kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 11.12.2022

Ahdistaako joululahjat?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
29 kommenttia

Mulle tuli viime jouluna melkoinen morkkis meidän lasten joululahjamääristä. Olin ostellut paketteja pitkin syksyä ja unohtanut samalla, että edellisiä oli jo kaapeissa. Lahjakääreissä paljastui pääosin sellaisia hyötylahjoja kuin uusi tyyny tai yöpuku, mutta silti paketteja oli aivan liikaa. Tämä johtui tietysti siitä, että mun ja A:n ostamien lahjojen päälle paketteja antoi vielä kummit, mummot ja vaarit. Mua alkoi hirvittää tilanne jo siinä vaiheessa, kun aseteltiin paketit kuusen alle.  Mutta  jotta se ei olisi ollut jo tarpeeksi kova ahdistuksen aihe, kävi lahjojen jaossa se, mitä pelkäsinkin – pienet tytöt avasivat pari pakettia ja lähtivät onnellisina leikkimään huoneeseensa. Me aikuiset jäätiin loppujen avaamattomien lahjojen keskelle. 

Siinä hetkessä päätin, että tänä vuonna kaikki olisi toisin. Ja niin onkin. Me vanhemmat annetaan lapsille kaksi pakettia per lapsi, ja isovanhempia on pyydetty pitämään maltti. Esimerkiksi mun vanhemmilta on pyydetty lapsosille elämyslahjat (ja koska halusivat ostaa myös paketit, mä toivoin esimerkiksi pienille tytöille Reiman Muumi-fleecejä, koska ne tulee tarpeeseen).  A:lla ja mulla on ollut tapana ostaa toisillemme yhdet paketit, ja omien lapsuudenperheiden kanssa ollaan sovittu, että aikuiset eivät lahjo toisiaan. 

Tästä kaikesta lahjarajoittamisesta huolimatta mulle on tullut jo nyt – ennen paketin pakettia- sellainen olo, että jatkossa olisi yritettävä tehdä asiat vieläkin vaivattomammin ja maltillisemmin lahjojen suhteen. Mä olen ostanut jo vuosia kaikki kummilasten, sukulaislasten  ja opettajien lahjat (ylläri) Sidosteelta sukkina, mutta huomaan, että koko ajan mieleen pulpahtelee ihmisiä, joita haluaisin ilahduttaa pienellä muistamisella. Siksi vedin Dermosilille 12 käsivoidetuubin tilauksen ja toivon, että selviän näillä tämän joulun lahjat. 

Sukkia annan siksi, että tiedän, että niitä tarvitsee JOKAINEN. Ja itse asiassa kummilasten vanhemmat ihan toivovatkin niitä multa jo nykyisin lapsilleen. On kiva ostaa omasta työpaikasta. Ja kaiken lisäksi kotimainen hyötylahja ei voi mennä kovin paljon pieleen. 

Dermosililta ostin puolestaan siksi, että pidän heidän brändistä tosi paljon, ja kaiken lisäksi Dermosililla on ollut ilo tutustua henkilökuntaan, joten tässäkin tapauksessa on mukavampi ostaa ihmisiltä, jotka tuntee. Tuotteilla on kaiken lisäksi hyvä hinta-laatusuhde ja kauniissa pakkauksessa oleva käsivoide sopii tosi monelle. 

Muutaman paketin olen tilannut esimerkiksi Finlaysonilta valmiiksi paketoituna ja lähetettynä, ja itse asiassa tuo palvelu, jossa lahja paketoidaan ja lähetetään suoraan saajalle, on kyllä kaikista kätevin! 

Olen omasta mielestäni tehnyt hyviä löytöjä, kivoilta firmoilta, mutta lahjat –  joulun mittakaavassa – aiheuttaa mulle silti paineita. Mä aidosti haluan muistaa mulle tärkeitä ihmisiä, mutta samalla A) on pieni pelko siitä, että unohtaa jonkun tärkeän ihmisen lahjan kokonaan ja B) huono omatunto lahjan ostamisesta vain…noh, lahjan vuoksi. 

