”Uusi” aamupalapöytä
Mä sain vähän aikaa sitten IG:ssä pyynnön, voisinko esitellä meidän kodin uusia huonekaluja. Sillä totta tosiaan: olen uudistanut kotia syksyn aikana pieneltä osin monessa huoneessa. Uudet, vai pitäisikö sanoa “uudet” kulmat ovat vilahdelleet välillä IG-videoissa, mutta onhan näitä kiva fiilistellä kunnon kuvien ja tekstienkin kautta.
Kun me muutettiin tähän kotiin, haaveilin jo ennen muuttoa, että hankkisin meille ison, vanhan ruokapöydän. Koska meneillään oli vielä vauvavuoden rankkuus ja muut muuttokuviot, pöydän hankinta jäi. Tuntui vaivalloiselta alkaa etsimään ja kyttäämään Torista ja antiikkikaupoista. Siksi olikin jotenkin helpompi tilata uusi pöytä. Kun sitten tehtiin keittiöremppaa viime vuonna, olin ikään kuin jo haudannut haaveet vanhasta pöydästä, ja siksi päädyttiin laittamaan keittiön pieneksi aamupalapöydäksi Muuton ulkokalustepöytä. Se oli sopivan kokoinen, kestävä ja tukeva.
Mulla on kuitenkin nykyisin tapana selata Torin vanhoja kalusteita joka viikko, ja kun näin tämän ihanan vanhan (pulpetti?)pöydän, olin varma, että haluan sen meille Muuton pöydän tilalle. Ainoa ongelma oli, että pöytä sijaitsi Seinäjoella. Hetken pähkättyäni keksin, että Ompun kummit asuvat Seinäjoella, ja niinpä me saatiin pöytä ja he vähän lisähommaa syyslomalle. Kiitos vielä valtavasti!
Nyt meillä on uusi, tai siis “uusi” pöytä keittiössä. Rakastan sen pintaa ja mittasuhteita. Tosin. En ollut huomioinut, että pöydän istumakorkeus on pöytälevyn alla olevan vetolaatikon vuoksi matalampi kuin Muuton, joten pienet tytöt eivät mahdu enää istumaan korkeilla juniorituoleillaan sen ääressä, vaan mun piti ottaa heidän huoneestaan Artekin jakkarat keittiöön. Sehän tarkoitti sitä, että lasten kirjoituspöydän eteen piti kaivella varastosta yhdet vanhat Aaltosen kenkätehtaalla aikanaan olleet tuolit, ja nyt pohdin, raaskinko jo myydä Nofredin juniorituolit eteenpäin. Ehkä odottelen hetken, ja katsotaan, jääkö tämä pöytä tähän vai tuleeko Muuto takaisin. Pöydässä on nimittäin vielä sekin haaste, että miehen jalat eivät mahdu oikein hyvin alle. Paikkoja, joihin Pena33 ei mahdu…taas kerran.
Ystävä ehdotti, että sorvauttaisin pöydän jalkoihin puusepällä lisää korkeutta. Pitää miettiä. Toisaalta olen vähän sitä mieltä, että vanhoja huonekaluja ei kannata paljon sörkkiä, muuten niistä katoaa taika. Voi siis toki olla, että tämä pöytä menee hetkeksi vielä varastoon tai jollekin sukulaiselle/kaverille “hoitoon”, ja jos joskus asutaan jossain muualla, otetaan se sitten käyttöön. Meillä muutenkin lepää ihania huonekaluja siellä sun täällä. Yksi Tori-löytöliinavaatekaappi on mun vanhemmilla hoidossa. Ja vanhasta kodista puolison perheen antiikkivaatekaappi ja -kirjoituspöytä odottavat varastossa toisia aikoja. Yksi harvoista pienen kodin kurjista puolista on se, ettei voi rymsteerata kovinkaan paljoa, kun pinta-alaa on niin vähän.
-Karoliina-
