kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 12.06.2022

Tämän vuoksi parisuhdeaika on elintärkeää!

Teksti
Karoliina Pentikäinen
14 kommenttia

Me vietettiin miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa peräti torstaista tähän iltapäivään. Universumi järjesti meille juhlakutsut Helsinkiin perjantaiksi sekä lauantaiksi, ja niinpä keksin järjestää tähän väliin meille yhteisen hotelliloman niin, että koko lapsikatras oli Hankasalmen mummolassa hoidossa torstaista asti.

Pakko myöntää, että olin odottanut tätä irtiottoa monta kuukautta ja pelkäsin viime hetkeen asti, että aivan varmasti joku lapsista oksentaa tai alkaa kuumeilla. Mutta niinpä vaan saatiin lapset terveinä mummolaan ja me otettiin juna kohti Helsinkiä. Wow!

Mä koen, että meidän parisuhde nojautuu tosi vahvasti arkeen, ja siihen, että ollaan nimenomaa arjessa tiimi. Kun toinen nukuttaa lapset, toinen pesee pyykkiä ja tekee yhteisen iltapalan valmiiksi. Tai kun toisella on tärkeä palaveri ja lapset sairastaa, toinen luopuu omista töistään tai menoistaan puolison vuoksi. Mä koen, että toisen kunnioittaminen on nimenomaa sitä, että jaetaan paskanakit puoliksi ja tehdään toistemme ja perheen eteen paljon käytännönhommia. Jos puoliso nimittäin jättää likapyykit lattialle, eikä ota koppia kotitöistä, siinä ei paljon kynttiläillalliset tai rakkaushöpinät kiinnosta. 

Tästäkin huolimatta mä koen, että arjen vastapainoksi kahdenkeskinen arjeton aika on aivan kultaakin kalliimpaa. Mä myös tiedän varsin hyvin, kuinka sairaan vaikea sitä on joskus järjestää, mutta jokaiset pitkät tai lyhyet treffit on kyllä vaivansa väärti. Meiltä peruuntui A:n kanssa yhteinen hotelliyö toukokuussa, kun meidän lastenhoitaja sairastui, joten viimeksi ollaan oltu kaksin yö huhtikuussa. Sitä ennen joululomalla. Jossakin mittapuussa meillä on paljon yhteistä aikaa, joillakin sitä on enemmän. Jos päästään kerran vuosineljänneksessä olemaan kaksin yö (tai useampi) se on musta jo tosi hyvin!

Mä en lainkaan usko siihen eetokseen, että parisuhde tulee laittaa tauolle pikkulapsiajaksi, tai että kahdenkeskinen aika olisi jollakin tapaa lapsilta pois. Päinvastoin! Musta yhteinen aika tuo voimia valtavasti lapsiperhearkeen. Sitä jaksaa sairastelut, kiukut ja puuronkeitot huomattavasti paremmin, kun välillä saa katsella toista silmiin, makoilla sängyssä pitkään ja syödä ravintolaruokaa kaksin niin, että A)ruoka syödään lämpimänä ja B)ketään ei tarvitse pissattaa annoksen välissä. Mä huomaan, että keskustelut ovat kaksin (luonnollisesti) hyvin erilaisia kuin lasten keskellä. Mä en suoraan sanottuna aina edes jaksa arjessa aloittaa mitään syvempää keskustelua toisen kanssa lasten pyöriessä jaloissa, koska tiedän, että juttu keskeytyy kuitenkin sen sata kertaa, ennen kun olen lopussa. Siksi arkinen keskustelu on usein…noh, arkista. Kuka vie kenetkin minne synttäreille  ja mitä ruuaksi ja kuka tietää, missä on lelupäivälelu. 

Pariskunta-aika on erityisen tärkeää siksi, että kahdenkeskinen aika on myös tosi hyvä tsekkaus sille, missä parisuhteen tila oikeasti on. Keskellä lapsia arki imaisee usein niin sisäänsä, että toisen ja suhteen äärelle ei ehdi usein lainkaan pysähtyä. Kaksin ollaan kirjaimellisesti silmätysten myös parisuhteen kanssa – hyvässä ja pahassa. 