Haluaisinkin nyt kysyä teiltä, miten te handlaatte tämän lahjahomman? Ja siis vastaukseksi en tarvitse “ei hankita lainkaan lahjoja”, koska mä pidän lahjan antamisesta ja myös saamisesta, hah. Musta on aivan ihanaa, kun keksii jonkin hyvän yllärilahjan, joka oikeasti on nappivalinta lahjan saajalle. On  superhauska juonia lahjahommia ja kyllä mun mieltä lämmittää myös se, jos joku ystävä tai perheenjäsen on nähnyt vaivaa myös mun lahjan eteen. Hyvä lahja onkin parhaimmillaan osoitus siitä, että toinen tuntee sinut hyvin ja on kuunnellut, millaista esinettä/elämystä tarvitset elämääsi. 

Ihanien lahja-aatosten keskelle toivoisin kuitenkin ratkaisun sille, miten joulunaikaan olisi vähemmän muistettavaa, vähemmän paketoitavaa, vähemmän ympäristökuormaa ja yksinkertaisesti vähemmän vaivaa? Ehkä lahjoissa ahdistaakin se, että niiden miettiminen ja hankkiminen vie tunteja joltain vielä tärkeämmältä, jouluun rauhoittumiselta. 

Tuntuuko nämä ajatukset yhtään tutuille? 

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (29)

Meillä kanssa rajoitettiin nyt lahjojen hankintaa omassa perheessä. Keskitytään enemmän hyvään ruokaan ja yhdessäoloon omien työvuorojeni määräämissä puitteissa. Muutenkin sovitaan kaikki hankinnat yhteisesti harkiten. Tälle joululle ollaan ostettu vain lego-kirja, kylpyvaahto ja sähköhammasharja lapselle. Iskä saa sukkia sekä pitkät kalsarit. Itselleni ostin tikkitakki-tyyppisen haalarin ikäänkuin lahjaksi, se pääsikin jo käyttöön näillä pakkasilla lapsen eskariin vientiä varten. Yhteiseksi lahjaksi ostin pelin. Muutamille läheisimmille ihmisille piirsimme ja väritimme lapsen kanssa tiskirättejä joulukorttien ja lahjojen sijasta. Olen meillä yleensä se joka hoitaa lahjat joka tilanteessa. Sukulaisilta ja tutuilta tulee lahjoja iso kasa yleensä vaikka ollaan monta kertaa kerrottu ettei tarvita niin paljoa mutta viesti ei tunnu menevän perille. Ja lopulta joka vuosi kiikutan pitämättömiä lahjavillasukkia ja -vaatteita kirppikselle ja keräykseen. Kulutusta pitäisi järkeistää ja vähentää mutta miten se voi onnistua kun joka tuutista tyrkytetään tavaraa ja mainokset suorastaan vaatii ostamaan?

Me annetaan lapsille vain yksi lahja ja ollaan pyydetty, että muutkin antaa vain yhden lahjan per lapsi ja nekin toivelistalta. Silti lahjoja kertyy paljon, liikaa. Me myös ostetaan joskus lahjoja käytettynä. Esim tänä vuonna tyttö saa Torista ostetun uudenveroisen leikkikeittön. Ei ole järkevää ostaa satasella uutta, koska aion kuitenkin tuunata sitä mieleiseksi. Me myös yritetään ostaa lahjoja, jotka ovat pitkäikäisiä, kuten lautapelejä, joista meillä tykätään kovasti. Kausittaiset ja järjettömät leluhärpättimet unohtuu liian usein kerran leikkimisen jälkeen laatikkoon. Me halutaan antaa lahjat, mutta ostamisessa vaan ostamisen takia ei ole järkeä. Liiassa lahjapaljoudessa lapselle tulee ähky eikä lapsi edes muista mitä on saanut.

