kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 19.01.2023

Näin mahduttaa liikunta ruuhkavuosiin!

Teksti
Karoliina Pentikäinen
19 kommenttia

Aloitin viime kevättalvella kevyet kävely-hölkkälenkit monen vuoden liikkumattomuuden jälkeen.  Alku oli takkuinen, kuten olettaa saattaa, mutta nyt tämä liikkahomma on imaissut mut aikalailla jo uumeniinsa. Ja ehkäpä uskallan sanoa jo senkin, että liikunnasta on tullut pikkuhiljaa pysyvä ja tavallinen osa mun elämää. Totta kai eletään vielä honeymoon-vaihetta monellakin tapaa, mutta nykyisin liikkuminen tuntuu luontevammalle kuin liikkumattomuus. 

On olemassa erilaisia lukuja ja teorioita siitä, kuinka monta kertaa ihmisen on toistettava tiettyä asiaa, että siitä tulee tapa. Mä ajattelen, ettei mun kohdalla merkitystä ole ollut niinkään määrällä, vaan sillä, millaisten taukopäivien ja -viikkojen jälkeen olen kammennut itseni takaisin jumppapöksyihin. Vajaan vuoden jaksoon kun on mahtunut niin laattataudit, koronat kuin myös monet liikattomat lomatkin, eikä se ole silti tarkoittanut – kuten usein ennen mun kohdalla – totaalista lopetusta. 

Vaikka aloitin lenkit viime kevättalvella, puraisi liikuntakärpänen totaalisesti minua vasta elokuussa. Ja silloinhan liikunnan mahduttaminen elämään oli valtavan helppoa – tein koko syyskauden töitä vain omassa firmassani, joka tarkoitti sitä, että pystyin muokkaamaan työpäiväni juuri sellaisiksi, kun itse halusin. Toisin sanoen pystyin ajoittamaan liikuntahetkeni pääosin pienten tyttöjen päiväkotiaikojen sisään, jolloin mun liikunta ei ollut lainkaan pois perheen yhteisestä ajasta. 

Kun aloitin palkkatyöt tammikuun alussa, mua vähän jännitti, miten liikunnan saa tungettua elämään, jossa mä pääsääntöisesti teen töitä kasin ja neljän välillä. Mutta vaikka tässä ei olekaan takana vielä montaa viikkoa tätä kuuta, uskallan jo huokaista helpotuksesta – kyllä se onnistuu näinkin. Tosin tottakai säätöä vaatii liikunnan mahduttaminen kalenteriin tässä elämäntilanteessa.

Kun kyselin joskus ennen joulua IG:n puolella, mitä haluatte kuulla liikunta-aiheeseen liittyen, eniten tulikin kysymyksiä juuri siitä, miten mahduttaa liikunta ruuhkavuosiin. 

Totta kai ruuhkavuosia on erilaisia. On erilaisia perhekomboja, lasten ikä vaikuttaa, omat työajat vaikuttaa, ja sekin, millaista liikuntaa haluaa ja voi harrastaa. Tässä kuitenkin mun vinkit siihen, miten…

