Hyvää hääpäivää,rakas, munkin puolesta sulle. Oltiin unohdettu tämä juhlava päivä kokonaan: Sinä muistit päivällä ja laitoit whatsappin kesken mun palaverin. Minä muistin vasta siinä hetkessä, kun avasin puhelimen.
Tämmöisiä me nykyään ollaan. Arkisia. Omat asiat jää helposti lasten ja ruuhkavuosien jalkoihin.
Toisaalta: Parasta yhteiselämän juhlaa kai lienee se, että juuri se ei-juhla toimii. Tämä, kun lapset ja pölypallot pyörii jaloissa. Harvoin on glitteriä.
Kun oltiin pari viikkoa sitten mökillä kaksin (ja me naurettiin ihan niinkuin ei olisi koskaan naurettu), mä aloin ajatella, että kyllähän sellaista lekotteluelämää, jossa ei olisi vastuussa kenestäkään ja yönsä saisi nukkua rauhassa, voisi elää vaikka liki kenen kanssa tahansa. Että kyllä varmasti suhteen laatu ja yhteinen polku mitataan juuri silloin, kun nurkissa tuivertaa, eikä koskaan tunnu olevan enää parhaimmillaan. Kumpikaan.
Elämä ja rakkaus on nykyisin tasapainopeli. Eteinen on täynnä hiekkaisia kenkiä, pöydät täynnä likaisia lautasia ja syli täynnä räkänokkaisia lapsia. On vastuu tytöistä ja me halutaan tehdä tämä kaikki hyvin. Me halutaan rakastaa ja oppia – olla niin hyviä vanhempia, että välillä mennään solmuun sen(kin) kanssa.
Samalla on kuitenkin vielä mieli, joka haluaisi kirmailla joskus huolettomana kesälaitumilla, käsi kädessä. Ei me olla niin vanhoja (onko koskaan?)ettei sydän halajaisia rentoutta ja kepeyttä. Joskus mietin, mitä maksaisin siitä, jos voitaisiin harrastaa seksiä spontaanisti ihan koska huvittaa, vetää yhdessä seitinohuet päiväkännit ja pyöräillä kesäyössä ilman päämäärää. Aika paljon, uskoisin.
Mutta toisaalta. Tämä on nyt tätä. Sitä, mitä me molemmat ollaan aina haluttu ja tiedän, että halutaan edelleen. Joskus oman unelmansa eläminen on vaan vähän raskasta. Hah.
Sä tiedät, että mun turvapaikka on sun kainalossa. Siinä, missä on se juuri oikeankokoinen kohta mun päälle. Ja mä toivon, että samoin mä tunnun nyt ja aina sun kodille.
Rakastan sinua!
-Karoliina-
P.S. Vaikka välillä olen haamu ja kireä ja huumorintajuton, niin tiedoksi vaan – herkkupeba – etten olisi tässä tilanteessa mieluummin kenenkään kanssa. Luultavasti en olisi tässä prässissä ylipäätään enää kenenkään kanssa. Vain sä saat mut jaksamaan…eikä sen sanominen ole edes liioittelua. Pus.
Kuva: Noora Näppilä
Kommentit (9)
Onnea!
Makuasia varmaan, mutta tuntui hyvin yksityiseltä kirjeeltä blogiin… vaikka ymmärrän että haluat antaa muille ruuhkavuosi äideille vertaistukea.
Hei Karoliina, myöhästyneet onnittelut hääpäivän johdosta. Muistakaa, vaikka arki on hektistä ja lapset pieniä, niin jokainen pieni ele tekee hyvää puolisolle, kuten irtiotto. Minä olen naimisissa ensi kertaa ja edellisessä elämässä lapset tehty. Jo aikuisia. Eli en aiemmin ollut naimisissa, nyt kun kaksi ns. ”pettynyttä rakkauteen” ihmistä kohtaa niin silloin vaalii jotain todella kaunista. Me olemme olleet kohta 14-vuotta naimisissa ja molempien lapset aikuisia. Osaamme nauttia omasta ajasta ja elämästä ruuhkavuosien jälkeen. Ja jos olisimme kohdanneet aiemmin, olisimme vaalineet suhdetta, jos olisi ollut meillä yhteisiä lapsia. Olkaa onnellisia, rakastakaa toisianne ja sanokaa se toisillenne, joko pienillä eleillä, teoilla … ihan arkisilla asioilla. Olkaa onnellisia toisistanne. Eläkää, lapset tosiaan on vain lainaa ja hups kohta huomaatte, ettei ne ole enään ns. jaloissa. Mutta muistakaa arkinen rakkaus… mitä se sitten onkaan jokaisen kohdalla. Itse olen oppinut, että kun sen oikean kohtaa, vaalikaa suhdettanne murut.
Vilpittömät onnittelut! Se päivä tulee vielä, kun saatte elää kahdestaan miehesi ja sinä. Lapset ovat lainaa vain.
❣
I-ha-na kirje❣️
Itku tuli… Olette onnekkaita- rakkaus on lahjoista suurin. Itse olen rakkauden hukannut, löytänyt, kadottanut.. mutta muistan!!! 😍
Kiitos, kun sait muistamaan. ❤️
10v. Yhdessä, 7v kohta avioliitossa. Tarkoitus oli viime vuonna repäistä 10v. Kunniaksi ja lähteä ulkomaille. Noh, mutta korona. Marraskuussa jolloin vuosipäivä oli, oli tarkoitus jotenkin juhlistaa. Muistettiin vuosipäivän menneen ehkä Tammikuussa 😂 Raskaana oleva minä ja silmäleikkauksesta toipuva aviomies…. Sitä ne ruuhkavuodet teettää. Onneksi molemmat tiedetään, että tässä on molemmilla hyvä olla. Vaikka välillä väsyttää ja vituttaakin. Suurimman osan ajasta toinen kuitenkin tuntuu edelleen siltä samalta tärkeältä ihmiseltä, johon silloin 10v. Sitten rakastui.
Kirjoitat ihanasti tavallisesta elämästä. Ja siitä että sekin on normaalia unohtaa jopa hääpäivä. Me ollaan myös unohdettu ruuhkavuosien keskellä. 😂
Mä kyllä liikutuin tästä .
Ihanat te , paljon onnea hääpäivänä ♥️
Toivoo todella pitkäaikainen lukijasi blogin alkuajoilta 🌞
Jep! Tuntuu oudolle laittaa kirje miehelleen tänne blogiin 😀 Vaikka puolisoni tekisi mitä työtä, arvostaisin henkilökohtaista kirjettä aina yli julkisen.