Heipparallaa maanantai-iltaan! Meillä alkoi tänään työt joululomaviikon jälkeen, mutta nyt on vielä pieni hetki aikaa muistella lomaa ja uudenvuoden iltaa. Kuvassa minä, Noora, Matti ja Pena joulupäivänä, esikoisen ikuistaessa joulujengin perinteisellä filmikameralla.
Koska meidän syksy ja alkutalvi on mennyt sairastellessa paljon, ei uskallettu tehdä välipäivillekään mitään suuria suunnitelmia. Tuntuu, että nykyisin – vähän kaikilla ihmisillä ympärillä – peruuntuu reissut ja tapaamiset alvariinsa jonkin pöpön vuoksi, joten uskallus suunnitella mitään isoa vähän vähenee. Juuri juteltiin ystävien kanssa, että sairastiko ihmiset ennen koronaa vähemmän, vai oliko ennen vanhaan vaan tapana liikkua ihmisten parissa hyvinkin kipeänä. Vaikea sanoa, mutta ainakin nykyisin peruuntuneet menot tuntuvat olevan ihan normi.
Mä en ole koskaan ollut mikään erityinen välipäivien fani. Tavallaan välipäivissä on erityinen ei-mikään-viikonpäivä -olo, joka tekee todella hyvää työvuoden keskellä, mutta toisaalta joulun jämät ei ole yhtään mun juttu. Siitä syystä mä kai tykkään raivata joulun ja kuusen pois heti tapaninpäivän jälkeen, koska joulu tuntuu varsinaisten joulun pyhien jälkeen jo niin nähdylle. Joka vuosi tämä kaava yllättää: ensin etukäteisfiilistelen joulua ihan kympillä, ja sitten 27. päivä kaikki punainen ja yltäkylläinen tuntuu tunkkaiselle.
Koska meillä ei ollut montakaan suunnitelmaa lomalle, tehtiin pienimuotoisia asioita, pienellä suunnittelulla. Välipäivinä me mm. ulkoiltiin lasten kanssa paljon. Käytiin luistelemassa ja pulkkailemassa, omalla porukalla ja ystävien kanssa. Mies kävi pelaamassa ja katsomassa kiekkoa, mä taas näin mun ystäviä saunan, avannon ja ruuan merkeissä. Perjantaina pidettiin miehen kanssa treffipäivää – urheiltiin, saunottiin, syötiin ja käytiin päivän päätteeksi Areenalla katsomassa Lumikuningatar*.
Me ollaan vietetty nyt ainakin neljä uutta vuotta jo samalla porukalla, eli meidän ystävien kanssa Pyynikillä. Tässä uudenvuodenviettoperinteessä ehdottomasti parasta on seura ja rentous. Lapset ja aikuiset viihtyvät hyvin yhdessä ja ohjelma on tarpeeksi väljää. Mä en ihan kauheasti pidä juhannuksen ja uudenvuoden kaltaisista pakkojuhlista, joten hyväksi todettu perinne on tällaisissa hetkissä pelastus. Tavallaan olen sitä mieltä, että jokainen juhlan aihe on juhlimisen arvoinen tässä pääasiassa arkeen keskittyvässä elämässä, mutta toisaalta oletus joulutunnelmasta perustuen vain kalenterin päivämäärään on itselleni vähän vieras.
Tänä vuonna aloitettiin uudenvuodenjuhlinta jo päivällä. Käytiin ampumassa raketit heti pimeän tultua, syötiin ja rupateltiin. Pienet tytöt olivat onnellisia, kun saivat leikkiä toisten lasten leluilla.
Mä tulin pienten kanssa kotiin unille jo heidän uniensa aikaan, mutta A ja F jäivät vielä jatkamaan iltaa. Oli itse asiassa ihan hauskaa juhlia tyttöjen nukahdettua hetki vuodenvaihdetta kotona Emily in Parisin kanssa. Lopulta A ja F:kin saapuivat kotiin jo ennen puolta yötä, ja vuosi vaihdettiinkin meillä nukkuen.
Mikä on sun suhde “pakkojuhliin”? Mikä on sun fiilis välipäivistä?