Kuinka järjestää aikaa liikunnalle ruuhkavuosissa

  1. Ensinnäkin kaiken A ja O on ollut se, että me ollaan miehen kanssa sunnuntain kalenterisynkan yhteydessä isketty myös omat liikuntapäivämme kalenteriin. Meillä molemmilla on aikaan ja päivään sidottuja harrastuksia (ja lapsilla myös), mutta sen lisäksi sunnuntaisin on varattu slotit niille liikuntakerroille, joiden ajankohdan kanssa voi joustaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päivänä X minä vien lapset päikkyyn, jotta mies pääsee liikkumaan ennen töitä aamulla. Ja iltapäivänä Z mies hakee lapset, kun minä menen töiden jälkeen salille. On siis tärkeää merkitä myös ne liikuntakerrat, joita voi suorittaa käytännössä koska vaan, koska helposti ”koska vaan” muuttuu ”ei koskaan” -hetkeksi.
  2. Toinen oivallus ajankäytön hallintaan liittyy siihen, että yrittää katsoa omia päivään ja niiden aikataulutusta uusin silmin. Voisiko tunti liikuntaan löytyä siitä, että muuttaakin perheen tai oman itsensä aikatauluja ja rutiineja  jollakin tapaa? Voiko herätä aamuisin puoli tuntia aikaisemmin ja lähteä suoriltaan salille ennen työpäivää sen sijaan, että sinne suuntaisi aina työpäivän jälkeen? Mitä se vaatii edellisillan nukkumanamenoajalta, mitä se vaatii muulta perheeltä, entä omalta tavalta suhtautua aamuihin?
  3. Kolmas tosi tärkeä juttu ajan löytymiselle on tietysti oma motivaatio. Mitä hauskemmaksi liikkuminen on tullut, sitä paremmin sille on alkanut löytyä myös aikaa. Mua motivoi aluksi se hyvä fyysinen ja henkinen olo, joka liikkunnasta tuli. Nykyisin mua motivoi edellisten asioiden lisäksi itseni haastaminen (enemmän painoja ja kilometreja) ja myös muutokset ulkonäössä.  Mä en kuitenkaan ajattele, että kaikki syyt jättää liikunta väliin olisi tekosyitä. On olemassa ihan oikeasti elämänvaiheita, johon vaikkapa mikään salitreenin aloitus ei sovi. Pakko sanoa, ettei esimerkiksi vauvavuonna mulla itselläni olisi ollut mitenkään voimia tai aikaa liikkua. Mutta totta kai aikaa löytyy paremmin asioille, joita haluaa tehdä, kuin niille, jotka tuntuu pakkopullalle.  On siis tärkeää löytää liikuntalajit, josta nauttii. Mun mielestä tästä on hyvä esimerkki se, että mä rakastan liikkua pääosin yksin, kun taas A haluaa harrastaa sellaisia lajeja, joita voi tehdä porukassa. 
  4. Neljäs – ja ehkä tärkein – oivallus ainakin itselleni on ollut se, että on hyväksyttävä se, että joskus joku muu asia on jätettävä hoitamatta tai rempalleen, jotta pääsee liikkumaan. Mä esimerkiksi olen ennen automaattisesti täyttänyt kaikki “tyhjät” välit lasten ollessa harrastuksissa tai kavereillaan sillä, että teen kotitöitä.  Nykyisin menen usein ennemmin liikkumaan ja silloinhan tiskien laitto tai joku muu homma kotona lykkääntyy. Hienoa tässä on se, että kyllä kaiken muun ehtii tehdä myöhemmin ja toisaalta – tiskit ja pyykit ei tästä pirtistä tekemällä lopu. 
  5. Toisaalta, edelliseen vahvasti liittyen, vaikka liikunta vie aikaa, se myös antaa aikaa. Tarkoitan tällä sitä, että aikaisemmin näin liikuntaan käytetyn ajan vain aikana pois mun perheen ja lasten luota. Nykyisin ajattelen, että vaikka olen tunnista puoleentoista pois kotoa, tuo se olemassa oleviin tunteihin laadullisesti enemmän. Kun liikun, olen energisempi ja enemmän läsnä sen ajan, kun olen heidän kanssaan olen. On opittava siis näkemään ja kokemaan se, mitä kaikkea hyvää liikunta tuo elämään. 
  6. Viimeiseksi vinkiksi sanon tämän: tavoitteet liikuntakertojen ja -aikojen suhteen tulee asettaa realistisiksi. Jos ei ole liikkunut laisinkaan vuosiin, on yksikin kerta viikossa 100% enemmän kuin aikaisemmin. Jos elämä ei anna taas myötä kuin kahteen liikuntahetkeen viikossa, nauti niistä. Mä liikun nykyisin 3-4 kertaa viikossa, ja se tuntuu tosi sopivalle. Kolme kertaa mahtuu hyvin, neljännen kanssa joutuu tekemään jo vähän uhrauksia.  Joskus taas kolmekin kertaa viikossa on liikaa, jos perheessä on härdelliä, viikolle mahtuu työreissuja tai muuta sellaista. Ja sekin on ihan fine! Kaikkien viikkojen ei tarvitse olla samanlaisia!

Mitä vinkkejä liikunnan mahduttamiseen osaksi elämää mä unohdin mainita? Miten sä olet onnistunut liikkumaan arjen keskellä?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (19)

Työmatkaliikunta on parasta; pyöräillen 14 km suuntaan aina kun sää sallii. Välillä olen takaisinpäin juossut. Lisäksi kerran viikossa joogaa ja lihaskuntotunti. Hiihtoa satunnaisesti talvella. Liikunta tuo kyllä valtavasti energiaa omaan arkeen.

Meillä on sekä minun että miehen liikunta aina etusijalla, pääsääntöisesti käydään kumpikin joka päivä liikkumassa, salilla tai lenkillä. Toinen vanhemmista on lapsen kanssa, perheaikaa saamme sitten viikonloppuisin. Meillä tämä järjestely on toiminut hyvin viimeiset vuodet ja on ihana saada omaa aikaa säännöllisesti.

