Mä olen vähän sellainen halki-poikki-pinoon -ihminen. Jotenkin kuvittelen, että jos jotakin teemaa on sivuttu vaikkapa somessa jo kerran, asia on loppuunkäsitelty. Esimerkiksi, kun olen omasta mielestäni postannut jo paljonkin liikuntasisältöä, olen ajatellut, ettei ketään varmaan kiinnosta enää lisäjorinat aiheesta. Mutta niinpä vaan saan päivittäin kyselyitä IG:ssä, ja tajuan, että on varmasti myös paljon sellaista, jota voisin kertoa. Toisaalta – ymmärrän tämänkin. Seuraanhan mäkin vaikka sellaisia sisustustilejä, joissa vuodesta toiseen kuvataan samaa paria huonetta, liki samanlaisesta kuvakulmasta, ja SILTI se kiinnostaa mua aivan valtavasti.
Itsehän rakastan kyllä jorista hyvinvoinnista, koska mun liikuntamatka on vielä melko tuore, noin vuoden mittainen, että opin itsekin tässä koko ajan matkan varrella. Joten vastailen näihin kysymyksiin tosi mielelläni. Tämä postaus onkin koottu niiden kysymysten pohjalta, joita olen saanut instaan viime viikkojen aikana.
Milloin aloitit?
Aloitin kevyet hölkkä-kävelylenkit maaliskuussa(?) 2022. Kesän 2022 loppuun mennessä taisin jaksaa juosta jo 5km putkeen, joka oli mulle iso saavutus silloin. Salikortin ostin elokuussa, mutta syksykauden mä silti pääasiassa vaan juoksin juoksumatolla. Yritin tuolloin liikkua kolmesti viikossa, mutta joskus kerrat jäi kahteen per viikkoa. Vähän nostelin noiden juoksujen yhteydessä myös kevyitä käsipainoja , mutta en uskaltanut/osannut tehdä oikein muuta. Pelkäsin, että mulla on vatsalihaserkauma, joten sekin rajoitti liikkumista. Myöhemmin selvisi Sanni Meron vastaanotolla, ettei mulla mitään erkaumaa edes ole.
Aloin viime syksynä myös käydä Puhakan Jennin treeniryhmässä, jossa liikutettiin kehoa kerran viikossa. Jennin treenissä tehtiin käytännössä aina jokin lihastreeni (vaikka rinnallevetoa, kyykkyä, ylävartalotreeni) ja lopuksi otettiin hengästyminen ja hiki pintaan pienellä HIIT:llä. Jennin ryhmässä jatkoin viime kuuhun asti, jolloin ryhmä lopetti ainakin toistaiseksi toimintansa.
Vasta, kun ostin vuodenvaihteessa Pajusen Piian Prove-valmennuksen, aloin treenata omaehtoisesti salilla myös painoilla. Vaikka Jennin treenit ja hölkkä on ollut merkittäviä, mun kuntoa kehittäviä liikkakertoja, olen kokenut, että Prove on kehittänyt mun kroppaa nopeimmin ja tehokkaimmin. Aluksi treenasi Provella lihaskuntoa vain kahdesti viikossa. Siksi olenkin ollut vähän ihmeissäni, kun viime aikoina monikin on kommentoinut mun lihaksia, koska ne on tullut Provea tehdessä vähän kuin vahingossa. Olen kyllä tehnyt treenit ohjeiden mukaan ja iloinnut nousseista painoista, mutta voimatasojen nousu ja haba on silti tullut tässä vaiheessa nopsaan, sen kummemmin kuitenkaan yrittämättä.
Onko sulla joku tavoite?
Mun tavoite on, etten sabotoi mun omilla elintavoilla mun jaksamista tai elinvuosia. Ja koen, että liikunta on yksi tärkeimmistä asioista pitää omaa elinvoimaa yllä. Mitään juostavaa kilometri- tai punttipainomäärää mulla ei ole tavoitteena. Toki riemuitsen, että jaksan nykyisin tehdä penkkipunnerrussarjoja +30 kilolla, kun tammikuussa en meinannut saada edes tankoa ylös, mutta varsinaisesti nuokaan ei ole mitään tavoitteita, vaan ehkä vaan pieniä motivoivia askelia.