Me ollaan oltu isolla porukalla aatto jo monta vuotta. Molempien vanhemmat, sisarukset perheineen. Tavaksi on muodostunut salaisen ystävän lahja aikuisten kesken. Aiemmin joulukuussa arvotaan aikuisten kesken yksi salainen ystävä jolle annetaan lahja. Se on ollut musta hauska tapa. Tulee mietittyä kunnolla mitä haluaa juuri tälle ihmiselle antaa. 🙂

Alku ilman syyllistämistä tms.
Olen ns. Jouluihminen joulu on ihanaa ilon ja positiivista energiaa tuova vaihe pimeässä ja kylmässä syksy-talvi skaalassa.
Yleensä teen hankintoja ympäri vuoden ja joskus syys-lokakuussa teen ns. Inventarion mitä vielä hankitaan ja kenelle.

Sukulaisten, kummilapset, ystävien lapset yritän muistaa, mutta kaikille vanhemmille ilmoitettu jo ekasta joulusta asti että en anna leluja lahjaksi, vain poikkeuksellisesti. Lahjat hyödykettä, opimiseen, lukemiseen, elämyksen tms. Liittyvää. Aikuisille jokin pieni muistaminen. Tässäkin tapauksessa ”oma sääntö” lähin suku jotain hyödykettä, tuttaville kortti ja kaikille jotka on arjessa ystävä, opettaja, hoitotäti, työkaveri heille jokin pieni omatekemä muisto ja kiitos vuodesta.

Tykkään lahjojen ”valmistusta”, paketointia mutta kaikkein eniten rakastan lahjojen antamista tai oikeastaan sitä kun sen saaja avaa paketin ja lahja on mieluinen… Se on oikeastaan minun/minulle joululahja.

Mutta nyt viimeisen 2-3vuotta en löydä enää sitä itseäni, en omasta mielestäni aiheuta stressiä itselleni vaan ihan tunne puuttuu… En pääse omaan ilooni.. tosin viimeinen 3vuotta on ollut todella vaikeaa aikaa perheessä ja lähipiirissä. Rakkaiden menetystä, sairautta, työttömyyttä yms.

Siksi koen että minunkin lahjominen on jotenkin vääristynyttä… Ei mitään holttia tai ajatusta. Koen kysyjän kanssa samanlaisia ajatuksia jne.

Neuvoisin voisin antaa: unohda se mikä ei tunnu hyvälle, keskity pieniin hyviin omiin tapoihin. Anna vain antamisen ilosta ei velvollisuudesta. Ja omia kullamuruja on vaikea olla lahjomatta liikaa🤗

Mielenkiintoista lukea, miten erilaisia prioriteetteja ihmisillä on ja mitä tunteita teema herättää. Useimpia ihmisiä koskettaa jollain tavalla, mutta ei mitenkään ristiriidattomasti. Erilaiset arvot, elämäntilanteet ja väistämättä tulotaso heijastuu ihmisten valintoihin.

Itselle tärkeintä on a) osallistua erääseen paikalliseen lahjakeräykseen, josta lahjat menee suoraan niitä tarvitseville perheille sekä b) muistaa lasten opettajia koulussa ja harrastuksissa. Esim. kuluneen vuoden aikana sukulaiset eivät ole auttaneet mitenkään lasten kanssa, joten mun mielessä nuo lasten arkiympäristöissä paikalla olevat aikuiset on tärkeää muistaa edes pienesti.

Kummilapsia on useita, ja heille lahjojen ostaminen on haasteellista. Osa heistä on erittäin hyvätuloisten perheiden lapsia, joten on ihan mahdoton keksiä mitään erityistä tai omaperäistä, kun en tod. ole mikään käsityöihminen. Kun kummilapsien paketit on hoidettu postiin/kuljetukseen, on hieman helpottunut olo.