Tämähän se just on – kaikki perheet on erilaisia 🙂 Tärkeintä löytää omalle perheelle paras tapa!

Olen tehnyt muutama vuotena jo nettisovelluksella joogaa kotona ja vaikka en todellakaan ole notkea millään lailla on se liikunta tuottanut paljon iloa. En ole ollenkaan liikunnallinen ihminen vaikka haluaisin olla. Fyysinen työ vie mehut tehokkaasti töiden jälkeen. Nyt olen pakon edessä aloittanut salilla käynnin. Minulla on pahoja ongelmia lantion alueella ja ,koska lihaksissa ei ole tarpeeksi voimaa niin pari kertaa viikossa yritän käydä työpaikkani salilla(. Se on todella edullista ja kalliisiin ketjujen salimaksuihin ei todellakaan olisi edes varaa). Olen aina sanonut vihaavani kuntosalia mutta yllättäen taidan alkaa tykästymään siihen,kunhan saan tehdä sen omilla ehdoillani. Olin joulukuussa kuntoutuksessa pari viikkoa ja fysioterapeutti teki hyvän ja helpon ohjelman minulle. Lapsi on jo teini joten minun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä liikunnasta jota teen vapaa-ajallani. Olen muutenkin tarkka omasta ajastani vaikka mies ja tytär on minulle kaikki kaikessa.

En ole koskaan kokeillut joogaa, mutta tekisi kyllä mieli 🙂

Kiva kirjoitus, kiitos! Mä päätin noin nelikymppisenä, että elämä on liian lyhyt mihinkään sellaiseen liikuntaan, mistä en pidä. Eli mun tapauksessa en enää edes mieti salia tai jumppaa. Sen sijaan ulkoilu, vaellukset, uinti, tanssi, polkupyöräily, ratsastus… sopivat mulle.

Koska olen myös aika laiska ihminen ja teen aika aikaavievää ja stressaavaa työtä, säännölliset iltamenot ovat jaksamisen kannalta hankalia.

Ratkaisuna on ollut pitkälti hyötyliikunta : kuljen työmatkani polkupyörällä (5km suuntaansa eli 10 km / noin tunti per arkipäivä). Asun toki sellaisessa kohtaa Eurooppaa, että tämä onnistuu myös talvella. Ruuhkien takia saman matkan taittaminen autolla olisi joskus jopa hitaampaa, ja tällä tavoin kun saavun illalla kotiin töistä olen jo tehnyt pari pientä pyörälenkkiä, ulkona. Tähän lisäksi aika paljon kävelyä (asun keskustassa ja hoidan useimmat asiat ja lasten harrastusviennit jalan). Ja viime syksyn uutuus on pilates-tunti kerran viikkoon. Aktiviteetti ei nyt mielestäni ole erityisen hauska, mutta menen sinne hyvän ystävän kanssa ja tunnin jälkeinen juoruvartti motivoi.

Näin minulla : ja täytyy myöntää, että tylsähkö pilates on saanut aikaan näkyviä muutoksia istumatyöläisen ryhdissä, ja nykyään mulla on melko hyvät vatsalihakset.

No just näin – liikuntaa on monenlaista, joten onneksi usein voi valita sen, mikä sopii itselle parhaiten!

Olen kolmen alakouluikäisen lapsen yksinhuoltaja äiti. Käyn 3 kertaa viikossa kuntosalilla ja päivittäin kävelylenkkeilen koiran kanssa. Satunnaisesti käyn myös jumpassa. Teen pääasiassa etätyötä ja työaikani on liukuva. Tällä hetkellä olen myös osittaisella hoitovapaalla lyhentämällä päivittäistä työaikaa. Salilla käyn yleensä iltapäivästä kun olen virkeimmilläni ja jumpat ajoittuvat iltaan. Liikkumalla saan lisää virtaa, jaksamista ja paremmat yöunet.

Ihanaa, kun niin monella työt mahdollistaa jouston näinkin.

Pyrin liikkumaan 5-6 h viikossa. Salitreenit 2-3 kertaa viikossa teen aamuisin, muksu ensin hoitoon ja sen jälkeen. Työajattomuus ❤️ Lisäksi pyöräilen joskus töihin (11 km/suunta) ja sitten su tai ma ilta on omistettu mun harrastuksille eli silloin yleensä joogaan. Tämän lisäksi kotijooga aina kun ehdin illalla ennen nukkumaanmenoa.

