Rento rähjä - kesäkoti

Taas se aika vuodesta, kun valkoisen lautalattian peittää joka ilta hiekkakerros ja mutaiset varpaanjäljet. Se, kun eteiset pursuilee kenkiä, palloja, vesipyssyjä ja mytättyjä tramppasukkia. On myös se aika, kun jääkaappiin ei todellakaan prepata ruokaa sunnuntaisin koko seuraavaksi viikoksi, vaan kesäkodin jääkaappi koostuu marjoista, makkaroista ja mansikkamehusta. Nyt on nurkat täynnä epäesteettisiä tuulettimia ja pyykkiin menossa ja sieltä tulossa olevia vaatteita. Niin ja nyssäköitä. Voi jestas näitä nyssäköitä! Aina on vähintään viisi pussukkaa menossa ja tulossa jonnekin. 

Joka kesä päivittelen jossain välissä kodin räjähdystä, mutta toisaalta jaksan uhrata sille asialle ajatuksiani ehkä muutaman sekunnin. Kesällä koti, niin rakas kun onkin, saa olla paljon enemmän sinnepäin, koska elämä tapahtuu kaikkialla muualla kuin kotona sisällä. Oikeastaan elämä alkaa tismalleen ulko-oven jälkeen, meidän takaportailta. Siihen keräännytään istumaan, juttelemaan, syömään ja ihmettelemään. Siitä lähdetään kirmaamaan kohti hiekkalaatikkoa tai puhallettavaa allasta. Siinä istutaan ja viikataan pyykit, jotka on haettu pihan narulta. Ja sen edessä oleva ulko-ovi avataan myös sepposen selälleen heti aamukuudelta, kun keittiöön tullaan surauttamaan päivän ensimmäiset kahvit. Monesti istun portailla illan viimeiset valveillaolohetket. Kuuntelen lintuja tai naapureita. 

Jännä, miten sama koti on eri vuodenaikoina niin totaalisen erilainen paikka. Kesän jälkeen syksyllä mulle tulee aina valtaisa vimma sukeltaa arkeen ja se näkyy tosi isosti myös kotona. Silloin toivon kodilta ennen kaikkea toimivuutta ja järjestystä. Haluan pipokorit ojennukseen ja tavaroille omat paikat. Silloin ei tulisi kuuloonkaan, että menisin nukkumaan illalla niin, että pyykit lojuisivat taittelematta jossain kodinhoitotason päällä. Kesällä se on ihan normi. 

Talvella mä taas haluan, että koti on mahdollisimman kodikas ja kutsuva. Ripottelen vilttejä ja pörröisiä sohvatyynyjä kaikkialle ja haluan, että jokainen kodin nurkka huutaa “tule tänne, sytytä kynttilät ja käperry sohvalle”. Mulle talvikoti on turvasatama, jonne paetaan kaikkea sitä D-vitamiini puutetaa, kylmyyttä ja pimeyttä, joita ei – yksikään vuosi – pääse pakoon. 

Keväällä puolestaan haluan karsia kotoa kaiken liian pehmeyden, ja laittaa sen sijaan kotiin värejä (pinkki, keltainen), leikkokukkia ja jotain hassua. Ajattelen, että kevät on mulle usein ideoiden ja luovuuden aikaan, joten kodin pitää tukea samaa fiilistä. 

Elääkö sun koti vuoden kierron mukaan? Ja jos, millaisia havaintoja olet tehnyt? Meneekö sulla samalla tyylillä kuin mulla vai jotenkin aivan eri tavalla?

Ihanaa juhannusta muuten!

-Karoliina-