Muistan, että luin joskus nuorena naistenlehtiä, jossa keski-ikäiset ihmiset kertoivat, että puolisoon voi rakastua aina uudelleen ja uudelleen. Ajatus tuntui teennäiselle ja vähän ällölle (vanhat ihmiset nyt, herranjumala. Ainakin 30-vuotiaat). Sittemmin tuo asia on avautunut myös minulle. Naistenlehtien ladyt puhuivat varmaankin juuri tästä, että kun saa hetken olla ihan vain pari – ihan kuin joskus rakastumisen alkuaikoina – katsoa toista taas vähän toisin. Pehmeämmin, levänneenä. Sillä tavalla kuin maailmassa ei olisi vastuuta, huolia ja kihomatoja. 

-Karoliina-

Kommentit (14)

Oon ihan samaa mieltä, että parisuhdeaika tärkeää ja myös lasten ja perhearjen kannalta tärkeää!

Lisäks omalla kohdalla koen, että kun on kerran sen mokan tehnyt ettei priorisoinut parisuhdeaikaa ja lopulta totes, ettei ollutkaan enää mitään yhteistä tai halua tehdä yhdessä mitään ja ero tuli – niin ainakaan tälleen toisella kiekalla ei jää siitä kiinni, etteikö pitäis parisuhteestakin huolta.

Tsempit myös kaikille niille, joille yhteisen ajan järjestäminen on erityisen haastavaa (tekisi jopa mieli sanoa mahdotonta). Silloinkin, kun ei ole paikkaa, minne lapset voisi yöksi jättää, kun lapsen itsensä henkinen kantti ei vain kestä yöksi jäämistö tai taloudellisia rahkeita hotellihuoneille ei ole tai mitä vaan, parisuhde voi KUITENKIN voida myös ihan hyvin.

Ja sekin riittää, että menee parisuhteessa ”ihan kivasti”. Siis vaikkei parisuhde olisikaan kuin Disneyn piirretyssä. Tässä maailmassa ovat eronneet ne ihan täydellisetkin parit ja toisaalta selvinneet yhdessä keinutuoliin asti myös sellaiset vähän arjen haalistamat kaksikot. Sitä kun ei koskaan tiedä.
Joten ei paineita.
Kiva, jos pääsette.

Joo olet kyllä aivan oikeassa tässä! Parisuhteen toimivuudessa on niin monta aspektia, ja myös eri ihmiset arvostaa suhteessa ja kumppanissa eri asioita. Ja joskus tosiaan esteenä on joku sellainen asia, joka jollakin toisella perheellä ei olisi este eikä mikään. Toisaalta mä myös ajattelen niin, että Suomessa ei tarpeeksi puhuta parisuhteeseen panostamisesta. Täällä puhutaan lapsista ja perheestä (joka sekin loistavaa!), mutta pariskunnat – sellaisetkin, joilla olisi kaikki mahdollisuudet keskittyä toisiinsa – voivat ikään kuin vahingossa ajautua toisistaan tosi kauas.

Kiitos lohdullisesta kommentista. Herkästi omaa tilannetta vertaa muihin ja tulee surulliseksi/kateelliseksi.

Kaikilla ei tosiaan ole samoja mahdollisuuksia, eikä se kuitenkaan tarkoita sitä, ettei parisuhdetta voisi ylläpitää tai rakastua puolisoon uudelleen ihan siinä arkisessa elämässä. Ja vaikka elämä olisi sellaista turvallista ja tavallista, sekin on ok. Kunhan perheessä on hyvä henki, eikä nalkuteta/riidellä jatkuvasti.

Totta on, että osa eroaa, koska parisuhde on jäänyt hoitamatta lapsiarjen keskellä. Osa eroaa, vaikka tekevät kaikki mahdolliset temput suhteen eteen.
Mun mielestä on tärkeää tehdä kulloisenkin hetken parhaansa niissä olosuhteissa, mitkä on.
Eikä jäädä jumiin siihen, että ei se näissä oloissa onnistu, pitäisi olla jotain enemmän jne.