Sukulaisten minimaalinen panostus valitettavasti kasaa myös ostopainetta omien lasten suhteen, koska he eivät tajua, miksei lahjoja tule runsaasti (tämä ei ole iästä kiinni, isokin lapsi epäsuorasti toivoo runsasta joulua). Joudunkin siis ostamaan useamman paketin omille lapsille, koska en vaan jaksa sitä aaton ja joulupäivän pettymys- purkausta. Sen vielä jaksan ottaa vastaan, kun tulee avoin kritiikki ”kaikki muut saa iPhonen, maailman ankeinta, että mä en!” (Tämä keskustelu käyty useampana vuonna, eikä siltikään ole selkäranka katkennut).

Kuuntelen aina ihmetyksellä, kun joku kertoo supertyytyväisistä lapsista- miten on ilahduttu tyyliin kaulaliinasta, kylpyvaahdosta tai vesiväreistä jouluna 😀 Tai sitten on vaan tosiaan unohtunut se aika, kun pelkkä lahjanarun hypistelykin riitti uutuudenviehätykseksi ja lahjoista ei vielä lähetelty kuvakaappauksia kavereille.

Tai sitten voisi ihan ohjata sukulaisten muistamiset vähävaraisille lapsille…

Mä teen myös näin. Mutta tykkään sen lisäksi antaa lahjoja mun läheisille.

Joululahjat ovat ahdistaneet mua jo vuosia. Ehkä eniten sen takia, että niin harva oikeasti tuntee mua, mun tarpeita ja mun arvoja. Etenkin puolison perheen tuntuu olevan vaikea ymmärtää, ettei mitään kannattaisi antaa meille vain, koska ”pitää antaa jotain”. Sitten sitä tuppaa aina saamaan jotain, mitä ei tarvitse ja mistä ei välttämättä edes tykkää. Nimimerkillä, saadaan vuodesta toiseen maitosuklaakonvehteja, vaikka ollaan vegaaneja 😂

Sen sijaan oman perheen kanssa on ollut jo vuosia se sopimus, ettei lahjoja anneta. Koska lahjoja on kuitenkin ihana saada ja antaa, annetaan puolison kanssa toisillemme pari pientä lahjaa. Sellaisia, jotka on oikeasti tarpeellisia, mutta joita ei itse itselleen hennoisi ostaa.

Musta on ihanaa, että myös kierrätettyjen lahjojen arvostus on kasvanut. Tänä vuonna aionkin antaa omalle 4v. kummitytölle second hand -lahjan ja virkkaan itse pari koria hänen leluilleen. Mun itsetehdyt lahjat hänelle on ollut ehkä suosituimpia, mikä tuntuu uskomattomalta, mutta vahvistaa sitä, kuinka pienistä ja erikoisista asioista lapset – ja aikuisetkin – osaavat innostua 😊

Joo juuri näin. Musta on aivan mahtavaa, että second hand -lahjat on nykyisin arkipäivää, jopa todella cool! Omatekemistä puhumattakaan <3

Meidän lapsilla on niin monta serkkua ( yli 50), ettei mun rahat riitä ostamaan heille lahjoja, joten emme niitä osta.

Kummilapsia olen muistanut jouluisin noin 15 vuotiaaksi saakka.

Joulukorttien tekemistä ja lähettämistä olen halunnut ylläpitää mukavana jouluperinteenä.

Saan itse yleensä mun puolisolta pari, kolme lahjaa ja itse ostan hänelle useamman.

Lapset ovat ostaneet yleensä jotain pientä toisilleen lahjaksi ja meille vanhemmillekin pikkuiset paketit.

Meidän lapsille ostamme kyllä lahjoja, jotka ovat tarpeen esimerkiksi vaatelahjoja tai heidän toivomia astioita/ kodin pienkoneita.

Niille ystäville, joille haluan antaa lahjoja, teen ne itse. Tykkään käsitöistä ja leipomisesta. Olen vuosien varrella antanut neulomiani villasukkia, lapasia, pipoja, kaulaliinoja sekä itseommeltuja toilettilaukkuja, kasseja tai leipomani joulukakkuja, saaristolaisleipää.