-Karoliina-
Kommentit (8)
Mun ajatus ”pakkojuhlista” on se ettei tarvitsisi olla yksin. Vaikka viihdynkin hyvin myös omissa oloissa niin tykkään myös sosiaalisistakin tilanteista tai olla ystävien kesken pienemmällä porukalla ja ihan vaan oman perheenkin kesken on todi kivaa mutta kuitenkin esim. juhannus ja uusi vuosi on kiva viettää muiden kanssa. Tekemisellä ei niin ole väliä, on muokkaantunut sen hetkisen tilanteen tai elämäntilanteen mukaan. Viimeiset yli kymmenen vuotta ollaan vietetty ystävien kanssa ja heilläkin lapsia ollaan oltu mökillä tai jollain kylässä. Joku vuosi meni kotona sairastaen ja tänä vuonna päätettiinkin lähteä miehen kanssa keikalle ja loppuilta pötköteltiin hotellihuoneessa.
Mä rakastan joulun välipäiviä. Vaikka rakastan myös joulua ja joulun fiilistelyä ja tekemistä niin se on myös vähän työtä. Täytyy miettiä mitä syödään, hankkia ruuat, tehdä ruuat ja muita valmisteluja. Joten joulun jälkeen itsekkin ehtii paremmin vaan olla. Lapset ovat innoissaa uusista lahjoista itse ehtii syödä suklaata, katsoa leffoja, urheilla, ulkoilla ja tehdä mitä huvittaa yhdessä ja yksin. Ja vaikka nyt itsellä ei ollutkaan kun kaksi lomapäivää pyhänlisäksi niin siltikin ehti hyvin. Ja siinä sivussa myös siivoilla joulun pois. Mulla on siihen oma perinteeni. En ota kaikkea heti pois vaan jokaisena päivänä vähän kerrallaan. Yhtenä koristeet, toisena, kuusi, kolmantena pöytäliina, ovikranssi lähtee vasta talven jälkeen. Jotain on saattanut jäädä pidemmäksikin aikaan. kynttilätkin yleensä ovat siihen asti kunnes päivät alkavat pidentyä ja ulkona ei ole enää niin pimeää.
Mäkään en pidä uudesta vuodesta ja juhannuksesta, koska niissä on niin suuret paineet siitä, että on hauskaa ja ollaan ystävien kanssa.
Joulu on perhejuhla kotioloissa jo oletuksena, niin se on mukava! Toki perheettömille se taas voi tuntua ikävältä.
Täällä kans vuosi vaihtui unten mailla. Ja hyvä niin! 🙂
Jep – tässä vaikuttaa varmasti se, onko perheellinen vai ei, ja miten ystävien kanssa on ollut tapana juhlia.
Käytettiin joulupäivänä lasta lääkärissä, ja hoitaja sanoi että kaikki pöpöt ovat nyt korona-ajan eristäytymisen jälkeen vahvempia (tai ihmisten vastustuskyky heikompi), lapset saattavat nyt sairastaa flunssan toisensa perään. Vaikka kyllähän kipeät ihmiset ennen koronaa liikkuivatkin enemmän, menoja ei niin helposti peruttu pelkän flunssan vuoksi.
Täällä on mennyt joululoma sairastaessa 🙁
Se on varmasti juuri noin. Nyt maksetaan siitä, että niin kauan ihmiskontakti oli minimissään. Voi kun ikävää, että joulu meni sairastellessa 🙁
Rakastan juhlia <3 mua ei haittaa tuo "päivämääräpakkoisuus", se on lähinnä helpotus. Ei tarvitse itse miettiä ja päättää ajankohtaa. Juhlimisen tapa yms. on sitten aina mitä milloinkin halutaan ja missä porukassa. Siitä en ota mitään paineita. Viime juhannuksena olin lasten kanssa pari yötä Helsingissä hotellissa, käytiin Linnanmäellä ja nautittiin auringosta. Ei siis todellakaan se pakollinen mökkijuhannus viineineen ja saunoineen, mutta jotain erityistä ja mieluisaa.
Tuokin on kyllä ihan totta – pitää ottaa opiksi tästä ajatusmallista 🙂
Loistava idea! Ehkä mäkin alan purkaa joulua jatkossa tuolla tavalla!