Ihan aidosti haluan sanoa, että aivan mielettömän ihanaa, että teille järjestyi tuollainen kahdenkeskinen loma! Antaa varmasti niin paljon parisuhteelle ja ihan siihen koko perhearkeen. Me on miehen kanssa vietetty täysin kaksin aikaa (ellei lasten nukkumaan mentyä aikaa tai n.30min saunaa mummolassa lasketa) viimeksi heinäkuun alussa vuonna 2019… meillä on todella laihat tukiverkot ja pienin lapsi (ihan kohta 3v) moniallerginen, epipen varulta kun sai viime kesänä anafylaksian jne. Allergiat tekee sekä meidät vanhempina että esim. isovanhemmat aroiksi ottamaan pienintä hoitoon. Päiväkodissa toki pienin on silloin kun me vanhemmat ollaan töissä. Yksi täysin ulkopuolinen mahdollinen hoitaja meillä kävi tutustumassa meidän perheeseen jokunen viikko sitten, mutta hänelläkin ollut nyt kuitenkin esteitä ettei ole meille päässyt niin että päästäisiin vaikka edes lenkille kaksin.

Ymmärrän hyvin. Ja varmasti tuollainen hengenvaarallinen allergia on todella iso este hoitohommiin. Pidän peukkuja, että saisitte lenkkihoitajan teille!

Kuulostaa mahtavalta.
Olen samoilla linjoilla että parisuhteeseen olisi hyvä panostaa vaikka lapset onkin pieniä. Olkaa onnellisia kun teillä on siihen mahdollisuus… Ollaan puolison kanssa oltu helmikuussa yksi yö ja päivä kaksin… yhteistä aikaa ei ole kun tukiverkosto puuttuu mutta vuosien varrella siihenkin on jotenkin tottunut..

Kiitos <3 Kyllä me ollaankin!

Se todella on hätkähdyttävää, kun vihdoin saa sitä rauhallista parisuhdeaikaa eikä toinen tunnukaan yhtään sen läheisemmältä. Se epätyydyttävä arki on lopulta syönyt sen kipinän myös kahdenkeskisistä hetkistä.

Joten olen tosi iloinen teidän puolesta!
Teillä se arkikin on hyvää, jossa kunnioitus toista kohtaan säilyy ja yhteinen lapseton loma antaa tilaa romantiikalle.
Rakkaus. Se on kiva juttu.

Joo olet ihan oikeassa – kahdenkeskinen aika tuo esille niin hyvät kuin huonotkin jutut, koska silloin suhdetta on tilaa tarkastella.

Meillä vaan yksi lapsi (joka jo teini) mutta en tiedä olisimmeko miehen kanssa yhdessä, jos appivanhemmat eivät olisi niin paljon auttaneet lapsen hoidossa. Olen ehdottomasti sitä mieltä,että parisuhdeaika on yhtä tärkeää kuin lapsiarki. Ilman toimivaa parisuhdetta kärsisi siitä lapsikin. Mulle on aina itsestäänselvyys, että puoliso on yhtä tärkeä kuin lapsi ja siitä olen pitänyt kiinni kynsin ja hampain. Nyt,kun rakas anoppini kuoli viime kuussa olen hyvin onnellinen siitä miten tärkeä hän oli lapsellemme(Kaikki kaikessa). Tunne oli molemminpuolinen. En usko,että anoppi oli jaksanut taistella sairauksiaan vastaan niin kauan muuten hän sai ainokaisesta lapsenlapsestaan voimaa. Hoitaminen kääntyi toisin päin,tytär auttoi mummoaan viimeisinä vuosina paljon. Tulipa pitkä teksti mutta tosiaan en ikinä ole ymmärtänyt niitä äitejä jotka unohtaa puolison, kun tulee lapsia. Ei pitäisi ihmetellä,jos sitten tulee ero. Parisuhdeajasta pitää pitää huolta!

Tosi tärkeän asian toit esille – ne ”hoitokeikat” on monesti myös lasten ja isovanhempien/tätien/setien/kummien laatuaikaa, jossa luodaan elinikäisiä siteitä heidän välilleen. Osaanottoni <3

Mä olen kanssa huomannut, että karkeasti sanottuna (ei aina!) ihmisten suhtautuminen parisuhdeaikaan muuttuu, jos meneillään on toinen tai kolmas kierros perhe-elämää.

Ittellä ihan samat kokemukset.
Onneksi on kuitenkin saatu yhteishuoltajuus hyvin toimimaan.

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X