Liikunta on mulle elämäntapa, paras ja tärkein hyvinvoinnin lähde. Se vaan ON elämässä, vähän niinku ruokailu tai hampaiden pesu. Ei sitä tarvitse ajatella sen enempää saatika tehdä asiasta numeroa.

Kuulostaa ihanalle <2

Liikunta on kuulunut elämääni yleensä aina jollain tavalla. Muutamia vuosia sitten tuli totaalinen stoppi, kun elämäntilanne vei kaikki mehut. Sen jälkeen tuli ensin sen psyykkinen tarve: toisaalta ymmärsin terveyteni puolesta liikkumisen olevan tärkeää, toisaalta löysä ulkomuoto ärsytti. Kroppa ei silti vaan antanut myöden.

Kävin toki tanssitunneilla, mutta siitä saatu ilo on jotain muuta. Se tuntui myös raskaalta eikä tuonut energiaa. Olin turhautunut, ettei se ainoa urheilulaji, johon jotenkuten pystyin, ei tuntunut tuovan niitä hyötyjä, joita liikkumiselta toivoin.

Sitten tuli korona. Sen myötä muutaman mutkan kautta selvisi, että olen kärsinyt todella pitkään raudanpuutoksesta. Olen saanut sitä vähitellen korjattua ja yhtäkkiä onkin energiaa! Löysin jo moneksi vuodeksi unohtuneen rakkauteni salitreenaamiseen ja urheilun jälkeen tulee taas pitkästä aikaa se kuuluisa hyvä olo. Samoin tuntuu, että kroppakin alkaa taas olla voimakkaampi ja kaikin puolin kestävämpi. Eli lisävinkkinä: jos liikkuminen kovasti takkuaa, voi olla viisasta tsekata kehon yleisvointi. Onko esimerkiksi veriarvot sitä, mitä terveellä ihmisellä kuuluisi?

Vuoroviikkoäitinä liikunnan sijoittaminen elämään on ollut melkein jopa hävettävän helppoa. Lapsiviikoilla liikun vähän vähemmän, mutta sitten taas lapsettomilla viikoilla voi treenata vastaavasti enemmän. On ihanaa vihdoin voida hyvin!

Ooo, olipa hyvä, että ratkaisu vetämättömyyteen lopulta löytyi!

Varmaan tosi monella on haasteita löytää ylimääräistä 1-2 tuntia kalenterista lähteä punttisalille tai jumppaan. Itse suosin nettijumppia, esim. puolen tunnin kehonpainotreeni vie aikaa vain puoli tuntia tai sitten teet vaikka 15 minuutin HIIT-treenin. Todella edullisia treenikirjastoja löytyy usealta toimijalta, esim. Keventäjät, olo.fit, FressiTV jne. Ilmaisvideoitakin löytyy, jos ei ole varaa panostaa.

Hyviä vinkkejä 🙂

Kiva kun olet laittanut vinkkejä jakoon. Valitettavasti monet eivät minun elämäntilanteeseen sovi kun ei ole kahta aikuista pyörittämässä arkea ja tukiverkot hyvin vähäiset. Itse olen päiväkodissa töissä ja hoidan oman lapseni päiväkotiin viemiset ja hakemiset julkisia/pyörää käyttäen. En halua pitää lastani yhtään pidempään päiväkodissa kuin tarvis joten tällöin ei omalle liikunnalle jää niin paljon aikaa esim salilla/jumpissa vaikka haluaisin. Yritän liikkua työmatkat (9km) pyörällä silloin kun kelit sallivat. Lapsen kanssa ulkoillessa pyrin tekemään sellaista treeniä mitä pystyn ja kotona toki kaikki YouTuben jumpat, joogat yms käytössä. Lapsi toki mukana pomppimassa. 🙂 4-vuotiaan kanssa pääsee kelien salliessa vetämään hyvät juoksulenkit kun toinen pyöräilee vauhdikkaasti. Näin itse olen saanut liikuntaa mukaan arkeeni lapsen kanssa työpäivän jälkeen. 🙂

Tuo on varmasti suuri haaste, ja vaatii paljon enemmän kekseliäisyyttä <3

Itse käytän hyödyksi lounastuntia. Silloin ehtii tekemään jumpan tai käydä lenkillä.

Tätä olen harkinnut, mutta pelkään, että olisin liian mukavuudenhaluinen huonolla säällä.

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X