Mulle joulunaika on ollut aikaisemmin tosi ristiriitaista aikaa. Lapsena ja nuoren rakastin joulua, ja olin aivan ehdoton sen suhteen, että jouluperinteessä ei saa muuttaa yhtikäs mitään. Ei muuttaa ruuan ruokaa, eikä ohjelman ohjelmaa.
Kun kasvoin aikuiseksi, ja jouluina elämä jatkui samanlaisena kuin muinakin vuoden kuukausina – välillä ihanana, välillä sekavana ja masentavana – aloin ottaa joulusta paineita. Ahdisti välillä isostikin, ettei joulu tuntunut enää samalla kuin 5- ja 15-vuotiaana. Monena jouluna yritin tavoittaa sitä samaa lapsuuden fiilistä ja petyin, kun se ei vaan tullut. Ja itse asiassa elämän synkissä jouluissa synkkyys tuntui entistäkin suurempana, koska suomalaiset joululaulujollotukset oikein lisäsivät melankoliaa ja toisaalta oletus idyllisestä joulusta oli iskostunut takaraivoon.
Viime vuosien aikana olen tajunnut, ettei joulun tarvitse olla aina samanlainen kuin ennen. Se saa olla, mutta ei tarvitse. Ja samalla, kun en ole tavoitellut jotain tunnelmaa kolmenkymmenen vuoden takaa, on joulu alkanut näyttäytyä taas mielekkäänä ja kivana juhlana.
Totta kai mä edelleenkin haluan nähdä jouluna rakkaita, syödä herkullista ruokaa ja tuottaa lapsille jouluiloa, mutta ajattelen, että senkin voi tehdä monella tapaa. Esimerkiksi kun kaksoset syntyivät, ahdisti ajatus siitä, että roudaisimme muutaman kuukauden ikäiset vauvat mun vanhempien luokse jouluksi, jossa olisi muutenkin jo talo täynnä väkeä.Siinä vaiheessa arki ihan kotonakin oli jo melko haastavaa. Ensin tuli tosi suuri syyllisyyden tunne siitä, etten tekisi asioita, kuten ennen, mutta sitten päätettiin, että vaikka kuinka olisi joulu, voitaisiin tehdä meidän perheen ratkaisut kuten itse nähdään parhaaksi. Niinpä mun lapsuudenperhe on viettänyt meidän kanssa joulua jo monta vuotta vähän ennen aattoa, jolloin aattoa ei tarvitse istua autossa matkustaen. Ja itse asiassa tänä vuonna minä ja tytöt matkataan Keski-Suomeen vielä tapsanakin, kun A menee pelaamaan kiekkoa.
Jo monta vuotta me ollaankin vietetty aattoa pääosin viidestään,mutta ei sekään mikään kiveen kirjoitettu tapa ole ollut. Ainakin kerran oltiin aattona A:n isällä syömässä ja viime vuonna mun sisko taisi käväistä miehensä kanssa meillä. Mennään flow`n mukaan. Jouluna on ollut tapana viettää aikaa myös Nooran ja Matin kanssa, ja siinä tapaamisessa yksi parhaita juttuja on juuri se, ettei ole minkään sortin kaavaa. Pidetään rääppiäiset ja puuhataan, mitä puuhataan. Valtavan rentouttavaa! Niin ja jos kaikki on terveitä, tänä jouluna ollaan myös naapureiden kanssa.
Olen aina ihmetellyt lausetta “saat, mistä luovut”, mutta sapattivuosi on opettanut sen, että lause pitää ihmeellisen hyvin paikkansa asiassa kuin asiassa. Joskus, jos oikein kovasti haluaa jotain ja yrittää parhaansa, tuo lause raivostuttaa. Mutta todellisuudessa ihanaa parisuhdetta, ihanaa elämää, ihanaa joulua tai ihanaa työpaikkaa ei vaan voi väkisin puristaa. Mä ajattelen, että siinä hetkessä, kun lakkasin tavoittelemasta joulun OIKEAA henkeä, sain tilalle jotain paljon parempaa – rentouden olla ja nauttia.
Mun haaveissa olisi, että lähdettäisiin joskus jouluksi reissuun. Ehkä Lappiin, ehkä aurinkoon, ehkä vaan jonnekin lähikylpylään. Kaikki on mahdollista, kun ei aseta liian suuria rajoja jo etukäteisesti!
Onko sulla jo joulufiilis?
-Karoliina-
Kuva: Noora Näppilä
Paita saatu Kappahlista
Kommentit (8)
Kiva kirjoitus, täällä joulutetaan myös ! Joulufiilis menee ja tulee, olen huomannut saman että kun vähän hellittää, tuleekin yllättäen rennompi fiilis. Ja sellainen sopii mun joulutunnelmaan hyvin. Ei tarvitse kaiken olla niin täydellistä !
Ehkä sun kannattaisi mennä takaisin töihin niin ei tarvi kuukausi kaupalla stressata joulunviettoa. Me muut kun käydään töissä ja siinä samalla leivotaan lasten kanssa piparit, käydään joulumarkkinoilla ja -konsertissa. Ei ole liikaa aikaa miettiä miten nyt ”joulutetaan” ….
Mutta selvästi liikaa aika pohtia kuinka blogin pitäjä tekee mielestäsi tässäkin asiassa väärin.
Meillä jouluperinteet on muovautuneet elämän vaiheiden mukaan. Lapsena pitkälti oman perheen ja vanhempien mieltymysten mukaan. Kerran oltiin lapsuuden perheen kanssa joulu espanjassa ja se tuntui oudolle. Ja tuntuu edelleen. Itse haaveilen ihanasta mökistä lapissa mutta ehkä eniten lumen takia. Nythän etelässäkin on lunta niin ei vältyämätöntä.
Nuorina aikuisina vietettiin puolison kanssa joulua niin, että käytiin kummankin vanhempien kotona tai ennen joulua toisella vanhemmalla ja jouluna toisella (riippuen toisten joulun valmisteluista) ja niin ettei aikaa kuluisi matkusteluun. Silloin tärkeänä osana kuului se, että vietettiin ystävien kanssa joulurääppiäisiä meillä se oli sen ajan ydinperhe.
Omien lasten myötä joulua vietetään myös siten, että ensin toisten isovanhempien luona ennen joulua ja sitten toisten. Ja lopuksi tai ennen ihan keskenämme. Eikä se ole justiinsa jos joku on esim. Yksin niin meille voi kyllä aina tulla. Ajatus on kuintenkin se ettei kukaan joutuisi olemaan joulua yksin..
Hei ! Kiva,osuva kirjoitus.Itsekin tämän kokenut.Nykyään meillä ei aattona juurikaan aikatauluja.Tottakai mennään päivä tietyn ohjelman mukaan,mutta ei hampaat irvessä🙂Rennolla meiningillä.Välillä häiritsee kirjoitusvirheet,mm.ruuan ruokaan,ohjelmaan ohjelmaan.Oikein olisi:Ei muuttaa ruuan ruokaa, ohjelman ohjelmaa.Vertaa esim.keksin keksiä.
Huh, tulipa siinä monta. Korjaukseen ❤️
Miten teillä näkyy esikoisen joulun ajan vietto biologisen isän puolen sukulaisten, esimerkiksi isovanhempien kanssa? Piipahtaako esikoinen heillä kyläilemässä joululomalla tai joulun aikana? 😊
En kommentoi näitä asioita millään tavalla julkisesti ❤️