Mä kävin kuukausi sitten kehonkoostumusmittauksessa. Sen mukaan mun kropan ikä oli 22 vuotta, ja mun todellinen ikähän on 38, joten olen enemmän kuin tyytyväinen tuloksiin. Varsinkin, kun mittaaja sanoi, että mittari näyttää maksimissaan -15 vuotta, eli “saatat oikeasti olla vielä nuorempi”. Tulos oli yllättävä ja pirun palkitseva. Muutenkin mun mittauksen kaikki osa-alueet oli “vihreällä”, joten näin konkreettisesti sen, miten elämäntapamuutos on tuonut hyvää. Ehkä tavoite onkin se, että tuo kropan ikä pysyy mahdollisimman kaukana biologisesta iästä. Ymmärrän, että “kehon ikään” vaikuttaa myös luontaiset ominaisuudet, ja koska tuossa mittauksessa lihasmassan osuus painosta on olennainen, voisi olettaa, että mulla on myös luontaisesti korkea lihasmassa, koska tuskin näin lyhyt treenijakso on saanut kaikkea hyvää aikaiseksi.
Milloin aloit nähdä tuloksia (lihaksissa)?
Vaikea sanoa, koska omaa itseään katselee joka päivä peilistä, joten muutoksia ei sillä tavalla huomaa. Varmaankin tässä Proven aikana, eli tämän vuoden puolella. Tai ainakin nyt ihmiset kommentoi aihetta tiheään, joten varmasti muutos on sitten nyt jotenkin enemmän näkyvissä kuin joskus muulloin. Ihan viimeisen kuukauden aikana olen kyllä itsekin havainnut sen, että moni ennen mulle hyvin istunut vaate on alkanut kinnata juuri hartioista ja hauiksen kohdalta. Esimerkiksi mun oman malliston, NOSH X Karoliina -malliston t-paita ei enää mahdu mun normaalissa koossa käsien kohdalta päälle.
Sen olen myös huomannut, että kun sain luvan alkaa tehdä vatsalihaksia, mun vatsan ulkonäkö on muuttunut. Ennen varoin vatsisliikkeitä, kun en halunnut pahentaa (kuviteltua) erkaumaa. Nyt kun olen tehnyt vatsiksia ja lihaksissa alkaa olla vähän voimaa, on mun vatsa ikään kuin “kohonnut”. Kuvittelin kauan, että sellainen löysempi ihorengas on tullut jäädäkseen mulle ison kaksosraskausmahan myötä, mutta niinpä se vaan sieltä on noussut, kun olen uskaltanut tehdä vatsalihaksia. Tällainen yllärimuutos on ilahduttanut, kun kuitenkin olin ajatellut kaikki nämä vuodet, että “heltta” oli lempeä muistutus siitä, mihin tämäkin vatsa on taipunut vuosien saatossa.
Nykyiset treenit/tahti/enkat.
Pyrin liikumaan ainakin neljästi viikossa. Joskus kertoja voi olla viisi tai kuusikin, mutta sitten joskus kiireviikolla vain kolme. Peruskaava on kuitenkin se, että teen Prove-tyylisen treenin kolmesti viikossa. Tässä treenissä teen aina pari alakroppasarjaa, pari ylävartalosarjaa ja vatsikset. Noin kärjistetysti. Sen lisäksi pyrin juoksemaan ainakin kerran viikossa vähintään 45min.
Tämän lisäksi rakastan sitä, jos saan nipistettyä jostain välistä jonkun extrapuolituntisen vaikka juoksumatolla. Mä en joka kerta hinkuta salilla menemään tuntitolkulla, vaan joskus napakka 30 min riittää myös hyvin.
Enkkoja en ole tainnut koskaan koittaa muualla kuin kyykkyä tehdessä, ja se oli muistaakseni 75 kiloa. Olen yleensä salilla yksin, ja tykkään tehdä sarjoja, joten en ole edes viitsinyt testata enkkapainoja. Tosin huomaahan sitä sarjoissakin muutosta. Tein tammikuussa pystynpunnerrusta 5 kilon käsipainoilla, ja nyt 9-10 kiloilla. Juoksuenkka on varmaankin se, että jaksan juosta tunnin putkeen. Vauhdista tai kilometrista en niin välitä, vaikka kyllähän vauhtikin on tässä vuoden aikana noussut.
“Lähetin PT:lle sellaisen toiveen, että haluaisin sellaset kädet ja olkapäät kun sulla.”
Tämmöinen viesti tuntuu todella absurdille, koska kroppa ei ole ollut koskaan mun elämässä mulle mikään “valttikortti”. Olen ollut aika hintelä (mielestäni ainakin), tai sitten vaan kroppa on ollut tosi tukossa . Jos joku sanoo, että haluaa saman haban kun mulla, tulee uskomattoman otettu olo. Että tänks, baby!