Olen jo vuosia ottanut koko lahjahärdellin aika kevyesti. En halua itse saada nettikaupasta tilattua lahjaa, enkä siksi anna niitä muillekaan.

Annan mieluummin vähän ja ajatuksella.

Ja olen kiitollinen jokaisesta ajatuksella valitusta/ tehdystä lahjasta. Niitä on ilo saada.

Kuulostaa ihanalle, mutta luo myös paineita. Mä teen joka vuosi muutaman granolapurkin, mutta mulle tulisi järkyt paineet, jos pitäisi tehdä kaiken lisäksi käsitöitä ja leivonnaisia. Ehkä siksi, että olen aivan onneton neuloja :/

Mulla on ollut sama tunne ahdistun lahjoista/tai siitä, että niitä tulee liikaa. Hätäpäissä tai et ostetaan lahja vain lahjan takia inhoan mutta ymmärrän ainakin sellaisissa tilanteissa jos toisella ei ole toivetta mutta silti haluaa antaa lahjan.

Suosimme elämyslahjoja ja tietenkin muutama tavara/esine paketti tulee. Meidän lapsilla on nykyään ihan maltilliset toiveet esim. 4 – vuotias toivoi neljää asiaa ja ne hän saa ne on myös helppo jakaa niin, että yksi tulee meiltä, toinen mummolta ja papalta ja kolmas toiselta mummolta ja neljäs kummilta. Lisäksi toiset kummit saavat antaa tai olla antamatta. Musta on ollut kiva, että yhdet kummit ovat ostaneet jo kun elämys jutun ja toteuttaneet sen lasten kanssa se voi olla esim. Linnanmäkipäivä tai yö mökillä tai pulkkamäessä. Yleensä hinta näissä ollut maltillinen.

Itse koitan hankkia lahjat niin, että kuuntelen pitkin vuotta mitä ihmiset puhuvat toivovat tai harmittelevat kun ei ole tai ei ole onnistunut löytämään yms. Tai kun huomaan, että mieheni käyttää puhki kuluneita villasukkia.
Tiedän esimm. Yhden ystävän kuka arvostaa glögejä ja olenkin yrittänyt hamstrata hänelle erikoisempia glögejä sellasia joita ei saa suomesta, jos joku vaikka matkustaa olen pyytänyt että voitko katsoa jos osuu silmiin. Tai helpommin ostan joka vuotisen uutuus glögin.
Yhdellä menee oikea ja vasen sekaisin joten hänelle kudotut villasukat jossa toisessa lukee vasen toisessa oikea. Tämä on myös vähän vitsi.
Ja yksi hrmitteli kun ei saanut yhtä keikkapaitaa kun olivat loppuneet mutta bongasin myöhemmin satumalta sellasen alesta hänelle.
Jossain vaiheessa ostimme myös pelkästään vain lapsille lahjat ja se herätti lapsissa ihmetystä joten olemme nykyään myös ostaneet aikuisille esim. Miehelleni nyt ne villasukat, uudet pyyhkeet meille (koska tarve) ja uusi kahvin keitin, edellinen hajosi sopivasti.
Odotan sitä aikaa kun lapsset ovat niin isoja, että voisimme arpoa kuka ostaa kenelle lahjat eli yksi lahja per perheen jäsen. Tämä olisi kiva juttu. Ja riittävä.

Juuri tuota arvostan eniten, että pitkin vuotta on osattu kuunnella puolisoa/ystävää, ja antaa lahjan sitten tällaisen tiedon inspiroimana. Mun mies on tässä todella hyvä, mä vasta opettelen!

