Kipupiikkiä ja muistinmenetystä
Heippa hei pitkästä aikaa,
niinhän siinä kävi, että mun hyvin alkanut putki sunnuntaisista viikkoraporteista tänne blogiin katkesi sunnuntaina, kun olo niin kehno, ettei tietokoneen kaivaminen esiin käynyt mielessä. Mutta. Tehdäänpä katskaus viime viikkoon näin jälkijunassa ja toivotaan, että oli vuoden viimeinen sunnuntai, kun en saa laitettua postausta ilmoille.
Mulla on ollut oikeastaan koko helmikuun ajan pääkipu/migreeni yötä päivää. Kolmesti tämän kuun aikana migreeni on saanut jo tämän ällöttävän muodon, mutta muuten jomotus on kulkenut matkassa ilman oksentelua niin, että olen selviytynyt päivittäisistä hommista melko normisti. Mulle migreeni ja kivut on kuulunut elämään jo yli 20 vuoden ajan, joten harvoin – aika kovassakin kivussa – mä en vielä mene toimintakyvyttömäksi. Äreäksi, kovin huonomuistiseksi ja kirjoitusvirheitä tekeväksi kyllä, mutta harvoin petipotilaaksi.
Viime viikolla kipu yltyi kuitenkin päivä päivältä kovemmaksi, ja lauantaina olo meni sellaiseksi, että oli jo tosi vaikea olla. Vedin kaikki mahdolliset kipulääkkeet kotosalla, mutta sunnuntaiaamuna oli pakko ottaa reissu Acutaan, eli Tampereen alueen päivystykseen. Siellä kokeiltiin ensin kepeämpi rohtoja ja kuvattiin pää (ei löytynyt mitään erikoista), ja kun “kevyt” lääkintä ei auttanut, aloitettiin mulle kiputippa suoneen. Se – halleluja – auttoi!! Ei heti kokonaan, mutta vei terävän kärjen pois, ja nyt tiistaina olo on jo hyvä. MITEN IHANAA VOIDA HYVIN!! Kyllä sitä taas tuollaisen pitkän kipeän jakson jälkeen arvostaa normaalia oloa yhä enemmän.
Nyt jos pitäisi kertoa viime viikosta jotain muuta, en tältä istumalta oikein muistaisi, mitä tehtiin ja puuhattiin perheenä. Vaikka periaatteessa hoidin duunit ja kotihommelit viime viikolla (kai) melko normaalisti, sai kipu – tai ehkä tuo sunnuntainen lääkeannos – aikaan sen, että tänään pää on ollut AIVAN tyhjä. Missasin aamulta yhden palaverin, vaikka en oikeastaan koskaan unohda työjuttuja. Ja kun katsoin tänään viime viikon työmuistiinpanoja, tuntui sille, kuin joku toinen olisi kirjoittanut ne. Todellinen nollaus, etten sanoisi.Toisaalta tilanne tuntuu jopa vähän pelottavalle, mutta arvelen, ettei ole syytä huoleen. Mulla on onneksi neurologi vielä tällä viikolla, niin selviää enemmän koko päähommasta.
Tänään olen palannut arkeen ja karsinut alkuviikon hommia kasaan, koska tänään mulla alkaa pieni hiihtoloman pätkä. Jeij! Oltiin tänään jo esikoisen kanssa kaksin kaupungilla, huomenna me suunnataan pienten kanssa iltapäiväkylpylään (ja esikoinen etukäteen mummolaan) ja torstaina puuhaillaan kaksosten kanssa jotain, mitä ei olla vielä lyöty lukkoon. Viikonloppuna minä ja pienet matkustetaan esikoisen perässä mummolaan ja mies suuntaa jääkiekon perässä Turkuun. Ihan ihanaa saada tähän väliin kunnon breikki!
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
