Huh! Vihdoin tämä piinaava jännitys ja valheiden punominen on ohi, kun lauantainen SuomiLove ja siinä järjestetty ylläri A:lle on takana. Matka SuomiLove-hakemuksesta viikonlopun loppuhuipentumaan oli pitkä, ja kyselinkin IG:ssä, kiinnostaisiko teitä lukea, kuinka ylläri rakentui. Melko selkeä 98% seuraajista halusi kuulla, kuinka yllätys rakennettiin, joten tässä meidän tarina.
Mä en muista, mistä sain inspiraatioin täyttää SuomiLoven hakulomake, mutta sen muistan, että kirjoitin hakemuksen eräänä iltana syksyllä 2020, kun olin mennyt perinteisesti nukkumaan meidän kaksosten huoneen lattialle patjalle. Mä en ollut miettinyt asiaa aikaisemmin, mutta sen muistan, että täytin lomakkeen tosi nopeasti kännykällä. Sitten unohdin koko jutun.
Syksyllä 2021, eli liki vuosi hakemuksen jälkeen mulle soitettiin SuomiLovesta. Kerrottiin, että hakemuksia oli luettu, ja mun viesti oli kiinnittänyt työryhmän huomion. Olin vähintäänkin yllättynyt, koska en tosiaan muistanut edes aluksi, että olin hakemuksen jättänyt. Päässä alkoi raksuttaa, mitäköhän mä olin tuossa hakemuksesta edes A:sta ja meistä kertoillut. Tässä vaiheessa painotettiin kovasti, että yllätys ei ole vielä varma, vaan että mun hakemus on ns. jatkossa. Sovittiin, että tekisin listan erilaisista meille sopivista biiseistä ja avaisin meidän perheen tarinaa – muistaakseni puhelinhaastattelulla – vielä enemmän. Mua alkoi jännittää, ja hetken jo epäröin, että pitäisikö sittenkin vetäytyä. Päätin kuitenkin jatkaa eteenpäin. Ajattelin – kuten usein ajattelen – että ne asiat tapahtuu, joiden kuuluukin.
Syksyn aikana viestittelimme ja soittelimme SuomiLove-työryhmän kanssa useasti. Tallensin numeron mun puhelimeen nimellä “Suomisen Laura”, jotta itse tietäisin, koska suomilovelaiset soittavat, mutta puhelimen ruutu ei paljastaisi sitä esimerkiksi A:lle, jos hän sattuisi näkemään nimen ruudulla. Lopulta alkoi olla aika selvää, että A:n ylläri olisi mukana ohjelmassa.
Kerran oli todella “läheltä piti -tilanne”, kun vastasin tuntemattomaan numeroon autossa apukuskin paikalta, kun A ajoi vieressä. Lopetin suomilovelaisen puhelun heti todella tökerösti jotenkin kivahtaen, että en ole nyt töissä, vaan vapaalla, ja soittaisin myöhemmin. Manailin autossa vielä A:lle, kuinka outoihin aikoihin ihmiset soittelivatkaan työjutuissa. Kotona tekstasin hirveällä kiireellä anteeksipyynnöt soittajalle ja sovittiin samalla uusi soitto seuraavalle päivälle, kun olisin yksin kotona. Mä lähetin samoihin aikoihin SuomiLoveen kuvia A:sta ja meidän perheestä inserttiä varten ja sovin jo lapsenvahdin kanssa, että hän merkkaisi kalenteriin illan liki puolen vuoden päähän.
Lopulta, monen mutkan ja biisihionnan ja aikataulutuksen jälkeen sovimme, että ClubForFive esittäisi Youngheartedin Hetkeksi-biisin. Musta oli ihanaa, että yhteen yllärilauluun pystyi yhdistämään sekä yhden meidän lempiyhtyeistä, että meidän alkuaikojen biisin. A rakasta A capella -musiikkia ja me ollaan käyty mm. yksillä meidän ekoista treffeistä kaksosten syntymän jälkeen juurikin ClubForFiven konsertissa. Club For Fiven versio Brothers in Armsista on yksi A:n lempilauluja, joten oli kunnia saada heidät mukaan A:n ylläriin.
Younghearted taas liittyy siihen kesään ja syksyyn, kun me A:n kanssa tavattiin. Vaikka moni Younheartedin biisi on sellainen nuoren rakkauden laulu, jotenkin – yli 30-vuotiaanakin – rakastuessa olo oli aivan teini. Siksi mä rakastan Hetkeksi-kappalettakin, koska se kiteyttää alkuhuumaa niin hyvin. Rakastuessa – iästä viis – kaikki tuntuu tosi uudelle ja ihmeelliselle. Mä muistan, että läheteltiin tätä ja muitakin Younheartedin biisejä toisillemme viesteillä, kun asuttiin etäsuhteessa.