Vielä sen verran, jos lahja toive on kovin vaatimaton. Esim. teini toivoi valkoista kynsilakkaa. Ostin siihen kylkeen myös poistoaineen, vanulaput ja vähän muuta kosmetiikkaa (rasvaa yms). Tulee kivempi paketti. Yritän paketoida lahjat et olis vähän niin kuin setti. Esim. Kirja, villasukat ja suklaalevy samaan pakettiin vähän vihjeeksi vaikka miten lahjaa voisi esim. käyttää.
Olen useampana vuonna myös tehnyt lapsille itse kalenterit ja käyttänyt luukkuihin näitä vaatimattomampia lahja toiveita. Tai esim. niin, että kun on alkanut luistelu kausi niin sitten luukusta paljastuu villasukat. Tai ihan perus sukat, koska niitä kumminkin aina tarvii. Eli meillä on tullut vaihtelevasti nää pienemmät ja tarpeelliset jutut joulun alla joko kalenterista tai aattona paketeista.

Meillä lahjavyöry on jokajouluinen haaste. Lapsilla on paljon innokkaita lahjojia (kaikki isovanhemmat, pari isoisovanhempaa, tädit jne.), mikä on toki ihanaa, mutta valitettavasti etenkin parilla sukulaisella se pakettien määrä lähtee ihan lapasesta. Halutaan ostaa mahdollisimman monta pakettia, ja sitten meillä on joulun jälkeen hirveät röykkiöt kaikenlaista sekalaista, ei kovinkaan tarpeellista kamaa. Aineettomien lahjojen ehdottaminen ei auta, koska heille on selvästi itselleen tärkeää, että antavat nimenomaan monta konkreettista tavaraa lahjaksi.
Nyt onneksi lasten saatua serkkuja pakettien määrä on ollut hieman laskusuunnassa, kun ei olla suvun ainoa lapsiperhe. Mutta on tehty karusti niin, että ei osteta itse lapsille lainkaan joululahjoja. Muutama sukulainen aina kyselee tarpeellisia lahjatoivevinkkejä, niin ne omat ideat tulee usein toteutettua ihan jo sitä kautta.

Varmasti viisas ratkaisu, jos kerran ei pysty pitämään lähipiiriä hallinnassa ostelun suhteen! Onpa kimuranttia.

Aivan sama fiilis, viime jouluna suorastaan hävetti miten paljon paketteja 2-vuotiaani sai. Eikä oltu itse ostettu yhtään lahjaa hänelle, koska aavisteltiin, että lahjoja tulee paljon sukulaisilta. Mietin jos jatkossa sanoisi isovanhemmille, että maksimissaan 2-3 pakettia? Tiedän, että haluavat kovasti ostaa lahjoja mutta joku raja 😁

Ja kun meillä edes 3-vuotiaat ei osaa toivoa mitään. Kun kysyin, mitä he odottavat joulussa, niin joulukuusta ja herkkuja.

Lapselle vanhemmilta muutama harkittu lahja, isovanhemmilta myös tarpeellisia harrastuksiin liittyviä lahjoja, jotka hankittaisiin muutenkin. Isovanhemmille kuvakalenterit ensi vuodeksi lastenlasten kuvilla. Joulukortit muille sukulaisille ja ystäville perinteisesti postitse. Muutamalle läheiselle naapurille suklaat. Näillä menty ja tämä riittää. Huomaa kyllä,että mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä vähemmän lahjoja ja tonttukin tuo osan tarpeellisista jo joulukuun aikana tonttuovelle.

Aivan totta. Isompien lasten kanssa tämä on (ainakin meillä) jo helpompaa.

Kun haluamme muistaa, mutta lahjansaaja ei välttämättä konkreettista lahjaa tarvite (eli kaikensortin opet), annamme lahjan hyväntekeväisyyteen. Lapset ovat saaneet päättää kohteen ja sitten tehdä kortin tärkeälle aikuiselle. On tuonut hyvää mieltä puolin ja toisin!

Tämä on ihana tapa. Mun ystävä antoi juuri mun miehen 40-vuotiaslahjan lasten urheiluharrastuksen tukemiseen. Musta ihana lahja <3

Ostan tosi vähän aineellisia lahjoja oikeastaan vain silloin jos selvästi jotain tiettyä toivotaan.