Toisaalta. Olen huomannut senkin, että moni uskomus omasta kehostani ei ole pitänyt lainkaan paikkaansa. Olen esimerkiksi aina kuvitellut olevani tosi kankea, mutta nyt olenkin saanut kuulla salihiirikamuiltani, että itse asiassa mun liikkuvuus on joltain osin erityisen hyvä. Vaikkapa syväkyykky ja kyykyn tekeminen painoilla on mulle ihan iisiä, vaikka useimmille nykyihmisille kuulemma haastavaa. Sellainen toki kannustaa.
Onko liikunta vaikuttanut vastustuskykyysi?
Vaikea sanoa faktallisesti, mutta olen (kop,kop) sairastellut nyt ehkä vähän vähemmän kuin ennen. Toisaalta – myös lapset on sairastellut vähemmän kuin ennen, elin en ole ollut heidän köhänsä vaikutuspiirissä yhtä paljon.
Sen olen huomannut, että salitreeni on tehnyt tosi hyvää mun hartioille. Mä käyn puolet vähemmän hierojalla nyt kuin ennen, koska niska ja hartiat ei mene enää samalla tavalla jumiin.
Miten löydät energiaa liikkumiseen kun lapset on valvottanut yöllä?
Mä taisin lukea Petteri Kilpisen kirjasta (tai jostain), että jos ihminen odottaa motivaatiota, moni asia jää tekemättä. Että monesti liikkuminen on päätös. Tätä mä toteutan silloin, kun en vaan jaksaisi. Koska tiedän, että joka ikinen kerta liikkuminen on vörttiä, ja että kauheakin olo, väsymys ja univelkakrapula helpottaa, kun vähän hikoilee. Mä säätelen treeniä sen mukaan, millainen olo mulla on. Jos mua väsyttää tai olen syönyt huonosti, mä pelkästään juoksen, koska tiedän, ettei musta ole nostamaan isoja painoja siinä olotilassa, mutta juoksuun tuollainen tilanne ei mulla juuri vaikuta.
MUTTA. Ei siinäkään ole mitään järkeä, että jos elämä on jatkuvaa nelituntista yöunta, että rääkkää itsensä tämän päälle vielä liikunnalla. Meillä lapset nukkuu ehkä kerran viikossa yön läpi, pääsääntöisesti mä herään heidän vuokseen 2-3 kertaa yössä, mutta pahimmat yöt on parinkymmenen heräämisen luokkaa. Mä en kuitenkaan koe, että univelka on mulle enää vakiokaveri, joten siksi uskallan liikkua huononkin yön jälkeen. Esimerkiksi viikonloppuna mä skippasin aamutreenit huonon yön vuoksi, nukuin sen sijaa pidempään, mutta menin kuitenkin nopealle lenkille iltapäivällä, vaikka olo ei ollutkaan paras mahdollinen.
Miten ruokavalio on muuttunut lisääntyneen treenin myötä?
Mä kerroin täällä 30 päivän haasteesta ja siitä, miten se muutti mun ruokasuhdetta ja tasasi ruokavaliota niin, että A) syön tarpeeksi usein, B) syön aamuisin ja aamupäivisin tarpeeksi paljon ja C) hiilareiden ja protskun suhde on parempi. Se oli siis pohja, millaisen muutoksen tein ruokavaliooni jo ennen varsinaista tehobuustia kohti liikuntaa.
Mä en noudata mitään erityistä ruokavaliota, eikä mulla ole erikseen herkkupäiviä tai muuta sellaista. Syön samaa kotiruokaa kuin muukin perhe, mutta liikkuminen (ja oman kehon kuuntelu) on tehnyt sen, että nykyisin mulla on nälkä paljon useammin ja tiheämmin kuin ennen. Mulla meni monta vuotta niin, etten käytännössä syönyt juuri mitään ennen lounasta, ja lounaskin oli liian pieni. Nykyisin mun kroppa VAATII ruokaa tasaisesti ja tarpeeksi. Se nälän tunne, joka mulla nykyisin iskee, on jotenkin tosi paljon nopeampi ja “äkäisempi” kuin aikaisemmin. Silloin ei kysellä, josko siirrettäisiin lounasaikaa tunnilla, vaan mun on saatava ruokaa HETI.
En käytä minkäänsortin palautusjuomia tai muitakaan sporttikaupan tuotteita. Ihan perussafkalla mennään, voita leivälle ja herkkuja kun siltä tuntuu.