Ennen live-lähetystä piti toki tehdä monta peliliikettä, jotta yllätys onnistuisi. Mä kävin marraskuussa kuvaamassa Club For Fiven kanssa insertin heidän treenisalilla, ja sen jälkeen hiottiin SuomiLove-tiimin kanssa juoni A:n päänmenoksi. Tässä vaiheessa mä pyysin meidän ystäviä, Nooraa ja Mattia, mukaan juonittelemaan. Lopullinen peitetarina oli se, että Noora olisi muka saanut vaikuttajakutsun SuomiLoven yleisöön, ja hän saisi ottaa mukaan meidät aveceiksi. Illan päivämäärä oli sattuma, mutta sopi tarinaamme erinomaisesti. Mulla kun sattui olemaan synttärit pari päivää ennen SuomiLovea, Noora ehdotti, että voitaisiin tällä tavalla viettää mun synttäreitä.
SuomiLovesta panostettiin tähän peitetarinaan aivan täysillä. He jopa tekivät Nooralle feikkikutsun, jonka Noora sitten kasuaalisti postasi meidän neljän yhteiseen whatsapp-ryhmään. Tätä Nooran kutsuajankohtaakin mietittiin kulisseissa tosi paljon. Toisaalta asiaa ei pitänyt ottaa puheeksi liian aikaisin, ettei A alkaisi epäillä liikaa. Toisaalta hommaa ei voinut jättää viime tippaankaan, ettei A ehtisi tehdä mulle jotain oikeaa synttäriylläriä samalle ajankohdalle. Kun Noora lopulta laittoi whatsapp-viestin, jossa ehdotti SuomiLove-iltaa, olimme Nooran kanssa päättäneet, että mä ikään kuin ignooraisin kutsun, etten vaikuttaisi liian innokkaalle.
A otti samaisena iltana Nooran kutsun puheeksi. Myhäilin sisäisesti, ettei mun tarvinnut palata aiheeseen, mutta olin saada sydärin kun A alkoi puhua, että hänellä “on vaan sellainen tunne”, että Noora olisi järkännyt meille kahdelle yllärin SuomiLoveen. Mun piti siis sekunnin sadasosassa päättää, minkä linjan ottaisin. Niinpä aloin päivitellä, että olisiko Noora tosiaan sellaista voinut tehdä. “No en tiiä. Onko se Nooran tapaista? Toisaalta joo, mutta miten olisi uskaltanut, kun tietää, miten vaikea meidän on saada lapsenlikkaa.”
Homma jäi siihen, ja jonkun reilun viikon päästä A kysyi, ollaanko me vastattu Nooralle ja Matille viestiin. Sanoin, ettei olla. “No pistä niille viesti, että jos sinne voi vielä ilmoittautua, me tullaan mukaan.” Mä yritin ohi mennen huikata, että kysyn vielä lapsenvahdilta, pääseekö. Että “olishan se ihan kiva kyllä synttäreitä jotenkin viettää.” Sisäisesti hykertelin.
A tosin järjesti vielä monet sydämentykytykset, kun hän halusi tällä kaudella katsoa joka ikisen SuomiLove-jakson. Se ei sinänsä yllättynyt, A on aina pitänyt kyseistä sarjasta, mutta joka kerta ohjelman katsominen oli kuumottavaa. Varsinkin, kun A aina jutteli ohjelmasta tyyliin “kenet sä yllättäisit? mikä biisi olisi sulle tärkeä? jne jne”. A tuntee mut niin hyvin, että pelkäsin mun naaman paljastavan KAIKEN, mutta niin ei onneksi käynyt.
Kun lopulta ajattelin, että selvittiin kunnialla maaliin, sain vielä puolikkaan sydänkohtauksen perjantaina. Päiväkodista soitettiin iltapäivällä, että toisella kaksosista on maha kipeänä. Kun kävimme hakemassa tytöt kotiin, oksensi Omppu pian ja vielä toistamiseen illalla. Oli aivan kauheaa pitää paniikkia sisällä näyttämättä sitä A:lle! Tekstailin Nooran ja Matin kanssa, mitä helkkari nyt tehtäisiin, jos kyseessä olisi oikea tauti. Entä jos se iskisi muihinkin lapsiin? Tekstailin hoitajan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että voisi ottaa pari luotia meidän puolesta, vaikka Omppu oksentaisikin, jotta päästäisiin A:n kanssa lähtemään. Mä tekstailin totta kai myös SuomiLovelle ja siellä tehtiin varasuunnitelmaa Club For Fiven kanssa.
