Hiljainen huone on oikeasti äänekäs huone. Tyhjä huone on oikeasti täysi huone. Muut eivät näe sinua, sinä näet kaikki muut. Ympärilläsi on kupla, joka eristää sinut todellisuudesta. Olet näkyvä, mutta samalla näkymätön.
Erilainen kuin muut
Puhun nyt eräästä tunteesta, joka on itselleni liiankin tuttu. Siitä tilanteesta, kun kävelet täydessä huoneessa, mutta tunnet olevasi erilläsi muista. Kuulet itsesi puhuvan, huomaat itsesi liikkuvan. Silti tuntuu kuin jättimäinen kupla ympäröisi sinut erilleen muusta maailmasta. Tunnen oloni usein eristetyksi. Yritän kuulua porukkaan, mutta tuntuu kuin joku silti sulkisi minut ulkopuolelle. Olen erilainen kuin muut.
Jo 2014 kirjoitin näitä samoja asioita ylös. ”Jo” on väärä ilmaisu, koska olen ollut tämän kuplan vanki jo ikuisuuden. Tuntenut nämä tunteet ja tämän vaikeuden sopeutua muuhun maailmaan. Ulkopuoliselle olen varmasti sujuva ja sosiaalinen, mutta lopulta kuitenkin on kyse siitä, mitä itse tuntee sisällään. Minä tunnen pelkoa, epävarmuutta ja erilaisuutta. Häpeän sisäistä kömpelyyttäni. Haluaisin olla täysillä mukana, mutta se on vain erittäin vaikeaa.
Riisu minut alasti
Alaston minä, kuka olet ja mitä haluat elämältä? Kun poistetaan kimalteleva meikki ja viime viikolla ostettu asu, jää jäljelle alaston keho. Jos kumitetaan pois myös keho, mitä jäljelle jää? Onko tunteet ja ajatukset materiaa vai pelkkää ilmassa häilyvää kaikua ihmisyydestä? Miten ihminen voi tietää kuka on, jos ne ihmisyyden määrittävät asiat eivät ole nähtävissä tai tunnusteltavissa?
Ihminen on kokonaisuus kaikkea sitä, mitä aamulla pukee päälleen ja jatkuen siihen, mikä häilyy jossain todellisuuden ja epätodellisuuden välillä. Puhutaan minäkuvasta, itsetunnosta ja moraalista. Asioita, joita et voi nähdä tai koskea käsin. Puhutaan asioista, jotka ovat olemassa, mutta ei todistettavissa millään keinoin. Et voi koskea minäkuvaa, nähdä itsetuntoa tai tunnustella sormenpäilläsi moraalia.
Määritä itsesi
Miten kukaan siis voi koskaan määrittää itseään tai sitä omaa näkymätöntä minäänsä osaksi todellisuutta? Ei ihme, että niin moni on sekaisin omasta minuudestaan ja siitä, mitä siellä kehon sisällä todella on.
Olen kulkenut tätä matkaa jo 33-vuotta ja olen edelleen ihan sekaisin kaikesta. En tunnista, miltä pitäisi aina tuntua ja tunnen joskus jotain, mitä ei pitäisi tuntea. Mitä oikeastaan ”pitää” tarkoittaa. Kuka määrittää oikean ja väärän? Kuka määrittää sen, mitä sinun pitäisi olla?
Näkymätön Nette
Olen lähinnä hiljainen huokaus keskellä huonetta. Pitkä valotusaika kamerassa. Ihmiset nauravat, koskettavat käsillään toistensa olkapäihin ja naulitsevat katseensa silmiin. En koe olevani osa tätä maailmaa ollenkaan. Olen ehkä syntynyt väärään hetkeen ja ajanjaksoon.
En syntynyt tähän maailmaan valmiina eikä kukaan taida syntyä. En myöskään löytänyt eväitä, joilla sopeutua kaikkeen siihen, mikä meitä ympäröi. Ihminen on laumaeläin ja kaikessa introverttiydessäkin haluan olla osa laumaa ja osa sitä todellisuutta, joka tämän kuplan toisella puolella on.
En ymmärrä itseäni, miten kukaan muukaan voisi? Sillä aikaa keskityn vain tarkkailemaan muita kuplan läpi. Keskityn siihen, miten kauniilta voi onnellisen ihmisen silmien tuike näyttää ja kuvittelen lämpimän kosketuksen kehossani. Maailma on varmasti kaunis paikka, mutta omaa maailmani on vain tämän harmaan kuplan sisäpuolella.
Olen siis hiljaa ja näkymätön. Kunnes joku kääntyy ja huomaa, että myös minä olen huoneessa.
*mekko saatu Kappahl / pr-lahja
Kommentit (2)
Aito minuus ei ole sitä mitä on päällä, miltä koti näyttää tai muutakaan ulkoista. Se on sitä kuka on kun kaikki roolit riisutaan. Sitä mikä on syvällä sydämessä kaikkein tärkeintä, mikä on kellekin luontaista ja miten kohtelee ja kohtaa itsensä, maailman ja muut.
Me usein hukataan oma aito itsemme kiireen, vaatimusten ja odotusten alle. Tehdään asioita koska niin ”kuuluu” tehdä ja haetaan hyväksyntää ulkoisten asioiden kautta tai muuttamalla itseämme, jolloin kadotamme aidon itsemme, yhteyden itseen ja siinä samalla osan henkisestä hyvinvoinnista.
Maailma on ajautunut kauas aitoudesta ja siitä mikä on oikeasti tärkeää. Se ei ole raha ja materia, vaan yhteys itseen, muihin ihmisiin ja luontoon. Ilman näitä ihminen ei pärjää. Maailma tarvitsee aitoja ihmisiä suurella sydämellä. Kaikille löytyy paikka ja omat ihmiset tästä maailmasta vaikka niitä joutuu välillä etsimään. Itseä on helpottanut kun olen hyväksynyt että kaikki ihmiset eivät ole minua varten enkä minä heitä. Kaikkien ei tarvitse pitää minusta vaan tärkeintä on että elän elämää, joka on aitoa ja arvojeni mukaista. Oikeat ihmiset kyllä löytyvät sitten ❤️
❤️