Terkkuja lentokentältä

Heippa hei! Kirjoittelen postausta täältä Wienin lentokentältä. Lähdin keskiviikkona Helsinkiin ja sieltä torstaiaamuna Xiaomin reissulle Wieniin. (IG:ssä tästä yhteistyö, tämä blogipostaus ei.)

Sillä välin, kun mä olin reissussa, kotona tehtiin viime hetken fiilaukset. Vielä eilen illalla tuli viestejä remppatiimiltä. Tekivät kyllä pitkän päivän, mutta niin vaan pysyttiin aikataulussa. Mä olen Suomessa tänään kolmen maissa, mutta mun vanhemmat ja esikoinen menee jo kahden haminoissa järkkäämään esikoisen huonetta. En tiedä, maltanko olla menemättä illalla katsomaan kotia (ja laittamaan joitakin kamoja jo paikalleen), mutta varsinainen muuttopäivä on huomenna. Meille tulee lapsille hoitaja, ja tarkoitus olisi, että saadaan A:n kanssa,mun vanhempien avustuksella, koko koti kuntoon lauantain aikana. Aika kunnianhimoinen haave, mutta ehkä seKIN toteutuu, kuten koko remonttikin aika miniajassa.

Mua aluksi jännitti tämä viikko vähän, koska ohjelmaa oli niin paljon ympätty samalle viikolle. Mietin, oliko järkeä lähteä Wieniin lainkaan, mutta nyt on pakko sanoa, että IHANAA, että lähdin. Vaikka kyseessä oli työmatka, oli reissussa silti rentoa yhdessäoloa ja hengähdyshetkiäkin. Sain jopa katsottua Bridgertoniakin huoneessa, joten kaikin puolin wörtti matka, vaikka silmä toki vähän painaakin.

Mulle tekee muutenkin hyvää äitinä käydä haukkaamassa vähän happea kodin ja lasten luota pois. Huomaan, että kun on hetken pois, tulee kauhea ikävä, ja ikävä taas tuo mulle voimia kestää arjen toistuvia rutiineja ja vääntöjä paremmin. En missään nimessä voisi olla työssä, jossa matkustettaisiin koko ajan ja jonka vuoksi missaisi arkeke tai vaikka lasten kevätjuhla, mutta harvakseltaan poissaolo tekee selvästi hyvää mulle.

Jos sulla on lapsia, mikä on sulle sopiva sykli yhdessäoloa ja omia menoja (työ- tai vapaa-ajanmenoja)?

-Karoliina-

Asu lainassa veloituksetta Ihana Dreams