Lopulta, LOPULTA, Ompun oksennukset jäivät kahteen kertaan, eikä kukaan muu meistä sairastunut. Ehkä hän oli syönyt lunta tai jotain muuta, mutta lopulta lauantai ja ylläri onnistuivat. Mikä helpotus!!
Mä en yleensä jännitä juuri mitään, mutta tämä ilta jännitti mua aivan sairaasti. Maha oli kipeä, päätä särki ja kun lähetys alkoi, mun sydän alkoi pamppailla niin lujaa, että mun oli pakko vähän vetäytyä A:n kyljestä, ettei hän huomaisi mun jännitystä. Meille yllättäjillekään ei oltu kerrottu oman yllärin ajankohtaa, joten se, tulisiko A:n laulu alussa vai lopussa lähetystä, oli aivan mysteeri myös mulle.
Kun sitten näin Club For Fiven kävelevän lavalle, mun naama alkoi nykiä. SIIS MITÄ?? Mulle ei ole eläissäni käynyt niin, mutta posket oikeasti sai ikään kuin sähköiskuja, koska olin niin jännittynyt. Kun valokeila osui lopulta A:n, puolet mun tykytyksistä katosi.
Oli ihana nähdä A:n aidosti yllättyneet kasvot ja sellainen hämmentynyt hymy. Itse kappaleesta mulle ei kyllä jäänyt juuri mieleen, koska en juuri uskaltanut edes katsoa Club For Fiven väkeä, etten jotenkin hajoaisi sen naamanykimiseni ja jännitykseni kanssa. Ainoastaan juttelu ja nauraminen A:n kanssa siinä tilanteessa rentoutti.
Mä aina itken kun katson SuomiLovea, mutta omalla kohdalla itku ei edes käväissyt mielessä lauantaina. Ja A sanoi ihan samaa! Jotenkin tilanne oli niin latautunut ja erikoinen, ettei sitä voinut oikein tarkastella tunnetasolla. Kun katsottiin illalla, kotiin tultua, jakso vielä Yle Areenasta, pystyi paremmin eläytymään kappaleeseen ja Club For Fiven loistavaan vetoon. Vitsi ne on hyviä!!
Juteltiin lähetyksen jälkeen Club For Fiven kanssa ja halailtiin ja kerrottiin vielä tarinoita, joita en ollut voinut A:lle kertoa ennen tätt. Insertin kuvauksissa kävi nimittäin ilmi se, että mulla ja Club For Fiven Tuukalla oli hauska yhteinen historiakiemura, johon liittyi meille molemmille tuttu henkilö, kahvikuppi ja rakkaustarina. Mieletön yhteensattuma.
Esityksen jälkeen me mentiin omalle paikallemme ja nautittiin loppuillan musavedoista ilman paniikkia. Ilta oli ihana, vaikkakin päätä särki ja uni ei meinannut tulla kotona sitten millään. Kroppa kävi aika kierroksilla.
Huhheijaa. Olipahan ihana kokemus! Toivottavasti ennen kaikkea A:lle!
-Karoliina-
Kuvat: SuomiLove // Atte Mäläskä & Niki Soukkio
Kommentit (2)
Aikamoinen stoori! Wau 😊 Olenkin aina miettinyt, että jos tossa sanois ystävälle tai miehelle, et hei mennäänkö Suomi Love -yleisöön 26.3. ni eikö sitä jäis kiinni jo siinä vaiheessa, olis niin obvious! Mut tää oli hauskaa, et oli se tekaistu kutsu jne. Ikimuistoinen tilanne molemmille ja lapsista kans hauska katsoa sitä vielä vuosienkin kuluttua ❤
Ihanan yllätyksen järjestit. Kyllä lapsiperhearki järjestää omat jännitysmomenttinsa, huh, huh. Onneksi säästyitte muut vatsataudilta. Kirjoitit, että A.n kasvoilta näkyi aito yllättyneisyys. Olisi kiva kuulla hiukan lisää hänen näkökulmaansa. Oliko hänellä herännyt jotain epäilyksiä tai tunne, että vedetetäänkö mua? Hyvää kevään jatkoa!