Perjantain asu: Täytyykö mahtua rippipukuun?

*merkinnällä vaatteet, jotka olen saanut pr:nä

Asu: takki, farkut, lenkkarit ja pitkähihainen trikoopaita

Merkki: takki, Coster Copenhagen* // farkut, Tiger of Sweden // lenkkarit, New Balance // paita, Nosh Women* 

Hankintapaikka: takki PR-lahja Villa Tremondosta // farkut Inch Storen talvialesta // lenkkarit Zalando // paita saatu Noshilta 

Käyttöönottotoimenpiteet: Lenkkareiden suihkutusta suojasuihkeella

Käyttökohde: Arki, kevät, arki, kevät, arki, kevät. KESÄ!! Kyllä jokainen elementti tässä setissä huokuu mulle kevättä ja kesää, vaikka takkia voikin pitää talvella sisä”jakkuna”, trikoopaitaa talvella aluspaitana ja farkkujakin toki vaikka kuinka kylmällä villakerrosten kanssa. Tämä on juuri sellainen setti, jolla on tosi helppo kirmaista kevättyöpäivään, kaupungille tai viikonlopun kauppahallirundille. Mukavat päällä, ei kinnaa.

Hankinnan kannattavuus: Mä olen saanut viime aikoina muutaman viestin, jossa on kummasteltu, miksi mulla on uusi vaate tai kengät. Mä ymmärrän kritiikin täysin. Ja mun on ollut vaikea vastata viesteihin kertomatta liikaa vaikkapa mun kehosta, joka on mun omaa aluetta, eikä julkista, vaikka näynkin kuvissa. Monesti kehoaiheet trikkeröi kaiken lisäksi monia lukijoita. Mutta tässä muutama sana silti aiheesta. Mä en yhtään osaa sanoa, näkyykö tilanne kuvissa tai somessa, mutta mun kehon koko on viimeisten vuosien aikana muuttunut  suuntaan jos toiseenkin melko paljon. Olen pieni ihminen, 165 senttinen (melkein), joten mun vaatekokoluokassa senttien heitoillakin on väliä. Toisaalta olen jostakin osista ”pienentynyt”, mutta treenin myötä myös saanut lihaksia jonnekin kohtiin kehoa, jossa mulla ennen on ollut pelkkää tyhjää. Kropan muoto on ylipäätään muuttunut. Jopa mun kengänkoko on kasvanut yli koolla. Olisi ihanaa olla se “mahdun vuoden 2000 rippipukuuni -ihminen”, mutta en ole se tyyppi. Joskus keho muuttuu ja on luonnollista, että silloin vanhat vaatteet ei istu/mahdu/tunnu mukaville/roikkuu/mitä tahansa. Joskus mä koin valtavaa morkkista kehon muutoksista, mutta nykyisin mä koen tosi absurdiksi ajatuksen, että itseään pitäisi rankaista siitä, ettei 38-vuotiaana ole 28- tai 32-vuotiaan kokoinen.

-Karoliina-