Tällaisia vastauksia tänään! Ihanaa tiistaita!
-Karoliina-
Kommentit (7)
Hei ! Oot varmaan itsekin taas huomannut,että edelleen jokaisessa postauksessa näkyy samat kommentit ? Vaikka selaisi kuinka monta postausta,jokaisessa samat..
Olen, huomannut sen eron, että olen kyllästynyt lähes kaikkeen kaapissani olevaan. Tai tuntuu, että tyylini on juurikin muuttunut. Enkä oikein tunne viihtyväni vanhoissa vaatteissani. Luulen, että se johtuu ikääntymisestä. Ja toki varmaan siitä, että ostan todella harvoin uusia (mitään uutta kaupasta, kirppiksiltä tai second handinä). Ja käytän olemassa levat loppuun tai esikoinen otaa ne.
Tällä hetkellä olenkin hyvällä omalla tunnolla ruvennut raivaamaan kaappejani ja juuri kun olimme miehen kanssa lomamatkalla ostin kaksi mekkoa, minkälaisia olen etsinyt kaksi vuotta löytämättä aikaisemmin sellaisia. (plussaa, että niitä ei tule jokaisella vastaan). Mutta minulla on jotenkin sellainen fiilis, että en jotenkin enää osaa nähdä itse mikä olis mun tyyli. Joten kaipaisin päästä stylistille, jolle voidin kertoa mitä toivoisin kaapistani löytyvän ja hän tai yhdessä valikoisimme mulle hyvän vaatekaapin sisällön. Ja välttäisin huti ostokset uutta ”tyyliä” etsien.
Toki myös silloin tällöin ostan ihan extemporee ja ihsn huvikseen kun tekee mieli mutta moneen vuoteen en ole saanut nautintoa uusista vaatteista vaan enemmänkin siitä kun olen löytänyt jonkun ihanan mitä sitten käytän koko ajan ja pitkään. Ja lapsille tulee enemmän ostettua jos heillekkään uutta huvikseen. Mutta takaisin siihen miten aijon muuttaa tyyliä ni joko stylistin tai kaverin avulla jolla on silmää muodille. Ja ajattelin olla myös rohkeampi sen suhteen, että mikä mielestäni näyttää toisten päällä hyvältä voi myös näyttää minun päällä hyvältä ja kokeilla sellaista vaatetta mitä ihailen toisten päällä. Olen kyllä ollut aina aika rohkea sen suhteen, että jos tykkään jostakin itse niin olen selkaista vaatetta myös käyttänyt vaikka joku muu sanoisi mitä tai väri hyppisi toisten ”verkkokalvoille”.
Tämä oli oikeasti inspiroiva ja kannustava postaus! Jotenkin kiva lukea, kuinka äkkiä liikunnasta on tullut osa sun arkea ja parantanut (näin ymmärsin) sun elämänlaatua. Tää saa ottamaan nyt itseä niskasta kiinni! Tarvii tehdä itsellekin liikunnasta tapa eikä tosiaan odottaa mitään sen kummempaa ”parempaa hetkeä”.
Voi jukra. Ihana kuulla ❤️ just näinhän se on! Elämänlaatu parantunut monin tasoin valtaisasti liikan myötä. Ja tosiaan ihan nollasta aloitettiin, ja kaikkien ei tarvii olla dietillä, juosta maratoonia tai osallistua fitness-kisoihin. Perusliikkuminenkin tekee hurjan onnelliseksi.
Ai että,olipas kkvaa ja antoisaa luettavaa.Hyvin samantapaista liikkumista kuin itselläni🙂Rennolla meiningillä,mutta silti hiki pintaan.Hyvä kuvaus tuosta motivaatiosta.Kiinnostaisi kehonkoostumusmittaus.Mikä hyöty siitä on ? Toinen mitä tekee mieli kysyä,onko sulta otettu ikinä kolesteroliarvoja,pitkää sokeria,d vitamiiniarvoja ym? Odotan innolla aina sun terveystiistai postauksia.
Kiva kuulla ❤️ Mä halusin tietää erityisesti, mikä mun sisäelinrasva ja muut elintärkeät asia on. Noi verikokeet otettiin multa ehkä vuosi sitten. Pitäisi kyllä mennä uudelleen, ihan mielenkiinnosta, vaikka silloin ne oli kyllä viitearvoissa.
Jep. Tämä on tekninen vika, jota yritetään korjata Annan päässä. Toivottavasti pian saadaan kuntoon.