammatillisesti tuttuja ja läheisiä.
Voi ei! Jos jokin kanavista säilyy, toivon sen todella olevan blogi sun kohdalla. Yksi kuva vastaa tuhatta sanaa, yksi blogipostaus sataa insta-päivitystä. Insta on tykkäyksiä, blogipostaus on aina, vaikka vain yksilauseisena, antoisampi. Se on persoonallisempi. Sulla erityisesti on taito perustella ja avata kulloinenkin asia, ja osaat herättää ajatuksia. Ja tykkään erityisesti, että uskallat kirjoittaa arjesta. Se tuo lohtua, ilahduttaa, samastuttaa ja saa sut tuntumaan tuntevalta, inhimilliseltä. Vaikka olis kuinka hyvä tyyppi, esimerkiksi instaa tehdään aina kuvien kautta ja se asettaa tietyt raamit. Itse seuraan nykyään ainoastaan blogeja. Instat, facet ja muut on jääneet pois. Ja koen saavani just sellaista somea, joka ei ärsytä, kadehdituta. Joten pliis, jatka!
Terkuin kaksi vuotta blogia lukenut, ensimmäisen kerran kommentoimaan uskaltautunut 🙂