Elämyslahjat ovat olleet jo pitkään tapani muistaa ihmisiä niin joulun kuin synttäreidenkin
osalta. Lippuja teatterit, konsertit, leffat, flow park, museokortti, kampaajalle lahjakortti (toki myös muut hoidot), lahjakortit kahviloihin ja ravintololoihin.
Kukkia myös joillekin ihmisille joulumuistamiseksi ostan/ tilaan. Jouluherkut ovat toki myös kivoja antaa ja toki myös saada.

Omille lapsille ostamme yhden lahjan ja muulta lähipiiriltä tulee lisäksi muutama. Uskon että lapsemme olisivat tyytyväisiä vaikka saisivat vain yhden lahjan, koska mitään erityisiä puutteita heillä ei ole.
Kotiimme emme kaipaa mitään krääsää eli ei yhtään tuikkukippoa, lyhtyä tai maljakkoa lisää.

Mä rakastan lahjojen antamista ja toki saamista. Budjetti toki on se mikä on haastava kun lahjottiavia on paljon omassa ja puolison suvussa. Vaikka kuin yrittää tehdä listaa ja pitää kiinni budjetista ni väkisinkin se ylittyy, noh kerrankos sitä. Oma lapsi kukittaa kummit jouluna, se ollut perinne lapsen syntymästä asti. Kummit odottaa joulukukkaa saapuvaksi.

Kukka onkin ihana lahja!!

Pidimme viikonloppuna pikkujoulut ystävättärieni kanssa. Sovimme että jokainen tuo yhden lahjan, jonka valitsee kotoaan, eli ns. kierrätyslahja. Jokainen poimi yhden paketin kasasta. Lahjat olivat kaikille mieluisia, monessa oli taustalla jokin tarina, esim. lempikirja jonka halusi antaa eteenpäin. Joskus olemme myös arponeet ennakkoon, kuka antaa kenelle lahjan.
Lahjojen miettiminen kyllä stressaa, joten jos en keksi mitään ”nappivalintaa”, saatan leipoa jotain jouluista.

Tuo kierrätyslahjatapa on mun mielestä myös monessa työpaikassa, ja se on niin kiva, koska siinä saa todella laittaa kekseliäisyyden peliin.

Lahjaksi aikaa, elämyksiä, yhdessä tekemistä. Kuluvaa ja tarpeellista juttua. Kierrätettyjä juttuja 💚

Me emme anna miehen kanssa toisillemme joululahjoja. Yhteinen aika on kaikkein tärkeintä mutta ainokaisemme 15v tytär saa tottakai lahjoja (ja hän on ainoa jolle niitä ostelen. En ostele edes siskoni lapsille). Olen jo vuosia ostanut lahjat netistä,koska välttelen kauppoja joulun alla muuten kuin ruokaostoksilla. Menee vain turhaan hermot ryysiksessä. Tänä vuonna tytär saa esim Finlayson pyyhkeen ja kauniin yöpaidan joita toivonut. Sitten olen ostanut hänelle kolme muuta fiksua lahjaa: kerrasto,lahjakortti ja pusero. Aina mietin,että onko tarpeeksi lahjoja,pitäiskö olla enemmän. Mies sitten rauhoittelee,että taatusti riittää heh. Tytär, kun oli pienempi lahjoja tuli liikaakin ,kun juuri isovanhemmatkin ja kummit niitä hänelle osteli meidän lisäksi. Oli välillä tolkuton määrä. Nyt teininä saa myös ihan rahaa joululahjaksi (ei vanhemmiltaan) ja määrällisesti tulee vähemmän mikä on aivan luonnollista. Ensimmäistä kertaa teini oli ostanut meille vanhemmille lahjat. Ihan liikutuin,kun kuulin miten halusi meitä rakkaudella muistaa ja on nähnyt vaivaa niitten eteen. Odottaa kuulemma innolla,että voi antaa ne meille. En todellakaan sitä odottanut,koska tykkään itse miettiä mistä hän pitäisi ja turhia lahjoja en tuon ikäiselle enää halua ostaa.

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X